Lukijat ovat aina oikeassa

Voi teitä tuhmeliineja! 40 prosenttia vastanneista lukijoista on sitä mieltä, että Finlandia-palkinnon voittaa Aivan sama. ;D Onnittelut hänelle!

Olette ihania. Olen ihan samaa mieltä. Sen lisäksi olette myös tosi viisaita, koska äänestitte kakkoseksi oman ehdokkaani eli Hotakaisen - helppo ja subjektiivinen valinta, kun en ole muita kirjoja lukenut. Mukavaa olla poliittisesti epäkorrekti ja puolueellinen bloggaaja.

Niukoilla äänieroilla olitte sitä mieltä, että Hotakaisen jälkeen tulisi Mazzarella ja sen jälkeen Hyry.

Kulttuurineuvos Tuula Arkio on puhunut. Voittaja on - kuten kollegani ennustelivat - Antti Hyryn Uuni.



Lainaan Ylen uutista: "Tuula Arkio pitää Uunia kuvauksena ihmiselämän perusasioista, hyvästä arjesta ja työnteosta. Romaanissa seurataan 400 sivun verran uunin muuraamista. Arkion mukaan kiireetön kerronta imaisee mukaansa lähes hypnoottisella tavalla ja uunin rakentaminen alkaa vertautua ihmisen elämän rakentamiseen."

Nyt kuulkaa saattaa olla niin, että tämä 400 sivua uunin rakennusta voipi jäädä lukematta. Mutta tämähän onkin kirjablogi kiireisille - right? Eihän teilläkään ole aikaa näin kiireettömälle kerronnalle? ;) Ja huomatkaa: Ylen uutisessakin Arkio toivoo mahdollisimman monen lukevan Hotakaisen Ihmisen osan ja niin toivon minäkin!

Ilkeily sikseen ja onnittelut 30 000 euroa voittaneelle Hyrylle, joka on kyllä kotimaisen kirjallisuuden klassikoita! Jos kirja kävelee vastaan työpaikan käytävillä, niin lupaan ottaa sen tarkasteluun. Muuten toivon kovasti suosituksia tai kommentteja, jos jollain on Uunista jo kokemuksia?

Tämäkin on pakko silti vielä sanoa: Uunin kannesta tulee mieleen ahdistuneita muistumia koulun äidinkielen tuntien pakkoklassikoista... Hmmh. Voikohan tunteen kääntää jotenkin positiviisen nostalgian suuntaan?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Olen varmaan vaan oikeasti niin sivistymätön ja kärsimätön ja muutenkin kirjallista pohjasakkaa, että ahdistun pelkästä ajatuksestakin lukea 400 SIVUA UUNIN RAKENTAMISTA???? Meinasin aiemmin kommentoida Inahtajan Angelica-luurankoa, mutta hei, mieluummin varmaan Angelicatkin kuin sivukaupalla uuninrakentamista. Ei ymmärrä, hulluja kaikki. :)

-t

P.S. Tosin, ehkä se voisi sopia jollekin stressaantuneelle? Tai jotain.
Jenni sanoi…
Mäkin juuri epäilin, että voinko lukea satoja sivuja uunin rakentamisesta???! Voi olla, että kirja on oikeasti hieno, mutta noin äkkiseltään tuntuisi, että tämä F-voittaja ei ehkä ole se joulun must-kirja, kuten voittajat usein ovat.

Hui. Kauhistuttavan kuuloinen kirja.
Ina sanoi…
Mutta katsokaas kun me olemme tätä kaikki mulle heti -pullamössöporukkaa, ei vaan pysty tässä hektisessä nettimaailmassa keskittymään enää yhteen asiaan 400 sivua... ;D

Sukupolviero tuli esiin viimeksi Tuomas Kyrön 700 gramman suhteen: itse pidin kovasti, äitini ei - kritisoi juuri niistä asioista, joista kehuin. Sekavaa ja liian nopeatempoista, vaativaa lukea, totesi äiti; ihanan moniäänistä ja mukaansatempaava, sanoin minä.

Parnassossa on hyvä Hyryn tuntijan arvio Uunista: http://www.parnasso.fi/kritiikit/2009-11/tallaista-on/

Aloin miettiä, että voisi ehkä Uunin sijaan lukea Hyryltä jotain muuta, novelleja tms - olen ehkä lukenutkin, mutten enää muista.
Jenni sanoi…
Mä en ole lukenut Hyryltä tietääkseni mitään. Novellit kuulostaisivat turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin uuninrakennus. Tosin ehkä sen uunikirjan voisi sitten mainita, jos saa taas kirjahaasteen, jossa pitää ylpeillä jostain lukemastaan kirjasta! :)
Hreathemus sanoi…
Taidanpa lukea ihan piruuttani tuon kirjan. 400 sivua uunin rakentamista... no, jos selviän hengissä Meyersin Twilightista¨, selviän melkein mistä vain. :)
Teologi sanoi…
Voisin vaikka vannoa, että kirja EI ole 400-sivuinen uunin rakentamisen opas. Yhtä hulluahan olisi väittää, että Alastalon salissa kertoo parkkilaivan varustamisesta, tai että Tuntematon sotilas kertoo jatkosodasta.

(Ei sillä, etteikö hyvä kuvaus uunin rakentamisesta olisi täydellisesti lukemisen arvoinen asia. Kuinka moni voi sanoa koskaan sellaista aiemmin lukeneensa?)

No, se jää luettavaksi. Jotenkin nämä Finlandia-voittajat ovat aina hyllyyn päätyneet. Siksihän niitä mummoja tehdään, että ne paremman tekemisen puutteessa täyttäisivät lastenlastensa kirjahyllyt.
Jenni sanoi…
Ei se tietenkään oikeasti vain uunista kerro. Kun luin eilen Finlandia-uutisia ja katsoin Hyryn haastattelun, pahin pelko jo hälvenikin. Itse asiassa ajattelin, että jos Alastalonkin on lukenut ja vielä siitä nauttinut (ainakin suurimmalta osin), niin ehkä tämänkin kuitenkin voisi lukea. Alastaloa luin muun lukemisen ohessa melkein koko kevään, ehkä Uunikin menisi sillä tavalla. Pitää plärätä Uunia kirjakaupassa ja katsoa, millaista kieltä se on, se ratkaisee sitten, pääseekö kirja lukulistalle vai ei.
Ina sanoi…
No sepä se, luin tekstinäytteitä jo, eikä tuntunut ihan mun jutulta... Mutta Hesarissa oli tänään symppis-juttu Hyrystä, joten voishan tässä taas tehdä keskittymiskyky-harjoitteita vaikka sivu kerrallaan. Ei ole koskaan pahasta.

(oikeasti rukoilen, että lukekaa nyt joku ennen mua ja sanokaa jotain viisasta! ;)
Anonyymi sanoi…
Onko tämä jokin myöhempien aikojen Alastalon sali? Kirjakauppaat varmasti kiittävät valinnasta, tällä Finlandia-palkinnolla tuskin joulumyynti vilkastuu. Tosin en toki ole kirjaa lukenut, kunhan hutkin ennen tutkimista.
Dona sanoi…
Hyryn Maantieltä hän lähti on mun mielestä eräs hienoimpia suomalaisia novelleja joita tiedän, suosittelen lämpimästi kaikille (luettavissa kokonaan täällä: http://tinyurl.com/yasypvs - eikä ole pituudella pilattu). Mutta... se on kirjoitettu 1958. Kaikki kunnia harmaille panttereille, mutta jotenkin musta tuntuu että tää tyyppi on jo nähty. Tilaa tuoreemmille? Toki ei saisi sortua ikärasismiin...

Mä olen myös aikanani lukenut jonkun Hyryn romaanin, ja pidän häntä kansallisaarteena. Hän on niin taitava suomalaisen miehen jäyhän insinöörisielun kuvaaja, että samaan yltää vain Hannu Raittila, jonka suviseuroista kertova romaani Ei minulta mitään puutu on ollut mulle hienoimpia suomalaisia lukuelämyksiä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jos siis haluaa ymmärtää Ruoholahden harmaiden tietokoneen keskusyksikön näköisten lasitalojen ja hajunsyöjäpohjallisten näköisten kännyköiden teknokraatti-Suomea ja sitä, miksi hisseissä vaietaan ja anteeksipyyntö korvataan tönäisyllä, Hyry on kyllä ihan perehtymisen arvoinen kirjailija, suuri kulttuuritulkki. Tätä uusinta en ole lukenut, enkä ehkä jaksa lukeakaan, mutta epäilempä että uunin muurailun lomassa Hyry sanoo tyhjentävästi kaiken suomalaismiehestä mikä ylipäänsä on sanottavissa... Tai siis ehkä sotaa ennen syntyneistä ja suurten ikäluokkien miehistä - kikhernemiehet eivät taida kuulua Hyryn arsenaaliin.

Ulkosuomalaisena mulla on kyllä jokin lämmin paikka sydämessä näille pohjoisen maiseman jäidenlähtöä päälauseilla kirjaaville lakonisille miehille - he kiteyttävät ainakin minun perimmäistä kansallisidentiteettiäni paljon paremmin kuin lattelasien kanssa läträävät pystyotsistukkaiset tribaalitatuoidut lähettilaukkukundit, joita nyt löytyy maailman jokaisesta pienestä ja vähän suuremmastakin kaupungista.
Anonyymi sanoi…
Ajatuksellisesti voisin hyvin lukea satoja sivuja uunin rakentamisesta, siksi kai sen aloitinkin, mutta n. 80 sivun jälkeen (johon on mennyt pari viikkoa...) olen päättänyt armahtaa itseni. En vieläkään tiedä mikä on uunin piisi tai arina tai miltä uuni näyttää tai mitään muutakaan elämästä, paitsi että rautakaupasta saa tiiliä. On tulenkestäviä ja jotain toisia. Pitäisikö taistella siihen maagiseen sataan sivuun ja luovuttaa vasta sitten... Tosin tällä vauhdilla menee laina-aika umpeen ennen sitä.
-leena

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt