Maailman paras kirja selvitetty ;)

Messut on messuttu taas tältä vuodelta. Vaikken ole taipuvainen tungos-paniikkiin, niin lauantaina ei ollut kaukana - olin vakaasti sitä mieltä, että näin paljon ei ole ollut porukkaa ikinä ja mutu-tuntuma toimi: kävijäennätys 77 000 ihmistä... Huh. Katsokaa vaikka Ylen uutinen.

Järjestimme messuilla puolivallattoman äänestyksen siitä, mikä on maailman paras kirja. ;) Ääniä tuli 990 kpl ja ykköseksi selviytyi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen (97 ääntä) - Raamattu tuli (omasta mielestäni onneksi) kakkoseksi (87 ääntä) ja Tolkienin Taru sormusten herrasta sai 43 ääntä. Laitanpa Top tenin tähän kokonaan:


1. Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen (97)
2. Raamattu (87)
3. J.R.R. Tolkien, Taru sormusten herrasta (49)
4. Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla (32)
5. Gabriel Garcia Marquez, Sadan vuoden yksinäisyys (24)
6. Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä (22)
7. J.K. Rowling, Harry Potter -sarja (17)
8. Cervantes, Don Quijote (15)
9. Fedor Dostojevski, Rikos ja rangaistus (14)
10. Väinö Linna, Tuntematon sotilas (13)

Hajonta oli suurta ja Top tenin ulkopuolella alkoi tulla paljon yksi tai kaksi ääntä saaneita kirjoja. Jos joku haluaa etsiä kirjavinkkejä sitä kautta, niin koko pitkä lista löytyy täältä.

Ihmisillä oli aika tuskan hiki tätä miettiessä, eikä ihme, haimme kuitenkin täysin subjektiivista totuutta. Suomalaiset klassikot ovat näemmä voimissaan ainakin messukävijöiden mielissä - olisi ehkä pitänyt lisätä äänestyslomakkeeseen lisäkysymys, oletko lukenut kirjaa itse (esim. Raamatun kokonaan). ;)

Itse olen lukenut ainakin osa kaikista paitsi Linnan Täällä Pohjantähden alla. Olen aloittanut enkä päässyt puusta pitkään. Mutta messuyleisö on puhunut - mitäs olette tuloksista mieltä?

Kommentit

Ofelia sanoi…
Itseltäni on TOP 10:stä lukematta Don Quijote. Raamattua, Sinuhea ja Pohjantähteä en ole lukenut kokonaan, vaan osittain vain. Itse haluaisin tipauttaa Harry Potterit listakärjestä, muutoin en vastusta valintoja. ;) Potterien tilalle voisi laittaa vaikka Bulgakovin Saatanan saapuu Moskovaan -teoksen.

Hauskaa, että koko lista on myös saatavilla: rakastan kirjalistoja.
Dona sanoi…
Luojan kiitos hajonta oli suurta, itse äänestäisin Sinuhea lähinnä Suomen yliarvostetuimmaksi kirjaksi.

Mä en oikein innostu noista paras kirja -listoista, kun arviointiperusteita on niin paljon. Bulgakovin Saatana saa multakin ääniä, mutta hienoja lukukokemuksia on niin monenlaisia, vaikka Flaubertin Madame Bovary tai DBC Pierren Vernon Little God tai vaikkapa Thomas Pynchonin kirjat. Haluan satoja tai tuhansia hyviä kirjoja, en vain yhtä.
Ina sanoi…
Itse olin pelännyt eniten sitä, että Raamattu tulee ykköseksi: se on (ainakin paikoitellen) hieno kirja, mutta yhtä hyvin voisi siinä tapauksessa nostaa muiden uskontojen ykkösopukset top teniin. Ennemmin olisin nähnyt Homeroksen Odysseian Raamatun tilalla listalla. Se on kuitenkin selkeästi runoutta alusta loppuun ja täynnä ihan huikeita tarinoita ja mytologiaa. Sekä ihmissuhdedraamaa.

Ofelia: itse olin Pottereista ilahtunut siksi, että nuorisokin sai kerrankin näillä listoilla äänensä kuuluviin. ;) Veikkaan, että nämä listaukset alkavat näyttää ihan toiselta jo 10 vuoden kuluttua - olen kuullut äikän opeilta, että klassikoita opetetaan enää ihan minimaalisesti ja nuoret lukevat niitä vähän, mene tiedä.

Arvatkaa mitä äänestin itse? No Italo Calvinon Kosmokomiikkaa. Ihan vaan siksi, etten halunnut ottaa mitään itsestäänselvää. Olisin voinut tietysti nimetä sata muutakin - Kosmokomiikkaa tuli mutu-pohjalta, jotenkin siinä on mun mielestä vaan kuvattu kaikki, mitä ihmisestä ja universumista tarvitsee tietää eikä ole rajauduttu meidän planeetan piiriin, kuten monissa muissa hienoissa kirjoissa. Sitä paitsi se myös nauratti.

Dona: olisi ehkä pitänyt kysyä ennemmin, minkä kirjan ottaisit autiolle saarelle, jos saisi valita yhden.. ;)
Teologi sanoi…
Kuinka Pohjantähti voi olla lukematta?

(Tiedän, legendan mukaan Pentti Saarikoski itse lopetti kirjan siihen kohtaan, kun avauslauseesta löytyi ajatusviiva. Mutta TEKSTI PARANEE SEN JÄLKEEN.)

Raamattu on lystikäs kirja, vaikka kieltämättä joidenkin profetioiden kohdalla se toisto alkaa olla tuskastuttavan uuvuttava.

Jos Raamattua haluaa lueskella sieltä täältä, vaan ei kokonaan, suosittelen etenkin Jobin kirjaa, joka edustaa länsimaisen kirjallisuuden korkeinta runoutta. Ja talven tultua Saarnaajaa, jonka waltariaaninen pessimismi sopii todella hyvin yhteen kurjan kelin ja rommitotin kanssa.
Ina sanoi…
No kun se oli niin h---vetin tylsä kirja (Pohjantähti siis). ;) Tai olin liian nuori. Joka tapauksessa luin ensin Tuntemattoman suunnilleen yhdeltä istumalta, joten kai odotuksetkin olivat pielessä..

Mutta kuuluu samaan surulliseen listaani kuin Alastalon salissa - luen jonain päivänä, ehkä eläkkeellä. ;)
Ofelia sanoi…
Minä taas olen kovin pitänyt Pohjantähdestä vaikken ole saanut sitä kokonaan luetuksi. Kunhan pääsen - joskus - kesken olevan Sinuhen loppuun, voin tarttua taas Linnaan. Mutta totta on, että jos kirjan ottaa käteensä vääränikäisenä tai väärässä mielentilassa, voi olla, ettei hyväkään kirja kolahda. Joten ehkä sinun Ina kannattaa kokeilla sitä Pohjantähteä uudelleen. Toivotaan, että olit liian nuori yrittäessäsi lukea sitä. Mutta jos et vieläkään pidä siitä, niin sitten olet vaan reilusti pitämättä. ;)

Muuten, vielä tuosta klassikoiden lukemisesta koulussa. Pahoin pelkään, että ajan kanssa äikän opet saattavat luovuttaa, kun vaikkapa Seitsemän veljeksen käsittely nuorten kanssa alkaa muistuttaa liikaa tervanjuontia. Harmi sinänsä, koska minä uskon, että klassikoihin voi tutustua silläkin tavalla, että ne innostavat. Olen hyvin pettynyt, jos kirjallisuutemme kulttuuriperintöä ei jakseta siirtää tuleville sukupolville vaan mennään mukaan siihen virtaan, että käsitellään vain sitä, mitä voi käsitellä pinnallisesti, helposti ja kevyesti - sitä, mihin tulee vähiten vastaväitteitä.
suloensio sanoi…
Onhan nuo listat mukavia, mutta on masentavaa nähdä miten miten Waltari ja Tolkien kiipeävät paremmille pisteille kuin Aleksi Kivi ja Väinö Linna.
Raamattu on täynnä erilaisia kirjoja ja varmasti suuri vaikuttaja nykyiseenkin kirjallisuuteen. Se pitäisi jättää listojen ulkopuolelle.
Dona sanoi…
Ina, mä ottaisin autiolle saarelle tietty Kindlen, jossa sisällä niin paljon kirjoja kuin ikinä mahtuu. Ja sitten pitäisi kehittää tietysti joku aurinkoenergiaratkaisu sitä lataamaan. Mun Kindle olisi muuten vähintään puolillaan myös nonfiktiota ja asiatekstejä - ei ihminen pelkällä runolla, romaanilla ja novellilla elä, etenkään autiolla saarella (tarvitsisin sinne ehdottomasti jotain tekniikan käsikirjaa ja trooppisten tautien hoito-opasta). Mä olen vuosien myötä siirtynyt lukutottumuksissani enemmän kaunokirjallisuudesta asiatekstien suuntaan vapaa-ajallakin - nautin esimerkiksi todella paljon hyvin kirjoitetuista lehtiteksteistä (vinkki: suomalaiset päivälehdet kyllä kannattaa skipata).

Musta noissa listoissa näkyy se, että ihmiset lukevat oikeasti aika vähän - tai siis kun kirjat joita on joka lähes kodissa automaattisesti joko kouluaikojen perua tai muuten (vihkiraamattu?) kipuavat listan kärkisijoille.
Teologi sanoi…
Itselläni on ollut onni lukea kaikki välttämättömät kotimaiset klassikot vasta sitten, kun koulu kaikkine ylioppilaskirjoituksineen oli turvallisesti takanapäin. Seitsemän veljestä, Kalevala, Vänrikki Stoolin/Stålin tarinat, Waltarin ja Linnan tekstit... Jotenkin niistä saa enemmän irti, kun oma ikä alkaa vähintään kakkosella. Itse yllätyin siitä, miten helvetin hyviä ne olivat. Onneksi niitä ei tarvinnut analysoida opettajalle, vaan sai tykätä ihan fiilispohjalta.
Ina sanoi…
Teologi: en voisi olla enemmän samaa mieltä. Klassikoiden kouluopetuksessa pitää olla kyllä tosi tarkkana - valtaosa niistä sopii vasta aikuisille, mutta koululaisia pitäisi jotenkin saada jollain pikakelauksilla motivoitua siihen, että tarttuvat niihin vielä aikuisena... En tiedä miten tämä ihme tehdään, mutta kertokaa, jos jollain opella on kokemusta tai ideoita. ;)

Tästä Ofealilla myös tärkeä pointti - jos joskus aikoo matkustaa tai työskennellä ulkomailla, niin oman maan klassikot on tunnettava edes välttävästi illalliskeskusteluja varten. Pitäiskö sitten korkeakouluissa olla joku pakollinen "kotimainen kirjallisuus for dummies" -tyyppinen kurssi, jolla varmistetaan, että suomalaiset ei nolaa itseään maailmalla, kun ulkkarit tuntee Kalevalan meitä paremmin? ;)

Dona: tossapa hyvä mainoslause Kindlelle - kaikki mitä tarvitset autiosaarella!
Ofelia sanoi…
Vielä tuosta klassikkojen opetuksesta koulussa. Ongelmana on se, että kaikki käyvät vain peruskoulun. Siellä pitäisi sitten saada tungettua päähän jokin perussivistys kotimaisesta kirjallisuudesta. Mutta onhan Seitsemän veljeksen lukeminen vielä ysiluokkalaisellekin oikeasti aika ylivoimaista, noin keskimäärin.

Itse ajattelenkin, että vaikkapa nyt tuosta Kiven teoksesta voisi lukea osia (sopivan lyhyitä), jotta oppilaat näkevät, millaista kieltä se Aleksis oikein kirjoitti, ja tämän lukemisen lisäksi käsitellä kirjan tarinaa muuten, esim. elävästi kertoen, kuvia apuna käyttäen, teatterin ja draaman keinoja hyväksi käyttäen. Vaivannäköä se vaatii, mutta jonkinasteista kiinnostusta on mahdollista saada aikaan.

Olen muuten törmännyt mm. sellaiseen tilanteeseen, jossa ysiluokkalaiset kuuntelivat mykistyneinä tarinaa siitä, kuinka Kalevalan Aino hukuttautui. Kolahti ilmeisesti siksi, kun opettaja oli ottanut esille, että Aino oli suunnilleen heidän ikäisensä ja Väinämöinen suunnilleen 100-vuotias. Kyllä sydäntä lämmittää, kun opettaja kerrankin onnistuu vetämään oikeasta narusta.

Sitten tuosta fiiliksellä lukemisesta. Minustakin kirjan pitää olla ensisijaisesti elämys. Kouluopetus voi kehittää lukutaitoa ja auttaa saamaan parempia elämyksiä, kun ymmärtää paremmin, mitä lukee, mutta jos elämys katoaa ja on vain kuivaa koulutulkintaa, ollaan hakoteillä.
Ina sanoi…
Itse elän toivossa, että äidinkielen opetus on kehittynyt omista kouluajoistani. Voisi sanoa, että menin opiskelemaan kirjallisuutta äidinkielen tunneista huolimatta, en niiden takia. ;) Meillä oli ainakin vain joitain klassikoita (todella harvoja!) pakkoluvussa ja sitten pistarit, joista puolet selvisi lunttaamalla. Mahtavaa.
Anonyymi sanoi…
Noh, totuushan niistä äikän oppitunneista on se, että suurin osa ei kerkeä/halua lukea kirjoja ja etsii vain suoraan wikipediasta tärkeimmät jutut ja sillä selviää peruskoulun :D eikä niitä klassikoita niin kauheasti ole tullut luettua niillä tunneilla, itse olen kahlannut omasta halusta.
Yläasteikäisenä iski sekä Tuntematon että Seitsemän veljestä, joten se on varmaan kiinni siitä, paljonko on lukenut ennen (mun tapauksessa älyttömän paljon) ja kuinka kypsä ja kärsivällinen on. Ei pakkopulla auta mitään, lukuhalu täytyy tulla muualta. Näillä keinoin kirjallisuudesta tehdään tylsää: koulussa on tylsää ---> koulussa luetaan --> kaikki kirjat on tylsiä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt