Esikoiskirjakummajainen


Hesarin kirjallisuuspalkinnon (josta en ymmärrä, miksei sitä voida kutsua enää esikoiskirjapalkinnoksi) on voittanut Leena Parkkisen (30) romaani Sinun jälkeesi, Max. Kirja kertoo siamilaisista kaksosista 1920-luvun Suomessa ja Euroopassa. Kriitikot ovat näemmä kehuneet kovasti. Hesarin uutisessa lisää.

Ei ihan tavanomainen esikoiskirja-aihe. ;D Pitäisi tietysti lukea, mutta olen kohta niin kyllästetty kotimaisella kirjallisuudella, että odottelen jonkun luottolukijan arviota ensin. Ja luen tähän väliin pari eurooppalaista kirjaa.

Oletteko huomanneet, kenet olen laiminlyönyt kokonaan? Monica Fagerholmin Säihkenäyttämön. Lukijat ovat kyselleet siitä ja puhuttiin lukupiirissäkin - sori, mutta ei pysty venymään. Ihanat naiset rannalla oli loistava. Diivan luin ja pelästyin sen verran, että Amerikkalainen tyttö jäi aikeeksi. Ei ole ollut tässä välissä sitä elämää, jossa ehtisi buutata aivot ja varata viikon verran intensiiviseen aamusta iltaan lukemiseen. Ja sen Fagerholmin uusimmat ilmeisesti vaativat. Reklamoikaa, jos olette eri mieltä?

Kommentit

Jenni sanoi…
Mä taas olen laiminlyönyt Monica Fagerholmin kokonaan. Aloitin joskus Diivaa, mutta en saanut siitä otetta - en nyt muista edes, millainen se oli, mutta ihan alussa jäi jo kesken. Mä voisin kaivat luottolukijan Diivalle tai sitten jollekin muulle Fagerholmille. Hänhän on yleisesti "taitava ja arvostettu kirjailija", kai pitäisi sitten joskus lukea siltä jotain...
Onna sanoi…
Sanonko saman täälläkin, kun Jennin blogissakin sanoin? Sinun jälkeesi, Max on lukemisen arvoinen teos. Ei tyypillistä kotimaista kirjallisuutta, vaan tuulahdus toisesta ajasta ja maailmasta. Minusta kirja sopisi marraskuun kynttilänvaloon varsin hyvin, tunnelmaa voi terästää vaikka viinilasillisella ja vanhalla jazzilla (vaikkei sitä normaalisti kuuntelisikaan). Kirjassa oli taikaa.
Sinun jälkeesi, Max kannattaa ehdottomasti lukea. Se imaisee mukaansa heti eikä päästä. Tunnen kateudensekaista ihailua Leena Parkkista kohtaan: noin nuori ja noin taitava. Säihkenäyttämöä minäkin arastelen. Se odottaa yöpöydälläni rohkeuden hetkeä.
Ina sanoi…
Jenni: lue Ihanat naiset rannalla. Ja mieluiten nimenomaan marras-joulukuussa! Se on ihana. :) Diiva oli hyvä, mutta jotenkin kovasti haastava. Fagerholm käyttää jonkun verran tajunnanvirtatekniikkaa - jos ehtii ja pystyy keskittymään, niin kirjojen taitavuutta voi ihailla. Mutta vaatii tsemppiä, ainakin multa.

Mua kummastutti kovasti, kun Fagerholm itse piti uusimmassa KirjaIN-lehden haastattelussa kirjojaan helppolukuisina. Jaaaaa. No tuota, kai ne kirjoittajan omasta mielestä ovatkin.. ;) Kehotti vaan heittäytymään niihin, mutta kun juuri sitä mä en pystynyt Diivassa tekemään. Piti kovasti keskittyä, että pysyi mukana - jos nyt muistan oikein, tästä on vuosia aikaa.

Onna ja Mari: kiitos suosituksesta! Uskon teitä. Tähtään joululomakirjaksi!
Jenni sanoi…
Mä en varmaan pysty keskittymään tarpeeksi, sillä tuollainen muistikuva mulla juuri on Diivasta, että yritin lukea, mutten tajunnut oikein mitään. Ainakaan se ei mitenkään vienyt heti mukanaan, vaikka olin käsittänyt, että kyseessä on Todella Hieno Kirja.

Musta tuntuu, että olen lukenut Ihanat naiset. Luultavasti olen kuitenkin vain nähnyt leffan niin monta kertaa, että luulen lukeneeni kirjankin. Vois kyllä ottaa kirjan kaamosterapiaksi! Kesä on niin ihana, että siitä voi lukea aina, mutta talvesta EI voi lukea kesällä.

No nyt tää menee ihan liirumlaarumiksi ja Max-keskustelusta Diiva-keskusteluksi. ;)
Ina sanoi…
Ei se haittaa, tällee meidän lukupiirikin aina polveilee! ;D
Karoliina sanoi…
Heh, Fagerholm-kommenttisi on aivan täsmälleen kuin minun suustani. Ihanat naiset on yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani, mutta Diivaa en kyennyt lukemaan kovin pitkälle.

Tekisi mieli kokeilla näitä uudempia, mutta hirvittää vähän.

Löysin muuten blogisi muutama päivä sitten, ja tänään olen kuopuksen pitkien (2,5 tuntia) päiväunien aikana selannut melkein kaikki postaukset läpi (jättäen välistä ne, jotka eivät aiheeltaan kiinnostaneet). Huh, mikä urakka, mutta mieluisa. :) Meni paljon kirjoja hankintalistalle.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt