Finlandia-ehdokkaat





Jaaha. Eipä osunut arvailu oikeaan: ainoastaan Hotakaisen Ihmisen osa pääsi Finlandia-listalle omista veikkauksistani. ;) Merete Mazzarella puuttuu tästä melko äijämäisestä rivistöstä. Muita kirjoja en ole lukenutkaan:

Turkka Hautalan Salo on esikoiskirjaedustaja, Marko Kilven Kadotetut kohauttaa dekkariehdokkaana, Antti Hyryn Uuni edustaa ei-viihteellistä klassikko-osastoa, Merete Mazzarellan Ingen saknad, ingen sorg (Ei kaipuuta, ei surua) täyttää sekä nais- että suomenruotsalaiskiintiön ja Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä edustaa ilmeisesti eurooppalaisuutta. Kirjailijoiden kuvat ja kirjalinkit löytyvät kootusti Ylen uutisesta, Hesarissa on samoin jo juttua.

Westö ja Monica Fagerholm jäivät siis ilman ehdokkuutta tällä kertaa - kumpaakaan kirjaa en ole lukenut, joten en osaa tuomaroida asiaa enempää. Muuten Finlandia-raati oli tuomitsevaisella tuulella: 130 kotimaista romaania luettuaan olivat sitä mieltä, että "vakavakin" kirjallisuus viihtellistyy ja väkivaltaa käytetään lukijoiden koukuttamiseen - soo soo! ;)

Mitäs olette siitä mieltä? Sietääkö kirjailijoita torua siitä, että käyttävät väkivaltaa ja muita viihteellisiä elementtejä teoksissaan?

Mielestäni vikaa (jos sitä on) ei ole kirjailijoissa, vaan maailmassa. Kirjallisuus peilaa omaa aikaansa - ei tarvitse kuin avata telkkari ja katsoa Diiliä, niin aika karussa todellisuudessa eletään. Jos otan lisäksi kaksi tuoreinta lukukokemustani vertailuun, niin sen enempää Tuomas Kyrön 700 grammaa kuin Laura Honkasalon Eropaperitkaan eivät ole erityisen väkivaltaisia. Mutta ilmeisesti ne ovatkin viihdekirjoja sitten muuten vaan. ;) Hmm.

Ainakin Turkka Hautala ja Merete Mazzarella huvittaisi vilkaista - ja pitäisikö nyt ottaa Finlandia-tasolle kohotettu dekkari Kadotetutkin lukulistaan? Kertokaa, jos teillä on näistä kokemuksia!


Voittajan valitsee kulttuurineuvos Tuula Arkio 2.12.

Kommentit

Jamppa sanoi…
Uuden Suomen mukaan on tehty ilmeisesti jonkin sortin vääryys, kun Jari Tervon uutukainen ei mahtunut listalle.

TAITAVAT OLLA TAISTOLAISIA.
Tuure kirjoittaa sanoi…
Äidinkielenmaikkamme oli jossain tuolla...

Olen huono lukemaan finlandioita! Ylipäätään. Tai Nobeleita. Ainoa palkinto joka puree on Pulitzer ja sitten hieman huonompi purema Booker.
Anonyymi sanoi…
Halusit kommentin Kilven Kadotetuista. Luin sen reilu kuukausi sitten ja surin silloin itsekseni, ettei Dekkariseura taas voi Kilpeä palkita. Onneksi Finlandia-raadi ymmärsi ottaa mukaan listalleen. Kirjassa pohditaan m.m. nykyihmisen BB- tai Idols-julkisuushinkua, rikoksen uhrin mahdollisuutta selvitä takaisin normaaliin elämään ja poliisin ammatin raadollisuutta. Lue ja ylläty positiivisesti vaikka kirja olikin synkkä. Minulta jäi aikanaan Kilven esikoinen lukematta, nyt se on ostoslistallani.
Ina sanoi…
Joo, seurasin itsekin huvittuneena tätä missä Jari Tervo -debattia! ;D No onneks se nyt ei sentään ollut siellä, ihan vaan koska kirja oli MUN mielestä huonoa Tervoa. ;)

Tuure: lue Hesarista tänään Antti Majanderin ihanan kärttyinen kommentti palkintopuheesta! Olen ihan samaa mieltä Majanderin kanssa, palaan siihen vielä..

Ja kiitos anonyymille vinkistä, sitten se kannattaa tosiaan ottaa lukuun! Ehkä marraskuun jälkeen, se Honkasalon Eropaperit on myös aika synkistävää luettavaa.
Jenni sanoi…
Hui - harkitsetko dekkarikokeilua? ;)
Mä harkitsen Finlandia-ehdokkaista kirjoittamista, kunhan keksin niistä jotain sanottavaa. Jotenkin joka vuosi tulee sellainen ällistys: ai että tällaisia kirjoja? Luulen seuraavani suomalaista nykykirjallisuutta, mutta sitten en tiedä F-ehdokkaista mitään. Noista tämänkertaisista en ole (vielä) lukenut yhtäkään, kaikista en ollut edes kuullut.
Tuure kirjoittaa sanoi…
Ina, käyn lukemassa! -->
Ina sanoi…
Kyllä vaan, lista ällistyttää pientä kulkijaa vuosi toisensa jälkeen. ;) Harmittaa, kun Majanderin kolumnia ei ole netissä, se oli niin osuva: itselleni palasi palkintopuheesta kyllä elävästi mieleen, miksi EN edes harkinnut kirjallisuudentutkijan uraa yliopistossa.. Sen verran kireällä oli nuttura tänä vuonna - toiset ovat tykänneet puheesta, kun erotteli reippaasti kirjallisuuden hyvään ja huonoon, toiset taas ovat olleet sitä mieltä, että tulipa pölyistä tekstiä kansakunnan kirjakaapin päältä.

Finlandia-palkintohan on alunperinkin kaupallisiin tarkoituksiin perustettu ja se pitäisi kyllä muistaa - mahtaakohan suuri yleisö kääriä nyt näitä teoksia sankoin joukoin joulupaketteihin, nähtäväksi jää. Pitäisi lukea muutkin kuin Hotakainen, niin tietäisi.

Jennille voin kertoa lohduksi, että ihan ammatikseen lukevat kollegatkaan eivät olleet näitä teoksia vielä paljon lukeneet, monet kyllä löytyivät lukulistoilta. Kristina Carlsonin uutuutta kaikki kehuvat (paitsi yksi oma luottolukijani), sen puuttumista Majanderkin moitti.

Pitäisköhän järjestää varjo-Finlandia-kisa blogissa..? ;)
Tuure kirjoittaa sanoi…
Juu Ina, minä saatan hyvin mennä sinun ja Majanderin kommentteihin, vaikka asianosainen en mitenkään ole.

Juhlapuhe vaikutti kaamealta. Ja hyvä oli Majanderin pointti se, kun hän selitti miksi paljastaa aiemmin valitut.

Kärkevää kritiikkiä Finlandia tarvitsee - silloin se voi kehittyä, jos se on kehittyväksi suotu.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita