Sananen viikon lopuksi


Hämmästyttää ja kummastuttaa. Nyt-liitteessä on juttu Muumipeikon paluusta: lastenkirjasta, joka on Riina ja Sami Kaarlan piirtämä (ja kolmen muun kirjoittama - viisi yhden lastenkirjan kimpussa??) uusiomuumi. Muumin näköinen ja oloinen ja kaikin puolin viehättävä muttei kuitenkaan.


Mitä tämä nyt on? Johan japanilaiset muumin kertaalleen animoivat ja onneksi ihan hyvin. Nyt muumista tulee sitten uusia "luukkukirjoja" - eikö se Kuinkas sitten kävikään olisi riittänyt?


Asiaan on kaksi suhtautumistapaa. Moderni tapa on Nyt-liitteen: "Muumipeikko on kuin Elvis. Hän elää."

Epämoderni tapa on 70-luvulla syntyneen, jota rasittaa uusiomuumius, oli se tehty miten hienosti ja laadukkaasti tahansa. On ihan ok, että akut ja mikit on ylikansallistettu, mutta ei meidän Muumia!

Olkoon. Ei kai uusiomuumius pysty Janssonien alkuperäistä filosofiaa ja kuvamaailmaa pilaamaan (etenkin kun lapsena pidin niitä jotenkin outoina ja haaleina enkä ollut erityinen Muumifani ollenkaan). Olen kärttyinen keski-ikäinen - I rest my case.


Kiireistä viikkoa ilahduttivat kirja-alan perinteiset rapujuhlat, joissa ihmiset olivat tavanomaisen rentoja, ruskettuneita ja hyväntuulisia alan monista irtisanomisista huolimatta. Mitään ihan uutta ja merkillistä en kuullut, mutta vaikutti siltä, että kustantajat ovat jo nyt tyytyväisiä tulevaan kirjasyksyyn. Itse olen luvannut aloittaa syksyn ihan uudella ja ennakkoluulottomalla tavalla - aion lukea dekkarin!

Kommentit

Jenni sanoi…
Samaa mieltä: jättääkää muumit rauhaan! Tai kohdelkaa niitä ainakin kauniisti ja kunnioittavasti...

Voi, teit paljastuksen, joka on minullekin ajankohtainen: minäkin aion lukea dekkarin! Sen jälkeen kun haukuin dekkareita blogissani, päädyin ostamaan "koedekkarin" ja aion kyllä kertoa, kun se on luettu. Toistaiseksi en ole lukenut edes takakantta. ;)
Ina sanoi…
Mulla alkaa projekti huomenna, kun saan edellisen kirjan loppuun; tein suurta researchia sekä ystävien että kollegoiden kesken ja yksi näytti olevan yli muiden, paljastan pian mikä. ;) Jännä nähdä uppoaako, yleensä suurin ongelma dekkareiden suhteen on ollut se, että on liikaa muutakin luettavaa. Mutta dekkaribuumiin on pakko ottaa kantaa kokeilemalla pitkästä aikaa!
Satu sanoi…
Lasten kirjakerhosta on meille kyllä putkahtanut muitakin uusiomuumeja joten ei se taida mikään uusi ilmiö olla. Tämä mainittu luukkukirja on kyllä mielestäni hyvin onnistunut. Raikas, selkeä, hauskakin, sekä äidin että pikkupojan suosikki. Tuo tekijämäärä kyllä ihmetyttää, varsinkin kun tekstiä kirjassa on hyvin vähän. :D

Omaan silmään kyllä tökkää neljän kuvakirjan sarja, jonka Muumipeikko ja eläimet -osassa Muumilaaksosta löytyy tiikereitä ja apinoita (!?!) ja vuodenaikaosassa on talvellakin täysi tohina päällä. Tosin vain niiden hahmojen voimin jotka olivat Taikatalvi-kirjassakin hereillä, mutta silti!

Onnea dekkariprojekteille, seuraan mielenkiinnolla! :)
Ina sanoi…
Kehitys kehittyy, niin myös Muumit, täytynee hyväksyä faktat...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt