Kureishi on vähän väsynyt



Muistatteko Esikaupunkien Buddhan? Hanif Kureishin vuonna 1991 julkaistu esikoinen räjäytti ainakin oman teini-ikäisen tajuntani (siihen ei tosin vaadittu paljon) ja teki Kureishista ns. etnisen kirjallisuuden esikuvan.

Sittemmin luin joitain Kureishin romaaneja, mutta enemmän pidin hänen elokuvakäsikirjoituksistaan. Nyt tuli otettua työmatkakirjaksi Kureishin uusi kertomuskokoelma Lähtö ja neljä muuta tarinaa.

Hmm. Tapani mukaan kommentoin luettuani kertomuksista vasta kaksi: molemmissa seikkailee keski-ikäinen ikäkriisinen äijä. Toinen tarina (nimeltään Jätös) on absurdin loistava. Toisessa taas meinaa mennä hermo: keskiluokka-angstia poteva mies suunnittelee sivutolkulla vaimon jättämistä. Ääh.

Lähtökohta on hyvä (mitä tapahtuu ihmisen päässä ennen lähtöä?), mutta rajansa kaikella. Arpominen alkaa ottaa vähitellen päähän ja tekee mieli huutaa, että lähe nyt sit menee, mitäs siinä vatvot ja voivottelet, että elämä on tylsää? ;)

Ymmärrän, etten ole siis vielä ihan keski-ikäinen, vaan jokseenkin tarmokas nuori aikuinen, joka uskoo, että elämä on oikeasti jännittävää ja yllätyksiä täynnä.

Hyvä niin. Suosittelen Kureishia miehille, jotka kokevat olevansa vähän lähempänä väsynyttä keski-ikäistä äijää ja tietysti naisille, jotka yrittävät kestää niitä.

Kommentit

Dona sanoi…
Mä palvoin myös Esikaupunkien Buddhaa ja My Beautiful Laundrettea. Mies tykkäsi joistakin myöhemmistäkin kirjoista. Näin Hanifin kuvan jokin aika sitten jossain lehdessä, ja nuoresta leijonanharjaisesta kirjallisesta jumalasta oli sukeutunut ihan selvä pappa - katso vaikka:
http://tinyurl.com/y9dq9v7
Miten? Milloin? Miksi? Huoh!!!
Ina sanoi…
Hahaa, toi foto kuvastaa JUST tasan tarkkaan kirjan sisältöä - setä haikailee nuorempien naisten perään ja ihmettelee miten tässä näin kävi. ;D Olin itekin vähän shokissa, kun tajusin, että Kureishi ei ole mikään nuori kolli enää... Tekeekö se musta sitten tantan? Öh.
Doris Munthe sanoi…
Voih, Kureishi on siis ukkoutunut. Vähän niin kuin kirjallisuuden Mick Jagger, paitsi Mikkis sentään yrittää vielä. Esikaupunkien Buddha oli NIIN hyvä vielä luettuna 18-kesäisenä juuri kaikki kapinoinnin horisontit avautuneena...
Ina sanoi…
Joo, just näin! Luin Kureishia lisää ja ongelma on kyllä myös mun päässä: ihan hyvin kirjoitettua tekstiä, mutten jaksa samastua keski-ikäisen miehen kriiseihin tästä näkökulmasta. Kirjasta tulee vähän suttunen ja ankea olo: life is shit and then you die?

Reklamoin!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt