Kukkuu Kuredulta!


Jetlagiset terveiset Malediiveilta - vaikkei tämä mikää matkablogi olekaan, annan silti täydet viisi staraa ja suosittelen kahdella varauksella: 1) ei lapsiperheille (lapset pitkästyy ja matka on turhan pitkä) 2) vain vesi-intoisille. Poikkeuksellisen hienoja siellä ovat korallit ja vedenalainen akvaariomeininki, snorklaus ja sukellus, ja jos ei halua veteen, pitää jaksaa maata poolilla ja digata brittirusketuksesta (kaikki alle purppuran on liikaa aurinkorasvaa).

Hain poikasia ja rauskuja nähtiin rannassa päivittäin, joten villin luonnon voi todeta olevan lähellä. Jos saat kiksit siitä, että näet kilpikonnanpoikasten kuoriutuvan ja vaeltavan veteen, niin matka kannattaa.

Uima-altaalla ehdin olla vain sen yhden kirjan verran (Sinun jälkeesi Max), joten oli hyvä loma. ;) Tekisi mieli hehkuttaa paratiisia enemmänkin, mutta kiusaan kavereita sillä ja jätän teidät rauhaan.

Katsoin lentsikassa täällä paljon puhututtaneen Aikamatkustajan vaimon (ja bongasin yhden lukevan sitä poolilla). Voi hyvä tavaton. Että onkin taas osattu pilata hyvä kirja. Tämä on varoitus: älkää missään olosuhteissa (paitsi 11 tunnin lennolla ehkä) koskaan ikinä katsoko sitä elokuvaa.

En pysty edes sanomaan mikä siinä EI olisi pielessä, koska pielessä on ihan kaikki pääosanesittäjiä myöten. Olisin tarvinnut koneessa insuliinipiikin. Otin sen sijaan GT:n.

Palailen Maxiin ja muihin juttuihin kunhan saan taas näppiksen haltuun. Kestänee hetken.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Eniwei, on kiva kun olet täällä taas. Matkajuttua olisin lukenut enemmänkin. =o)) Perusta toinen blogi...

t. Anja
Jenni sanoi…
Tervetuloa takaisin Suomeen! Ihanalta kuulostaa, minuun vetosi erityisesti se kilpikonnakohta. :)
Anonyymi sanoi…
Oletko jo käsitellyt Riadin tyttöjä, vai onko minulta jäänyt huomaamatta? Olisi kiva kuulla mitä mieltä olet siitä. Samoin mielipiteesti Tuomas Vimmasta. Itse en osaa päättää ihastuttaako vai yrjöttääkö:-)
Ina sanoi…
Anja: veit sanat suustani, mietin jouluna kakkosblogin perustamista uuteen mökkikuvioon liittyen, mutta tulin järkiini - pitää ehtiä syödä, nukkua ja lukeakin joskus. ;) Tekis kovasti mieli bloggailla kaiken maailman asioista silloinkin, kun ei ehdi lukea niin paljon, mutta lukijoillakin taitaa olla muutakin elämää kuin mun selostusten lukeminen, toivon.

Riadin tyttöjä en ole ehtinyt lukeakaan! Se oli joskus lukulistalla, mutta ei kävellyt suoraan vastaan ja unohtui, valitettavan monen kirjan kohtalo. Oletko lukenut itse?

Mutta Vimmasta on kyllä mielipide: ei ole mun juttu. Olen kokeillut kahta kirjaa ja molemmat loppuivat n. sivuun 50. Siitä tyylistä täytyy tykätä, että jaksaa. Itse en jaksanut. Tuntui, että olen lukenut vastaavaa ennenkin eikä tarinatkaan tuntuneet kiinnostavilta. Bukowski teki saman paremmin.
Jenni sanoi…
Onko sulla uusi mökkikuvio? Ikuisena kesämökkihaaveilijana vaadin - tai ainakin toivon - mökkiblogia. ;)
Mutta itse moniblogisena tiedän kyllä, että moniblogisuus vie aikaa. Itse en nyt ainakaan aloittaisi enää kolmea, niistä yksi (koti) on aina retuperällä, mutta en ole toistaiseksi tullut järkiini ja karsinyt blogien määrää...

Mulla on ristiriitainen Vimma-suhde. En ikinä ostaisi Vimman kirjaa, mutta kirjastosta olen lainannut. Jokin niissä vetää, vaikka ovat raivostuttavia, tyhmiä ja kaikin puolin ärsyttäviä. Valitettavasti kuitenkin Vimman ensimmäinen kirja on mielestäni paras, sitten on taso aina laskenut - samaa vitsiä ei voi toistaa...
Ina sanoi…
Vimma voisi olla tästä arviosta innoissaan: luulen hänen tavoitelleen sitä, että kirjat ovat "raivostuttavia, tyhmiä ja kaikin puolin ärsyttäviä". ;D (loistava kuvaus Vimman tyylistä!)

Ei ole omaa mökkikuviota, mutta miehen perheellä on, joten olen tarkka sivullinen - jos se alkaa mennä tosi jännäksi niin on ehkä pakko alkaa raportoida oman terapian takia. ;)
Anonyymi sanoi…
Erittäin osuva kuvaus Vimmasta. Ärsyttää, mutta pakko ahmia loppuun. Miehelläni kirja lensi seinään aina välillä (ja sitten myöhemmin jatkoi lukemista taas:-)

Riadin tytöt on tyylilajiltaan vähän arveluttava, (e-maileja Yahoon-jakelulistalle) mutta sisällöltään erittäin mielenkiintoinen kuvaus nykypäivän Arabimaailman nuorista naisista. Varsinkin jos on itse erehtynyt kuvittelemaan joskus, että seurusteleminen nykymaailmassa on jotenkin vaikeaa...
mari sanoi…
Tervetuloa takaisin! Yritän tukahduttaa kateuteni haaveiluun. Malediivit kuuluu unelmakohteisini. Kuulostaa myös siltä, että sopisin sinne täydellisesti: olen lapseton vesi-intoilija. Ahh.
Riadin tytöt oli minusta aika kiinnostava kirja muslimityttöjen arjen kuvauksena. Jos se tapahtuisi jossain länsimaassa, tuskin olisin lukenut. Ja Vimmasta sanon, että Helsinki 12 oli viihdyttävä, Toinen enää maneerinen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt