Huonosti käyttäytyvät (ihanat) koirat


Summa summarum: Huono Hollywood-leffa, mahtava kaamoskirja. Jos ymmärrät, miksi John Groganin "Marley ja minä" on alaotsikoitu "Elämää ja rakkautta maailman kauheimman koiran kanssa", lue tämä. Jos sen sijaan kuulut niihin, joiden mielestä koirat ovat vain koiria, ei varmaankaan kannata. ;)
Arvio: Sain kirjan lainaan ystävältä, jonka oma koira ei ole ihan siitä puudeleimmasta päästä, mutta silti on maailman ihanin ja persoonallisin koira. Ihastuin kirjaan heti alkusivuilta - koiraviihdettä parhaimmillaan! Toimii myös terapiakirjana kurittomien koirien kasvattajille.
John Grogan on monesti palkittu toimittaja ja vaikkei tästä Pulizeria tule, kirja on hauskan vetävästi kirjoitettu. Luin sen yhteen putkeen parissa päivässä, koska en voinut päästää irti.
Marley oli jättikokoinen labbis, joka sai potkut koirakoulusta. ;D Se söi kaiken, oli kuriton ja tottelematon, kerta kaikkiaan rasittava riiviö (huuto, jonka kuulen usein ystäväni luona heidän ihanan riiviönsä pompatessa syliini koko 50-kiloisen kroppansa voimalla). Ja silti Marley on niin rakastettava, ihmisrakas ja uskollinen, että vähänkään koirista heltyvä hullaantuu Marleyyn kirjan kuluessa väkisinkin.
Lisäksi kirjassa kuvataan osuvasti nuoren avioparin kasvua perheeksi kiitettävän rehellisesti - omakotitalo, koira ja pari lasta eivät tule ihan kivuttomasti. Kirja on naurattava, koskettava, viihdyttävä ja vähän opettavakin ja lopuksi tulee hirveä hauvakuume.
Ei mitään suurta ja deeppiä kirjallisuutta, mutta silti suositeltavaa lukemista lokakuuhun.
Kenelle: Koiraihmisille riippumatta siitä, omistaako koiraa. Jos minulla olisi kouluikäinen lapsi, lukisin tätä iltaisin yhdessä ääneen. Varoitus: elokuva on kuulemma kuitenkin tosi huono.
Alkulause: "Olimme nuoria."
Jälkimaku: No itkuhan siitä tuli.
Starat: Kirjalle hyväntuulisuuspisteitä 3,5. Marleylle tietysti 5.

Kommentit

Dona sanoi…
Olen tosiaan valittettavasti nähnyt leffan, enkä suosita sitä edes pahimmalle viholliselle :D (Leffaa kannattaa varoa vähänkin pitemmillä lennoilla - on juuri sitä kamaa mitä lentoyhtiöt kernaasti annostelevat turraksi ahdettuun turistiluokkaan.)
Ina sanoi…
No niinpä tietysti, ehkä itse asiassa osa leffoista tehdäänkin nimenomaan pakenemiskyvyttömiä lentomatkustajia varten? ;D Harmi, että hyvä kirja on pilattu surkeella leffalla. Ystävä totesi, että elokuvan painopistekin on muutettu ihan omituiseksi kirjaan verrattuna. Buu.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt