Murheellisten laulujen maa

Miksen olen koskaan lukenut Tuomas Kyröltä mitään? Kyrö on kirjoittanut mm. tunnetun ja kiitetyn kirjan nimeltä Tilkka. Teoksia ovat monet kehuneet vuolaasti, mutta joko aiheissa tai takakansiteksteissä on ollut jotain vikaa, kun en ole Kyröön ryhtynyt.

Nyt viimeistään: uusimmassa Parnassossa oli Kyrön hulvaton teksti ikikulahtaneesta aiheesta "Missä kirjani ovat syntyneet". Teksti puhui puolestaan ja nyt on pakko lukea Kyrön uusin 700 grammaa - sekin teos, jonka olen työntänyt luokkaan boring vain siksi, että siinä on jotain äijämäistä pituushyppyjuttua. Kylläpä taas hävettää.

Parnassosta ja häpeästä puheenollen: laittoivat lehden kritiikit nettiin avoimeen jakoon, aplodeja! Löytyvät osoitteesta www.parnasso.fi/kritiikit

Sen sijaan päätoimittaja Papinniemen perustelut sille (Parnasson blogissa 4.10), miksi kritiikkejä ei avattu kommentoinnille on aika murheellisten laulujen maa: Parnasson blogissa käydyn keskustelun taso on ajoittain niin alkeellista ja asiatonta, että kritiikkejä ei viitsitä enää avata avoimeen keskusteluun. Johtuu tosin lähinnä muutamasta häiriköstä, mutta silti.

Voitteko uskoa. Tässä on nyt sitten totuus "Suomen kirjallisen sivistyneistön" tilasta. ;D Kun päästään nettiin avautumaan anonyymisti tai nimelläkin, niin lähtee lapasesta - en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ehkä molempia. Terapiansa kullakin, sääli, että meni nyt lapsi pesuveden mukana: olisi ollut hauskaa, jos kirjailijat tai lukijat olisivat päässeet sivulle antamaan vastakommentteja saamistaan kritiikeistä. Ei väkisin. Jos ette usko, niin käykää katsomassa Parnasson kommenttikenttiä esim. lokakuun alusta.

Kuitattakoon tällä postauksella myös yksi kirjamessuvinkki: Parnasso löytyy messuilta osastolta 6a49, josta saa vuoden lehtitilauksen messuhintaan 35 €. Tilaus on hintansa väärti, jos haluaa seurata kirjallisuutta vähän laajemmalla skaalalla. Nettikeskustelussa ei valitettavasti ole paljon seuraamista.

Kommentit

On se outoo ettei ole rohkeutta rehtiin sensurointiin vaan totaaliseen blokkaamiseen.
Ina sanoi…
Itse asiassa kyse taisi olla ajan puutteesta - jos meinaat sitä, että kommentteja olisi voitu julkaista sensuroimalla. Se olisi hyvä vaihtoehto, jos Parnassossa olisi enemmän kuin päätoimittaja..

Sääli, koska siellä on asiallisiakin kommentteja ja itse edustan (yllättäen) sitä linjaa, jonka mukaan laadukasta päivälehtikritiikkiä tarvitaan, mutta netissä kritiikki voi tulla pois kansakunnan kaapin päältä ja alistua tavallisen lukijan "väärille mielipiteille". ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita