perjantai 27. marraskuuta 2009

Lukuhaaste - huu!

Tuli lukuhaaste Tytöltä. Olen haasterajotteinen ihminen, mutta nyt pitää pikkujoulukauden kunniaksi olla ihan wild & crazy ja kerrankin vastata. Rajoitteinen olen siksi, etten ikinä keksi mitään erityisen näppärää vastattavaa ennen kuin seuraavana päivänä. Niin että olkaapa hyvä, Inahtajan kootut tylsät lukutunnustukset, joista iso osa on jo tunnustettu blogissa aiemmin (kaikki paitsi 3, 5, 8 ja 10):

1. Mikä kirja itketti? Yleensä lähes kaikki, mutta koska sotakirjat itkettää eniten valitsen Adichien Puolikas keltaista aurinkoa. Josta pidin muutenkin.

2. Mikä nauratti? Tämä on helppo: Pauli Kohelon Ohessa tilinumeroni. Naurattanut eniten vuosiin. Ja ääneen.

3. Mikä oksetti? Rhonda Byrnen kammottava "elämäntaito-opas" Salaisuus - The Secret. Hirveää. Viimeistään pergamenttia imitoiva paperi aiheuttaa kuvotusta siitä, että tällaista yleensä tehdään ja sitten se myy miljoonia! Tähän verrattuna Coelho ansaitsisi Nobelin.

4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit? Helppo! Tietysti Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon Elizabeth Bennettiin, koska haluaisin NIIN olla viktoriaaninen sankaritar, joka vain pimputtelee päivät pianoa ja huokailee runoja - ja Elizabeth on silti vahva ja nokkela ja itsenäinen. (jollainen siis haluaisin olla - tämä oli ihannesamastumista, ei realismia ;D )

5. Minkä kirjan jätit kesken? Ööh. Jätän kirjat nykyään työkseni kesken, mutta otetaan joku nolo: Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Vitsi loppui mielestäni kesken sadan sivun jälkeen.

6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken? Toivoisin jättäneeni kirjoja vähemmän kesken, mutta ehkä Tervon Koljatin olisi voinut jättääkin. Se heikkeni loppua kohti.

7. Minkä kirjan luit uudestaan? Moniakin, mutta Italo Calvinon Kosmokomiikkaa tulen lukemaan loppuikäni säännöllisin väliajoin.

8. Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)? Vaikea, koska tunnustan about kaiken lukemani. Haa! Nyt tiedän! Luin teininä yhtenä kesänä ihan huumassa koko Sergeanne Golonin Angelica-sarjan! ;D SE on kyllä tosi hävettävää! Ja sitten luin seuraavana kesänä sen vähintään yhtä hirveän Jean M. Untinen-Auelin "jääkautisen" Maan lapset -sarjan! OMG! Ja SILTI ryhdyin kirjallisuustieteilijäksi, voitteko uskoa!? ;D

9. Mitä kirjaa suosittelet? No kaikkia täällä kolmosesta ylöspäin staran saaneita. Tänä syksynä suosittelen eniten John Simonin Herlinin elämäkertaa Koneen ruhtinas. Ihan vaan koska se pääsi yllättämään täysin puun takaa ja oli paras elämäkerta vuosiin.

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)? Tjaa. Sanotaan vaikka Homeroksen Odysseia. Koska tein siitä gradunkin ja se Alastalo on - kuten hyvin tiedätte - edelleen kesken. ;)

Haastan tähän ainakin Jennin, Marjiksen, ja Kirjapedon. Eipä kestä. ;)

Kopsatkaa kyssärit tästä:

1.Mikä kirja itketti?
2.Mikä nauratti?
3.Mikä oksetti?
4.Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
5.Minkä kirjan jätit kesken?
6.Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
7.Minkä kirjan luit uudestaan?
8.Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)?
9.Mitä kirjaa suosittelet?
10.Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

1. Mikä kirja itketti? Kolme kirjaa on oikeesti itkettänyt: Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys (koiran kuolema), Täällä pohjan tähden alla (kun ruumisjunassa tuleekin yhden pojan sijasta kaksi) ja Hiljaiset sillat. Siltojen elokuvaversiohan on itkettäjäklassikko, mutta että kirjakin...

2. Mikä nauratti? Komppaan Inahtajaa :Pauli Kohelon Ohessa tilinumeroni. Ääneen. Ja sai illalla mut sellaisille kierroksille, etten kyennyt nukkumaan.

3. Mikä oksetti? Oksettaa voi monessa mielessä: joko huonouttaan tai sitten karseuden kuvauksen osuvuuden vuoksi. Ehkä hiukka molempia mukana varhaiskauden Patricia Cornwelleissa.

4. Mihin henkilöhahmoon samaistuit? Samastun aina kaikkiin... mutta haluaisin olla Peppi Pitkätossu.

5. Minkä kirjan jätit kesken? Joku Vuorinen se oli..Vaikka olen alapää- ja juoppohuumorin ystävä, nää ei uponnut.

6. Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken? Riku Korhosen Lääkäriromaanin. Liian pitkä. Yritys kuljettaa jäntevästi useita tarinoita rinnan niin, että lukijallakin pysyy mielenkiinto, kompastuu omaan nokkeluuteensa. Lyhyissä tarinoissa, kolumneissa ja novelleissa Korhonen on parhaimmillaan.

7. Minkä kirjan luit uudestaan? Useita. Mutta useimmin olen tarttunut Märta Tikkasen Punahilkkaan ja Bulkgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Molemmat aivan loistavia ja niistä löytää joka kerta jotain uutta (eikä se johdu pelkästään dementiasta!). Luettu molemmat + 10 kertaa.

8. Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)? Musta ei ole vaikea tunnustaa lukemiani kirjoja. Kaikki on jossain määrin jonkun älylliseksi tunnistettavan toiminnan tulosta. Osa kirjoista on ihan puhdasta viihdetta, osa kirjoitettu provokaatioksi tai mielenilmaukseksi ja joillakin on ambitionsa olla kaunokirjallisuuden klassikoita. Minä en tykkää kaikista, eikä kaikki tykkää minusta.

9. Mitä kirjaa suosittelet? Ks vastaus # 7.

10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)? Jok’ ikisen, jonka olen lukenut. Mutta jos jotain tarttee mainita niin Kalevalan. Se on tän päevän immeiselle ehkä hiukka raskas, mutta onhan se hauska ja viihdyttävä sankaritarusto.

En oo Jenni, s enkä Kirjapeto, Vastasin silti.

t håå måilanen

Kirjapeto kirjoitti...

Voi, olivatpa vaikeita. Kuten totesit, minäkin taidan keksiä ne oikeat vastaukset vasta huomenna... t. sikainfluenssasta toipuva Kirjapeto

Kirjapeto: Lukuhaaste

Ina kirjoitti...

Loistavia vinkkejä ja mahtavaa Håå että jaksoit vastata! :D Toi Lääkäriromaani on muuten kieltämättä yksi, jonka olis voinut jättää kesken... Samoin Tikkasen Punahilkka oli ihan huippu, mutta koska pilasin kirjan tekemällä siitä proseminaarityön, menee ehkä 45 vuotta ennen kuin uskallan lukea sen uudestaan.

Voimia Kirjapedolle paranemiseen, siassa ei vissiin jaksa edes lukea, huonompi homma..!

Jenni kirjoitti...

Huuu tosiaan, mutta nyt on vastattu! Aikamoinen urakka :) Märta Tikkanen on muuten myös mun suuria suosikkeja, pitäisikin lukea Tikkasta ja kirjoittaa hänestä.

Mun vastaukset löytyvät siis omasta blogistani: http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.com/2009/11/lukuhaaste.html

marjis kirjoitti...

Minäkin olen saanut vastattua. :) http://kirjamieli.blogspot.com/

Ina kirjoitti...

Tepäs olette nopeita ja ahkeria! :) Mutta noita listoja on yllättävän hauska lukea, muistaa paljon hyviä kirjoja ja keksii uusia.

Mulla on marraskuublokki. Apua. Luen parhaillaan vähän laimeaa perusromaania (yritän saada arvion alkuviikon aikana) ja lukupiirikirjankin kanssa on haasteita.

Nyt mua ei kyllä huvita mikään. Äkkiä hyvää luettavaa!?

Dona kirjoitti...

Sori, en nyt muista oletko jo lukenut tänä syksynä Siri Hustvedtiä. Mä luin menneellä viikolla Siri Hustvedtin kirjan What I loved (suomeksi saatavilla nimellä Kaikki mitä rakastin, Otava). Kyseessä ei ole täyden kympin kirja, itse antaisin siitä ehkä 4 tähteä tai kitsaana päivänä 3.75, mutta kirja oli kyllä huolellista ammattityötä, ja suurelta osin melko nautittavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa.

Mä olen lukenut viime kuukaudet melko puhtaasti asiatekstejä - myös hyvin kirjoitettuja yleistajuisia tietokirjoja. Olen kovasti nauttinut niistä, mutta kaipaisin itsekin välillä jotain jalat irti maasta -lukukokemusta.

Listaan tähän muutaman sujuvan lukuromaanin. Jos jaksat lukea englanniksi, Marisha Pesslin Special Topics in Calamity Physics oli aikamoinen kielellinen ilotulitus Nabokovin Lolitan tyyliin, huomattavasti köykäisempi kyllä. Saatana saapuu Moskovaan -fanien kannattaisi tutustua Olga Grushinin Dream Life of Sukhanoviin, siinä on tämän vuosikymmenen kirja joka tuntuu aivan venäläiseltä klassikolta - mulle ehkä kuluneen vuoden lukuhuippuja. Ja pidin myös Nicole Kraussin A History of Lovesta (Rakkauden historia, Gummerus) vaikka musta hänen miehensä Jonathan Safran Foerin Everything is illuminated (Kaikki valaistuu, WSOY) on minusta vielä parempi. Sori, nää kaikki kirjat on muutaman vuoden takaa, en ole aivan terässä uusimmista kaunokirjallisuushiteistä.

Anonyymi kirjoitti...

Dona,

Hustvedt on ihan huippu! Kaikki mitä rakastin tuli äiteeltä lahjaksi ja nautin kybällä siitä. Onko muilla muita Hustvedt-kokemuksia?

håå måilanen

Anonyymi kirjoitti...

... kyllä hiukan mietitytti laittaa tällaiseen korkeakirjalliseen plokiin kommnettia Vuorisesta. Yllätyin, kun ei oo tullut yhtään huomiota!
Mutta eiks se vanha, jokin verran vuorismainen sanonta mene, jotta kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantanhuja ja omaa siskoaan.

edelleen ihan håå måilasena

Ina kirjoitti...

Hyvä Håå! :D Hahaa, korkeakirjalliseenpa tosiaankin - vrt. mun Vuoristakin häpeällisempi Angelica-tunnustus! ;D Oon Vuorista silmäillyt joskus, muttei myöskään ihan kolahtanut muhun. Mutta kuten sanoit, kaikkea pitää kokeilla paitsi --!

Kiitos Dona vinkeistä - kaipaan ennen kaikkea ulkomaisia hyviä kirjoja tähän väliin, tässä oli monta kiinnostavaa, toiv löytyy kirjastosta (ja toiv löytyy kirjasto).

Hustvedtistä olen kirjoittanut aiemmin pariin kertaan, kun traaginen totuus on, että Kaikki mitä rakastin on hyllyssä ja kesken. :-/ Amerikkalainen elegia tosin odottelee samoin kotona vuoroaan, luen sen joululomalla, ehkä. Pidin kirjoitustyylistä, mutta uuvuin taidekuvauksiin, joten Amerikkalainen elegia vaikuttaa mulle sopivammalta setiltä..

Lukupiirissä on meneillään Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä, eli samassa perheessä liikutaan. Palaan näihin. Kunhan saan luettua jotain. Joskus. Illalla luin edellisen kirjan melkein loppuun, mutta se on taas niin suo, kuokka ja jussi ja sen kirves -teemaista välillä, että pitää lukea luku kerrallaan (Maritta Lintusen Heijastus).

Puuh.

Dona kirjoitti...

Ina, mun piti aloittaa What I loved ainakin viisi kertaa alusta (puolen vuoden aikana) ennen kuin pääsin siihen kiinni. Kirjan ekat sivut ja luvut ovat sietämättömän verkkaisia eivätkä siis todellakaan koukuta, mutta kirja kyllä paranee jos sitä lukee sitkeästi. Kirjan keskikolmannes oli ihailtavan timmi, vetävä ja jäntevä, sen sijaan sen loppuosaan en ole ihan tyytyväinen. Mua ehkä koukutti eniten että useamman vuoden New Yorkissa asuneena kirjan miljöö oli osin tuttu ja siihen oli helppo solahtaa - kirjan kertojakin opettaa entisessä kotiyliopistossani. Pisteet rapisevat osin siitä, että tunnen paljon amerikkalaisia intellektuelleja, mutta kirjan hahmot olivat minun makuuni liian verettömiksi tyyliteltyjä ja ehkä myös vähän turhan idealisoituja. Hustvedt viljelee taidehistorian viitteitä, ja mulle tuli hänen hahmoistaan hieman mieleen myöhäisrenesanssin manierismi - kalpeita, venytettyjä ja hieman keinotekoisiin asentoihin väännettyjä ihmisiä, joita kuitenkin on hyvin miellyttävä katsella (visuaalinen vinkki miltä tuo tyyli tuntuu tässä: http://tinyurl.com/ykgofwg )
Kirja oli myös ihan pikkaisen pretentiöösi. Mutta kuten jo sanoin, kirja oli taitavaa ja huolellista käsityötä - kun nykyään joutuu lukemaan niin paljon hutiloituja ja kehnosti sorvattuja tekstejä, tuon kirjan huolellinen henkilöhahmojen kehittely kyllä ihan herätti kunnioitusta. Ihailin Hustvedtin otetta kuin jotain hienosti nikkaroitua sivustavedettävää sohvaa, vaikken sitä kotiini välttämättä kelpuuttaisikaan.

Paul Austerin kirjoja olen lukenut nuorempana, ja hänellähän on fanaattinen fanikerhonsa. Tavallaan pidin niistä, mutta musta tuntuu että niiden filosofis-surrelistiset temput kolahtavat enemmän lukioiässä, jolloin maailmantuska ja tietoisuuden pähkäily ovat muutenkin niin pinnalla. Nykyään musta Auster tuntuu vähän ohuelta ja aneemiselta, kaipaan verevämpää ja tukevampaa tavaraa. Siksi mulle saa suosittaa taitavasti kirjoitettuja lukuromaaneja...

Ina kirjoitti...

Ajattelen aika samoin Austerista! Hustvedtissä pääsin urheasti puoleen väliin, sitten tuli joku joulu tai vastaava väliin ja se vaan jäi.. Eli se on vain sivussa! Ei lopetettu! To be continued! ;)

Ymmärrän tämän lukuromaanikaipuun, mulla on sama. Saan nyt lainaan viimein sen lukijoiden monesti suositteleman Aikamatkustajan vaimon, sitä on kehuneet IHAN kaikki.

Yksi parhaita lukuromaaneita viime vuosina oli musta kyllä se Tommy Wieringan Joe Speedboat, oletko jo lukenut? Löytyy arvioista.

Jenni kirjoitti...

Ahaa, olet lukenut ja arvostellut Speedboatin, en ole huomannutkaan! Mulla ko. kirja on ollut töissäkin mukana on viikon ajan, odottaa hetkeä, että pääsisi blogiesittelyyn. Luin sen vähän aikaa sitten ja mäkin pidin siitä, en äärettömän paljon mutta kuitenkin paljon. Hyvä, kiinnostava, luettava jne.

Olen lukenut muutama vuosi sitten Aikamatkustajan vaimon. Se oli juuri sellainen lukuromaanimainen. Aika viihteellinen ja vähän höttöinen kyllä, mutta erikoisuudessaan mieleenjäävä ja muutenkin miellyttävää lukemista. Ei suurta kirjallisuutta mutta hyvää luettavaa, sanoisin. Ja tunnen ihmisen, joka luki sen putkeen monta kertaa saman syksyn aikana!