Tove Jansson: Kesäkirja
Summa summarum: Pieni suuri kirja saaristosta, elämästä ja kaikesta.
Arvio: Lukijoiden suosituksesta hoksasin poistaa tämänkin sivistysvajeen vihdoin viimein - ja elämässäni täsmälleen oikeaan aikaan. Pari vuotta sitten osa fiiliksestä olisi mennyt ohi, koska olen saariston suhteen myöhäisherännäinen (ja tietysti sitäkin intomielisempi). Kirja sopii silti myös maa-, järvi-, city- ja avaruusihmisille, jotka tahtovat fundeerailla universumia. Voi lukea nopeasti, mutta suositellaan puolikeskittynyttä iltahetkeä luku kerrallaan. Hyvän unen takuu.
En ihan heti muista, milloin olisin lukenut yhtä viisaan ja sympaattisen kirjan, joka kertoo kaiken olennaisen elämän ääripisteistä eli lapsuudesta ja vanhuudesta; tai pikkuvanhasta lapsesta ja lapsellisesta vanhuksesta. Rakastan Janssonin ironista huumoria ja osoittelematonta luontokuvausta. Arvio menee väkisinkin ylisanojen puolelle, mutta huomioikaa, että luin sen kesälomalla kelluessani toinen toistaan idyllisemmissä ulkosaarissa ja myös karmeiden myrskyjen keskellä. Väitän, että kirja haisee silti merelle ja saariston stilleben-tunnelmalle kerrostalossakin luettuna.
Ei siinä oikein mitään tapahdu. Päättymätöntä kesää vietetään saaressa, myrskyjä tulee, myrskyjä menee, lapsi ja vanhus ihmettelevät kumpikin elämää ja maailmaa omasta pisteestään käsin. Koska omat kyvyt loppuvat, on siteerattava lahjakkaampia eli Lasse Mårtensonia, jonka sanoin saaristoelämä on enkelt och helt - siinä missä Mårtensonin musiikki tiivistää saaristoelämän sielun, Janssonin kieli tekee saman: se on yksinkertaista, kokonaista, kirkasta.
Jos Jansson eläisi, menisin kumartamaan.
Jälkimaku: Tuli ikävä aikaa sitten kuollutta isoäitiä.
Alkulause: Oli varhainen, hyvin lämmin aamu heinäkuussa ja yöllä oli satanut.
But why: Koska ylisuurten tarinoiden kyllästämässä maailmassa tarvitsemme toisinaan tarinoita siitä, mikä on pientä ja todellista ja ihmeellistä.
Starat: Loman pehmentämällä päällä viisi. Aion lukea jonkun luvun tästä eteenpäin joka kesä.
(Tämä tässä on yksi saari, jossa luin Kesäkirjaa. Huomannette, että vieroitusoireet saaristosta ovat pahat.)
Arvio: Lukijoiden suosituksesta hoksasin poistaa tämänkin sivistysvajeen vihdoin viimein - ja elämässäni täsmälleen oikeaan aikaan. Pari vuotta sitten osa fiiliksestä olisi mennyt ohi, koska olen saariston suhteen myöhäisherännäinen (ja tietysti sitäkin intomielisempi). Kirja sopii silti myös maa-, järvi-, city- ja avaruusihmisille, jotka tahtovat fundeerailla universumia. Voi lukea nopeasti, mutta suositellaan puolikeskittynyttä iltahetkeä luku kerrallaan. Hyvän unen takuu.
En ihan heti muista, milloin olisin lukenut yhtä viisaan ja sympaattisen kirjan, joka kertoo kaiken olennaisen elämän ääripisteistä eli lapsuudesta ja vanhuudesta; tai pikkuvanhasta lapsesta ja lapsellisesta vanhuksesta. Rakastan Janssonin ironista huumoria ja osoittelematonta luontokuvausta. Arvio menee väkisinkin ylisanojen puolelle, mutta huomioikaa, että luin sen kesälomalla kelluessani toinen toistaan idyllisemmissä ulkosaarissa ja myös karmeiden myrskyjen keskellä. Väitän, että kirja haisee silti merelle ja saariston stilleben-tunnelmalle kerrostalossakin luettuna.
Ei siinä oikein mitään tapahdu. Päättymätöntä kesää vietetään saaressa, myrskyjä tulee, myrskyjä menee, lapsi ja vanhus ihmettelevät kumpikin elämää ja maailmaa omasta pisteestään käsin. Koska omat kyvyt loppuvat, on siteerattava lahjakkaampia eli Lasse Mårtensonia, jonka sanoin saaristoelämä on enkelt och helt - siinä missä Mårtensonin musiikki tiivistää saaristoelämän sielun, Janssonin kieli tekee saman: se on yksinkertaista, kokonaista, kirkasta.
Jos Jansson eläisi, menisin kumartamaan.
Jälkimaku: Tuli ikävä aikaa sitten kuollutta isoäitiä.
Alkulause: Oli varhainen, hyvin lämmin aamu heinäkuussa ja yöllä oli satanut.
But why: Koska ylisuurten tarinoiden kyllästämässä maailmassa tarvitsemme toisinaan tarinoita siitä, mikä on pientä ja todellista ja ihmeellistä.
Starat: Loman pehmentämällä päällä viisi. Aion lukea jonkun luvun tästä eteenpäin joka kesä.
(Tämä tässä on yksi saari, jossa luin Kesäkirjaa. Huomannette, että vieroitusoireet saaristosta ovat pahat.)
Kommentit
Ai niin, miten edes unohdin: kesän erityisen merkittävä kirjalllinen kokemus oli käynti Källskärissa eli saaressa, jossa Tove ja muut taiteilijat vietti kesiä ja hurjia pippaloita ruotsalaisen "kreivin" luona. Todella erikoinen kokemus, kun karussa ulkosaaressa on kreikkalais-karjalainen (!! Kyllä!) hirsitalo, jonka pihalla on alppiruusupuutarha ja kreikkalaisia patsaita. Ja jäljennös Toven taulusta, jonka halusin kuvitella olevan paikan inspiroimana syntynyt. ;) Etsin siitäkin kuvan, kun saadaan noin 50 000 fotoa jotenkin sortattua.
Tämä myöhäis-Tove-herännäisyys tuli tänä kesänä ihan puun takaa.
;)
Upeaa, että pääsit Källskäriin! Luin paikasta juuri jostain lehdestä, se kuulosti aivan uskomattomalta. Laita ihmeessä paikasta kuvia blogiin, jos kuvia löytyy!
Tästä keskustelusta tuli muuten mieleen, että yritin alkukesästä liittyä K. Pihan organisoimaan Tove Jansson -seuraan. Enpä ole saanut sieltä mitään yhteydenottoa, pitääpä kysellä... Minun haaveeni on päästä joskus Pellingin saarelle Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesämökille; sitä voi kuulemma vuokratakin. Myös Toven ateljeekoti Kaivopuistossa on kuvien perusteella enemmän kuin kiehtova!
Voi voi, vähän on syksyn sävel mutta eiköhän se tästä. ;)