Voihan Tolstoi

Olen pitkään miettinyt, mikä on tämä Joyce Carol Oates, jota kaikkialla kehutaan ja josta en tiedä mitään. Hesarissa olikin tänään koko sivun juttu, joten täti täytyy laittaa lukulistalle. Kertokaa, jos olette lukeneet, mistä kannattaisi aloittaa? Uutuus Haudankaivajan tytär kuulostaa vähän pelottavalta, mutta ehkä sitä voisi testata keväällä.


Sitten pieni hämmästely, sattuu sitä paremmissakin piireissä. Hesarin Oatesin kirja-arviossa on käynyt kämmi, joka nosti omat kulmat aamulla ylös, soo-soo-sormen pystyyn ja joka vaatii välitöntä oikaisua.

Sitaatti "Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan" on pistetty Tsehovin piikkiin. Nå MEN! Huutava vääryys! Sehän on tietenkin Tolstoin Anna Kareninan kuuluisa aloitus. Tsot tsot! Tällaista sattuu kaikille, mutta yllättävää, että pääsi painettuun lehteen asti - ei nyt ole hirveän vakavaa, mutta olin ilahtunut siitä, että huomasin. ;)

Sain muuten joulupukilta ihan ykköslahjan: hyvän kirjan, jonka olemassaolosta ei ollut tietoa.
Intialais-amerikkalaisen Jhumpa Lahirin novellikokoelma Tuore maa vaikuttaa lupaavalta heti alusta asti. Sitä paitsi kirjailijalla on Pulitzer-takuu - mistä se pukki arvasi kriteerini?

Kommentit

Jenni sanoi…
Onpas todellakin moka Hesarilta! Mutta tosiaan siitä hyvä juttu, että ainahan sitä ilahtuu, kun tietää itse vähän paremmin. ;)

En ole nähnytkään Jhumpa Lahirin kirjaa, mutta kehuja olen kuullut. Toivottavasti ehdit pian kertoa kirjasta tarkemmin!
Lauri sanoi…
Jhumpa Lahir on aivan loistava! Ihme että olette molemmat "säästyneet" hänen kirjoiltaan...

Juu, Hesarissa on mielestäni kiire lisännyt viime aikoina muutenkin huolimattomuusmokia. Kirjoitusvirheiden etsiminen on lempipuuhaani:-)
L-M sanoi…
En ole lukenut Oatesilta kuin fiktiivisen Marilyn Monroe -elämäkerran, Blondin. Siitä kyllä pidin kovasti. Vaikka kirja oli muistaakseni melkoinen tiiliskivi, luin sen todella nopeasti: ainakin tuossa kirjassa Oatesin kerronta suorastaan tempaisi mukaansa.

Haudankaivajan tytär olisi myös tarkoitus lukea. On kuulostanut muutaman lehtijutun perusteella mielenkiintoiselta.

Jhumpa Lahiri on ihana! Luin Tuoreen maan tässä hiljattain, ja kirja on viipyillyt mielessä siitä lähtien. Lahirilla on hieno kirjoitystyyli: konstailematon ja silti rikas. Rakastuin Lahirin Kaima-romaaniin noin vuosi sitten, ja Tuore maa hiukan jännitti, koska koen novellit usein jotenkin "vaikeiksi" - mutta tykkäsin Tuoreesta maasta kyllä vähintään yhtä paljon kuin Kaimasta.

Lopuksi vielä kiitos hienosta blogista. Löysin tämän tuossa kuukausi sitten ja olen lukenut aivan innoissani blogia läpi ja saanut jo monta hyvää lukuvinkkiä. :)
Karoliina sanoi…
Haa, minäkin huomasin Hesarin mokan. Kyllä sai tuntea itsensä fiksuksi. :)

Minäkään en ole vielä lukenut Oatesia, ja kysyin vähän aikaa sitten Kirjasieppo-Marilta, mistä kirjasta olisi hyvä aloittaa. Hän ehdotti Putousta.

Lahiri on ihana, vaikka olen lukenut vain osan Tämä siunattu koti -kokoelman novelleista (kirja on yöpöydän laatikossani kesken). Tuore maa odottaa hyllyssä, ja Kaima tuntuu erään männävuosien työtehtävän takia tutulta, vaikken ole itse kirjaa lukenutkaan...

Tuosta Tämä siunattu koti -kokoelmasta tulee muuten toinen painos Keltaisen kirjaston puolella huhtikuussa.
Ina sanoi…
Ylpeys Tsehov-keksinnöstä kostautui heti ja kävi lankeemuksen edellä: olen siis universumin ainoa sekä Oates että Lahir -ummikko. Höh! Mutta hyvä herätä edes nyt, kiitos vinkeistä!

Blondista olen kuullut monilta, mutta olen erehtynyt pitämään sitä kökkönä Monroe-elämäkertana. Ken lukee, tietää!

Hesaria olen miettinyt koko syksyn: epäilen tulleeni ikään, jossa Hesarin uudistukseen ei pysty sopeutumaan. Ei millään. Tai sitten ne muuttivat ulkoasun lisäksi sisältöä salaa - tuntuu kuin kirja-arvioita ja kulttuurisivuja olisi määrällisestikin vähemmän?? Tylsää jos näin, olen itse lehtifriikki ja hyvien kulttuurikriitikoiden fani.
Teologi sanoi…
Hah! Sain päivällä eräältä kirjallisesti orientoituneelta ystävätteltä likimain tuohtuneen meilin, jossa oli linkki tuohon samaiseen HS:n kirja-arvosteluun.

Itse en olisi lainkaan muistanut, keneltä venäläiskirjailijalta tuo sitaatti oli, mutta KVG olisi tässäkin tapauksessa ollut hyvä apu.
Ina sanoi…
Mutta! Tässäpä se onkin - meillä käytiin töissä myös "tuohtunut" lounaskeskustelu siitä, että nyt kun moista virhetietoa on Hesarin verkkoversiossa, niin kvg-ihmisethän uskovat jatkossa siihen! Pidän tätä ongelmaa suht marginaalisena universumin mittakaavassa, mutta kuitenkin. ;) Mihin voimme enää luottaa, jos emme Hesariin - tämä on ensi vuosikymmenen suuria kysymyksiä!

Tein muuten pikaista kvg-testausta ko. sitaatin suhteen eilen ja sieltä se oikea lähdekin lopulta löytyi. Että ehkä sitten voidaan jatkossa luottaa Googleen vaan (kirjastoihmiset, sanokaa jotain!).
Anonyymi sanoi…
Oi, Tuore maa on upea kirja! Annoin sen itselleni synttärilahjaksi viime vuonna ja luin sen taannoin. Kivaa, että pääset sen kimppuun.
Mäkin ehdotan Oates-alkajaisiksi Blondia. Luin sen vuosia sitten, ja ainakin silloin se teki jysähtävän vaikutuksen.
mari sanoi…
Ah. Tuore maa on ihana, samoin Lahirin romaani Kaima. Suosittelen lämpimästi! Kuuluu suosikkeihini.
Kuten myös Joyce Carol Oates. Haudankaivajan tyttären luin joulukuussa, tsekkaa arvio blogistani. Blondi on ehkä paras Oates – ja ainakin paras Marilyn-kirja. Ja kuten Karoliina ehti kertoa, alkajaisiksi suosittelen Putousta. Se on suhteellisen ohut. Oates kirjoittaa tiiliskiviä ja paljon. Hänen tuottannostaan vain pieni osa on suomennettu. Niitä on kyllä suhteellisen helppo lukea englanniksikin, ja silloin valikoima kasvaa merkittävästi.
Ina sanoi…
Kiitos vinkeistä! Tuore maa ei mahtunut matkalaukkuun (sain ottaa vain pokkareita), mutta jatkan innolla sitä heti. Oates tulee listan jatkoksi, jos vaikka kesälomalle.. ;)
J sanoi…
Mitää! Näin on käynyt aiemminkin. Mun piti käydä etsimässä varmistusta sille, että sitaatti on Tolstoin kirjasta ja Tolstoin oma lausahdus...koska Aamulehden kolumnisti oli väittänyt päivän lehdessä lausahdusta Tsehovin sitaatiksi.. Jep, jep...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt