Sofi takes it all!


Ohhoh. Sofi Oksanen vei koko potin ja nappasi Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon!

Mon dieu! Tämä ei ole ihan pikku juttu: paitsi, että palkintosumma on mukavat 47 ooo euroa, viimeksi sen on Suomeen voittanut Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie vuonna 2004.

Suomesta toisena ehdokkaana oli Monica Fagerholmin Säihkenäyttämö, jonka olin luvannut lukea, jos se voittaa. (Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö vielä Säihkenäyttämöäkin lukisi, mutta siirtyy hieman eteenpäin, esim. kesälomaan..)

Nyt voi alkaa puhua jo maailmanvalloituksesta. Ihan kiva, ettei tullut Puhdistusta aikoinaan lytättyä blogissa, arvio löytyy täältä. Mutta annoin "vain" neljä tähteä. Pysyn sitkeästi mielipiteessäni enkä kadu vitosesta tinkimistä. Olen edelleen sitä mieltä, että alunperin näytelmäksi kirjoittaminen näkyy teoksessa ja se olisi voinut olla vitosen kirja ilman metamorfoosia näytelmästä romaaniksi.

Olenko väärässä? Ehkä - kysynkin nyt gallupissa, mitä te annatte Puhdistukselle? Perusteluista ja Puhdistuksesta voi tietysti avautua kommenteissa.

Kommentit

Ellinoora sanoi…
En rohkeudu antamaan pisteitä tai tähtiä, mutta ajatukseni ovat aika lähellä arviotasi. Mikään ilokirja Puhdistus ei ole, aihe on ahdistava ja siksikin kesti lukea. Luulen, että palkinnoissa merkitsee aika paljon se, miten oikeaan osuu romaanin aihepiirin ajoitus. Hyvin kirjoitettu toki, mutta ei mikään valloittava lukukokemus.
Ina sanoi…
Joo, välillä oli iltaisin vaikea tarttua siihen, meinasi tulla painajaisia... Mutta kansainvälinen menestys on sikälikin hieno juttu, että saadaan pienten maiden historiaa kuuluviin!
anni.m sanoi…
mä pidin silloin lukupäiväkirjaa kun sen luin ja olen merkannut itselleni muistiin näin:
Sofi Oksanen: Puhdistus
Vaikuttava suvun
naisten tarina
Virosta, mutta että
KAIKKI ne palkinnot?
++++

Eli samaiset neljä tähteä ja pysyn mielipiteessäni. On toki erittäin upeaa, että tuo palkinto tuli Suomeen ja naiselle. Hyvä Sofi.

Ja sitten: Sofi on Hesarin palstatilansa ansainnut, mutta lukija on kyllä jo vähän väsähtänyt. Siis Hesarin lukija.
Anonyymi sanoi…
Minuún se kirja teki jollain tapaa syvän vaikutuksen. Nautittavaa kieltä, koukuttava tarina, koskettavia kuvauksia... moni kirja on samoista aineksista tehty, mutta tämä jätti minut sanattomaksi. Ja se on paljon se, kun on minusta kysymys. Täydet 5.

Säihkenäyttämöstä: yritin urhoollisesti ja pääsin puoliväliin. Totesin, ettei minun tarvitse.
Kirjassa ei ole mitään vikaa... mutta se on niin kuin iltajumppa: tietää, että olisi hyvästä (hyvä kirja), mutta kun ei millään viittis. Mielummin ottaa lasin punkkua (=hyvän kirjan) ja menee helpoimman kautta.

t håå måilanen, viihdelukija
Teresita sanoi…
Pakko oli selata oman virtuaalipäiväkirjan merkintöjä ja näemmä neljä lumihiutaletta on tullut annettua Puhdistukselle. Muistelisin näin pitkän ajan jälkeen, että kirja oli kyllä vaikuttava, muttei maailmaani mullistava. En silti tarkoita, etteikö se olisi ansainnut kaikkia palkintojaan ja huomiotaan. Oma fiilis nyt vaan oli sellainen, että se kirkkain "joku" jäi kirjasta puuttumaan.
Ina sanoi…
Yleisesti ottaen sekin on kiinnostava ilmiö, mistä kirjoista yhtäkkiä alkaa tulla elämää suurempia juttuja, jotka kahmivat kaikki palkinnot ja kansainvälisen menestyksen? ;) Ja tekeekö se kirjalle hyvää vai ei (siinä mielessä, että uudet lukijat alkavat odottaa liikoja..)

Itse olin pääsiäisenä varsinainen viihdelukija: en lukenut kirjoja YHTÄÄN, lehtiä vain, mutta hiihdin Lapissa sitäkin enemmän, olipas ihanaa! Joskus ihminen vaan tarvitsee hikeä ja happea enemmän kuin tekstiä. ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt