Satunnaisotantaa kiireisille

Joululoman lähestymisen tietää siitä, että ruuhkavuosi-ystävät aikovat lukea lomalla kirjan. Sen yhden, jonka vuoden aikana ehtii ja joka pitää suorittaa ennen uutta vuotta. ;)

Sitten seuraa kirjaihmisen painajainen: "Sano nyt yks hyvä kirja, joka kannattais lukea." Viime vuonna oli helppoa - no Puhdistus! Ja kaikki tulivat onnellisena vielä kiittelemään, että olipas kerrankin hyvä kirja!

Tämä postaus EI siis ole teille massiivilukijoille, jotka olette lukeneet jo nämä kaikki. ;) Teen vielä erikseen lahjalistaa, mm. Olivian blogissa on hyvä listaus uudemmista kirjoista.

Kaivoin tähän pari vanhaa suosikkia, jotka olen maininnut ennenkin. Näissä teoksissa on ns. suosio-takuu - eivät ole ihan viihdettä, mutta tarpeeksi helppoja siihen, että ovat nousseet aikanaan lukulistojen ykkösiksi.

1. Miina Supinen: Liha tottelee kuria. Tästä ei joululomakirja parane, jos etsit jotain hauskaa ja silti nokkelaa. Miina on ihan omaa luokkaansa. Kerrankin olen samaa mieltä esittelytekstin kanssa: "Tuoretta ja virkistävää, pelottavan tarkkanäköistä proosaa tämän hetken omaäänisimmältä esikoistekijältä."

2. Michael Cunningham: Tunnit. Pulitzer-palkittu. Hyvää kirjallisuutta lievästi vaativampaan makuun. Bonarina infoa Virginia Woolfin elämästä - sillä voi häikäistä joulupöytäkeskustelussa koko suvun ja nostaa oman intelligentsian arvostuksen uuteen nousuun. Cunninghamin Säkenöivät päivät ei ole yhtä hyvä, mutta menettelee. Sisältää lievää scifimäisyyttä.

3.Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli. Jälleen Pulitzer. Uskomaton tositarina, jonka karua aihetta irlantilaisesta köyhästä lapsuudesta ei kannata pelästyä: tuo hyvää perspektiiviä, jos oma elämä tuntuu jotenkin nihkeältä. Kirjan suosio perustuu siihen, että kirjailija ei ruikuta, vaikka olisi syytäkin: optimismi pelastaa maailman.

4. Kysyttiin myös: jos luen nyt yhden uuden kotimaisen, niin mikä se olisi, onko mitään tai ketään uutta? Toistan itseäni: jos Puhdistus on jo luettu, kannattaa testata Tuomas Kyröä ja 700 grammaa. Vaikka jotkut ovat moittineet häntä väkinäiseksi Hotakaiseksi, olen eri mieltä. Sukulaisuutta on, mutta Kyröllä on kyllä ihan oma juttunsa. Naiset - älkää peljätkö urheiluaihetta! Siinä on muutakin.

Joululahjalistoja ja lukupäiväkirjaa pukkaa, heti kun ehdin - tänään ohjelmassa eka joulukonsertti. :) Pimpelipom!

Kommentit

Katja sanoi…
Kiitos, rakas ystävä! Ehdit vastata jo ennen kysymistä. ;)
MariZa sanoi…
Cunnighamista olen eri mieltä - säkenöivät päivät on loistava, vaikka kyllä tunnitkin kelpo kamaa on. löysin itse walt-sedän vain ja ainoastaan tämän kirjan ansiosta, joten iso kiitos siitä. ehkä mielipiteeseen vaikuttaa myös se pitääkö enemmän woolfista vai whitmanista? Äitiysloman viimeisinä lapsettomina päivinä voisin myös tarttua goottia hiuksista ja rankaista itseäni tuolla mainostamallasi puhdistuksella (alkoiko se naamasta?)
Anonyymi sanoi…
Kiitos! Tämä tuli hyvällä ajoituksella. Supinen lähtee mukaan palmun alle.
Mari sanoi…
Hyvä lista! Pidän kaikesta, mitä Cunningham on kirjoittanut, ja Liha tottelee kuria päätyi siskolle Lontooseen eli läpäisi tiukan seulan. Ja Kyröä melkein palvon: tosin suosikkini on Liitto, ei 700 grammaa. Vain Seitsemännen portaan enkeli on minusta yliarvostettu.
Ina sanoi…
Kas vain: Cunningham yllättää, kiinnostavaa! Pidin itse Säkenöivistä päivistä after all, mutta alkuunpääsyssä oli vaikeuksia, oisko odotuksetkin olleet Tuntien jälkeen liian korkealla? Lisäksi oon suuri Woolf-fani, mutta en Whitmanin, jota pitäisi varmaan kokeilla uudestaan. Joskus.

MariZa: Go before it's too late! ;) Puhdistus ei ole mikään ihan kevyt setti, aloin lukea sitä itsekin pitkin hampain (enkä tykännyt alusta), mutta kyllä se kannatti ja veti lopulta mukaansa. Arviota ja lukupäiväkirjaa löytyy blogista vuoden takaa.

Supinen on mun mielestä mainiota palmukamaa ja Mari: kiitos vinkistä, en ole lukenut Kyröltä muuta, joten pitää ottaa Liitto listalle. Itse innostuin Seitsemännen portaan enkelistä aikoinaan niin, että ostin jatko-osankin, mutta se oli aika kökkö.
Anonyymi sanoi…
Hih, hauskaa seurata, miten kirjamaku vaihtelee. Itse olen pikemmin Tunnit-fani - ja Säkenöivät päivät sai mut suorastaan suuttumaan, koska se oli musta niin kehno :). Puhdistuksen ja Supisen hehkuttajiin liityn ilman muuta.
Ihana blogi, muuten. Mahtavaa kesken työpäivän päästä säkenöivien kirjoittajien pariin.
Ina sanoi…
Tervetuloa! :) Cunninghamista voi ainakin todeta, että kirjailija osaa muuntua - ei jauha yhtä ja samaa! Supiselta on tulossa kirja, elän toivossa, että pian. Käykää Supis-fanit sitä odotellessa kurkkaamassa Sokerikakku-blogia, linkki löytyy oikean reunan blogilinkeistä.
Karoliina sanoi…
Minusta Säkenöivät päivät oli ok, muttei sen enempää. Tunteja ei ole tullut vielä luettua, ja vähän se pelottaakin, kun tykkään hirveästi leffasta ja odotan kirjalta tosi paljon.

Seitsemännen portaan enkelistä pidin ihan älyttömästi silloin kun se ilmestyi, mutta vaikea sanoa, innostuisinko enää yhtä paljon. Minäkin ostin jatko-osan, mutten ole vielä edes aloittanut sitä, ehken ikinä aloitakaan.

Kyrö ei lähtökohtaisesti kiinnosta itseäni, mutta ostin 700 grammaa joululahjaksi (yleis)urheiluhullulle (Suomi-Ruotsi -kisoissakin edustaneelle) langolle, jonka isä on samoin (yleis)urheiluhullu. Toivottavasti kirja uppoaa muutenkin kuin aiheen puolesta!
Ina sanoi…
Karoliina: lue Tunnit silti, pidin itse samoin leffasta ja olen kerrankin sitä mieltä, että ovat hillittömän hyviä molemmat.

Ja tervetuloa blogiin - luin kommenttisi, jossa kerroit urakoineesi melkein koko blogin läpi, jestas! ;) Mutta olipa kannustava muistutus itselle siitä, että vaikka bloggausta pidetään kevyenä diibadaabana (näihin kommentteihin törmään usein), niin ei tämä ihan turhaa ole - kirjat ovat ja pysyvät eivätkä arviot sinänsä vanhene. Joten kiitos! :)
Karoliina sanoi…
Lupaan lukea Tunnit, kunhan saan sen käsiini!

Juu, ei kirjajutut vanhene helposti. Hyvin kirjoitettua ja mielenkiintoista tekstiä on ilo lukea, vaikka se olisi "jopa" viime vuodelta. :) Ylipäätään kivan blogin löytäessäni pyrin lukemaan sitä ainakin jonkin verran taaksepäin, koska se tuntuu jotenkin reilulta. Olen ehkä vähän outo, hih.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita