Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri



Nyt se on viimeistään varmaa: olen Booker-tasoinen ihminen, en Nobel. Tämä on totuus. Aloin eilen kirjoittaa poikkeuksellisesti arviota oman kustantamon kirjasta, mutta kas - Hesarin Jukka Petäjä ehti ensin. ;) Koska Petäjän arviosta löytyy kaikki olennainen, en toista samoja asioita, vaan tapani mukaan menen mutun puolelle.

Summa summarum: Vuoden 2008 Booker-palkittu Valkoinen tiikeri on sen verran rajua kamaa, että meni joogahengitykset hetkeksi väärään kurkkuun. Olen epäillyt aina, haluanko Intiaan. Hinku mennä sinne ei mitenkään vahvistunut. Mutta yhdyn Petäjään ja suosittelen!

Arvio: Sadan sivun testi kannatti taas: itse en päässyt heti kelkkaan mukaan, toisin kuin Petäjä. Stooriin lähdetään mielestäni vähän kaukaa, mutta kyllä se siitä virkistyy.

Sadan sivun jälkeen ei malta enää lopettaa. Juoni paljastetaan jo alussa: köyhä autonkuljettaja murhaa isäntänsä saadakseen rahat ja uuden elämän. Loppukirja kerrotaan miten - kertoja itse kuvaa tätä "tarinaksi yksityisyrittäjyydestä". No juu.

Petäjä piti teosta veijariromaanina ja varsin hauskana satiirina - huumoriakin kirjasta löytyy, mutta pienellä humanistitytöllä meni enempi järkytyksen puolelle: luulin, että Intia olisi ollut menossa jotenkin parempaan suuntaan..? Olipa naiivia. Sen sijaan slummien köyhät saavat kerrankin äänen tavalla, joka ei ihan heti unohdu.

Tuli vähän nolo olo omasta jooga-harrastuksesta. Täällä me hyvinvoivat laiskanpulskeat länsimaalaiset käymme venyttelemässä ja hengittelemässä hyväntuoksuisilla saleilla kun ahistaa ja on ressiä ja kaikkee. Intiassa sen sijaan ei paljon hengitellä, muuta kuin luksusautojen saasteita.

Tämä sietäisi meidän kaikkien joogahengittelijöiden lukea, ihan vain muistaaksemme, että Intia on aika paljon muutakin kuin meditoivia guruja ja valaistumista. Suosittelen muillekin: kirja ei ole mitään ankeaa tilitystä, vaan jännittävä, jopa trillerimäinen ja hyvin omaäänisesti kerrottu. Pidän Adigan kielestä ja tyylistä - esikoisromaaniksi tämä on hämmentävän hyvä.

Kuten kertoja sanoo: "Antaa eläinten elää eläinten tavoin, ja antaa ihmisten elää ihmisten tavoin. Siinä koko filosofiani yhdellä lauseella."

Saisivatpa kaikki maailman ihmiset elää ihmisinä. Ooooommm.

Kenelle: Kaikille: keski-ikäiset mieskollegatkin tykkäsivät. Nopealukuinen, mutta voi aiheuttaa maailmantuskaa.

Alkulause: "Hra pääministeri, Sir."

Jälkimaku: Bookerinsa ansainnut.

Starat: Kehtaan antaa oman talon kirjalle nelosen, kun Petäjäkin tykkäsi. ;)

Kommentit

Jenni sanoi…
Kuulostaa järkyttävältä mutta mielenkiintoiselta. Meni lukulistalle!

Vaikket olekaan Nobel-lukija :) , aiotko kuitenkin kokeilla Herta Mülleria tai oletko lukenut häntä?
Katja sanoi…
Kuulostaa mun kirjalta. :D Maailmantuska-osastoa on tälläkin hetkellä menossa (tarkat tiedot mamassa): Demoksen kundien Olimme Kuluttajia on todella tiukkaa kamaa ja tosiaan jos nämä skenaariot käyvät toteen niin Intiassa ei ole kivaa 20 vuoden päästä.. Kannattaa lukea!
Tuure kirjoittaa sanoi…
Luin kirjan enkuksi kesällä, automatkalla Tukholmasta Noordwijkiin Amsterdamin lähelle. Minusta kirja oli ehkä jopa painostava ja ahdistava. Mutta minä pidin siitä. Jotkin henkilöhahmot jäivät kuitenkin irrallisiksi, enkä osannut nauraa tekstille kuin petäjäkään. Mutta suosittelen, kyllä.
Unknown sanoi…
Mulla on ollut toi kirja jo pitkään yöpöydän läjässä, mutta ehkä nyt inspiroidun lukemaan sen (teidän kansi on paljon nätimpi kuin mun brittipokkarin - luulen että kannen luotaantyöntävä estetiikka on yksi syy miksen saa tuota aloitettua). Kiitos muuten taannoisesta Concise Chinese-English Dictionary for Lovers -suosituksesta, se oli erittäin hyvä kirja, virkistävä ja erilainen.

Mä olen ehdottomasti enemmän Booker- kuin Nobel-fani, Nobelit on nykyään turhan usein homekorvasarjaa ("kiitos kun lakkaat kirjoittamasta ja nyt voitkin rauhassa kuolla" -palkinto).
Ina sanoi…
Jenni: olen tätä Herta Müller -turkaa tässä potenut, hypistelin sitä kirjamessuilla, mutta en ostanut vielä. Pitäisi tietysti lukea, mutta mun Nobel-kokeilut on olleet kyllä tosi huonoja viime vuosina. Ootko itse lukenut tai lukemassa - ehkä odotankin sun tuomiota, haa! ;)

Mama: tuon sulle lainaan, arvelin, että tää voisi upota tyylillisesti suhun! Olimme kuluttajia on samoin ollut lukulistalla, mutta olen vältellyt, kun maailmantuska on muutenkin sitä luokkaa, että meinaan joka toinen päivä lähteä kytkemään itseni kiinni johonkin sademetsään.

Tuure: hyvä kuulla, että sulle tuli enempi myös ahdistus. Aloin miettiä Petäjän arviosta, että olenko jotenkin tosikko, kun mun mielestä huumori oli myös varsin mustaa ja enempi tunnelma oli ahdistava...

Dona: kerro sitten mitä pidit! Ja hauska kuulla, että punainen kirja upposi myös. Repesin tästä Nobel-määritelmästä ihan täysin - en voi väittää, ettenkö olisi samaa mieltä... ;D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita