Sananen viikon lopuksi

Hämmästyttää ja kummastuttaa. Nyt-liitteessä on juttu Muumipeikon paluusta: lastenkirjasta, joka on Riina ja Sami Kaarlan piirtämä (ja kolmen muun kirjoittama - viisi yhden lastenkirjan kimpussa??) uusiomuumi. Muumin näköinen ja oloinen ja kaikin puolin viehättävä muttei kuitenkaan.

Mitä tämä nyt on? Johan japanilaiset muumin kertaalleen animoivat ja onneksi ihan hyvin. Nyt muumista tulee sitten uusia "luukkukirjoja" - eikö se Kuinkas sitten kävikään olisi riittänyt?

Asiaan on kaksi suhtautumistapaa. Moderni tapa on Nyt-liitteen: "Muumipeikko on kuin Elvis. Hän elää."

Epämoderni tapa on 70-luvulla syntyneen, jota rasittaa uusiomuumius, oli se tehty miten hienosti ja laadukkaasti tahansa. On ihan ok, että akut ja mikit on ylikansallistettu, mutta ei meidän Muumia!

Olkoon. Ei kai uusiomuumius pysty Janssonien alkuperäistä filosofiaa ja kuvamaailmaa pilaamaan (etenkin kun lapsena pidin niitä jotenkin outoina ja haaleina enkä ollut erityinen Muumifani ollenkaan). Olen kärttyinen keski-ikäinen - I rest my case.

Kiireistä viikkoa ilahduttivat kirja-alan perinteiset rapujuhlat, joissa ihmiset olivat tavanomaisen rentoja, ruskettuneita ja hyväntuulisia alan monista irtisanomisista huolimatta. Mitään ihan uutta ja merkillistä en kuullut, mutta vaikutti siltä, että kustantajat ovat jo nyt tyytyväisiä tulevaan kirjasyksyyn. Itse olen luvannut aloittaa syksyn ihan uudella ja ennakkoluulottomalla tavalla - aion lukea dekkarin!