Dekkarituskaa!
Tässä se nyt tulee. Epämiellyttävä totuus siitä, että minulla on geenivirhe, joka estää pitämästä maailman suosituimmista ja parhaista dekkareista.
Tein perusteellista gallupia kirjallisten kollegoiden ja kirja- sekä dekkarifriikkien keskuudessa. Intohimoja tuntuu tässä genressä riittävän, mutta yksi oli ylitse muiden (ja sai ihailua erityisesti niiltä ihmisiltä, jotka eivät yleensä lue dekkareita): Stieg Larsson. Niinpä otin kuuliaisesti Larssonin trilogian ekan osan "Miehet jotka vihaavat naisia" varmuuden vuoksi vielä lentokonelukemiseksi, etten pysty lopettamaan kesken sivulla 5.
Kaikki vannoivat, että se imee mukaansa heti.
Nyt joudun kiroilemaan: mitä helvettiä?? But WHY??
Kertokaa ihan oikeasti ahdistuneelle ja epätietoiselle kirjaihmiselle mikä teidät veti mukaansa? Olen lukenut sisulla 40 ekaa sivua ja voisin yhtä hyvin lukea Talouselämää.
Toistaiseksi en ole löytänyt mitään kiinnostavaa, mitä ei voisi lukea päivän lehden taloussivuilta: on joku melko yhdentekevä talousrikollinen nimeltä Wennerstöm, jonka kimurantteja bisneksiä selostetaan sivutolkulla. Parhaillaan tankkaan osiota, jossa selostetaan jonkun Milton Security -nimisen firman yhtä yhdentekeviä bisneksiä. Otan lainauksen:
"1990-luvun alussa Milton Security oli varustautunut tarjoamaan aivan uudenlaista turvaa vaativille asiakkaille, pääasiassa keskisuurille yrityksille, joilla oli äärimmäisen korkea liikevaihto, ja hyvintoimeentuleville yksityishenkilöille - uusrikkaille rocktähdille, pörssihaille ja it-firmojen johtajille." Sitten selostetaan Miltonin liikevaihdot ja liiketoiminta-alueet, jaha. Ääreiskiinnostavaa. Onko tämä romaani vai vakuutusyhtiön esite?
Ymmärrän, että tämä kaikki on taustoittavaa tietoa, joka on olennaisen tärkeää juonen rakentumiselle jatkossa, mutta kun ei voisi kertakaikkiaan vähempää kiinnostaa.
Tarkoitukseni ei ole väheksyä Larssonia kirjailijana, päinvastoin: kieli on hyvää, kirjailija on todella tehnyt perusteellista ja huolellista taustatyötä ja tuntee alueen, josta kirjoittaa. Tästä tehty leffa on varmasti hyvä ja jännittävä.
Ongelma on ihan puhtaasti henkilökohtainen: tykkään dekkareista leffoina ja tv-sarjoina, mutta harvemmin jaksan lukea niitä kirjoina. En edes pidä dekkareita helppoina viihdekirjoina, kuten monet ystävät sanovat, vaan äärimmäisen haastavina ja vaivalloisina lukukokemuksina, joissa on tankattava hirveä määrä kaikenlaista faktaa ennen kuin päästään asiaan.
Koska olen luvannut antaa jokaiselle kirjalle 100 sivun mahdollisuuden, annan sen myös Larssonille ja toivon katuvani tätä postausta vielä.
Sillä välin dekkari-ihmiset voivat kyllä mielellään puolustautua ja hämmästellä sitä, että edes kehtaan tunnustaa tällaisen dekkarilukutaidottomuuden julkisesti. :-/ Help.
Tein perusteellista gallupia kirjallisten kollegoiden ja kirja- sekä dekkarifriikkien keskuudessa. Intohimoja tuntuu tässä genressä riittävän, mutta yksi oli ylitse muiden (ja sai ihailua erityisesti niiltä ihmisiltä, jotka eivät yleensä lue dekkareita): Stieg Larsson. Niinpä otin kuuliaisesti Larssonin trilogian ekan osan "Miehet jotka vihaavat naisia" varmuuden vuoksi vielä lentokonelukemiseksi, etten pysty lopettamaan kesken sivulla 5.
Kaikki vannoivat, että se imee mukaansa heti.
Nyt joudun kiroilemaan: mitä helvettiä?? But WHY??
Kertokaa ihan oikeasti ahdistuneelle ja epätietoiselle kirjaihmiselle mikä teidät veti mukaansa? Olen lukenut sisulla 40 ekaa sivua ja voisin yhtä hyvin lukea Talouselämää.
Toistaiseksi en ole löytänyt mitään kiinnostavaa, mitä ei voisi lukea päivän lehden taloussivuilta: on joku melko yhdentekevä talousrikollinen nimeltä Wennerstöm, jonka kimurantteja bisneksiä selostetaan sivutolkulla. Parhaillaan tankkaan osiota, jossa selostetaan jonkun Milton Security -nimisen firman yhtä yhdentekeviä bisneksiä. Otan lainauksen:
"1990-luvun alussa Milton Security oli varustautunut tarjoamaan aivan uudenlaista turvaa vaativille asiakkaille, pääasiassa keskisuurille yrityksille, joilla oli äärimmäisen korkea liikevaihto, ja hyvintoimeentuleville yksityishenkilöille - uusrikkaille rocktähdille, pörssihaille ja it-firmojen johtajille." Sitten selostetaan Miltonin liikevaihdot ja liiketoiminta-alueet, jaha. Ääreiskiinnostavaa. Onko tämä romaani vai vakuutusyhtiön esite?
Ymmärrän, että tämä kaikki on taustoittavaa tietoa, joka on olennaisen tärkeää juonen rakentumiselle jatkossa, mutta kun ei voisi kertakaikkiaan vähempää kiinnostaa.
Tarkoitukseni ei ole väheksyä Larssonia kirjailijana, päinvastoin: kieli on hyvää, kirjailija on todella tehnyt perusteellista ja huolellista taustatyötä ja tuntee alueen, josta kirjoittaa. Tästä tehty leffa on varmasti hyvä ja jännittävä.
Ongelma on ihan puhtaasti henkilökohtainen: tykkään dekkareista leffoina ja tv-sarjoina, mutta harvemmin jaksan lukea niitä kirjoina. En edes pidä dekkareita helppoina viihdekirjoina, kuten monet ystävät sanovat, vaan äärimmäisen haastavina ja vaivalloisina lukukokemuksina, joissa on tankattava hirveä määrä kaikenlaista faktaa ennen kuin päästään asiaan.
Koska olen luvannut antaa jokaiselle kirjalle 100 sivun mahdollisuuden, annan sen myös Larssonille ja toivon katuvani tätä postausta vielä.
Sillä välin dekkari-ihmiset voivat kyllä mielellään puolustautua ja hämmästellä sitä, että edes kehtaan tunnustaa tällaisen dekkarilukutaidottomuuden julkisesti. :-/ Help.
Kommentit
Olen itse huomannut, että lähipiirin dekkari-inhoajat ovat syttyneet Larssoniin täysillä. Ei siksi, että se on "suurta kirjallisuutta", vaan siksi, että se on sujuvaa ja että siinä on muutamia (yksinkertaisia, mutta toimivia) jippoja; mm. eräät henkilöhahmot pelaavat gender-mielessä "vääriä" rooleja.
Ensimmäinen osa lainattiin meille kirjastosta. Kaksi seuraavaa piti ostaa pokkareina ihan vain siksi, että hermo ei kestänyt lainausjonoissa odottamista.
Eka osa on aina eka osa. Se on pilotti. Tokasta osasta alkaa oikeastaa ihan eri juttu, mutta me tietenkin tarvitsemme ekan osan tiedot sen ymmärtääksemme. Voin myös vakuuttaa, että osat 2-3 ovat järjettömän koukuttavaa kerrontaa jopa juonellisesti.
Ihmettelin itsekin alussa tuota valtavaa taustoitusta. Uskon, että se on tehty koko sarjaa varten ja on siksi niin perusteellinen. Toivon kuitenkin itsekin, että trilogian kaksi seuraavaa osaa vetävät paremmin mukaansa, sillä vielä en ole päässyt sisälle siihen, miksi tämä kirjasarja on aiheuttanut niin valtavan kohun. Elokuvasta tosin tykkäsin todella paljon.
En vielä soita fanfaareja, mutta arvelen selviäväni loppuun asti ja totesin, että tämä on hyvää työmatkalukemista.
Ei se muuten huono ole, paranee koko ajan. Mutta en ehkä koko trilogiaa...
"En vielä soita fanfaareja, mutta arvelen selviäväni loppuun asti ja totesin, että tämä on hyvää työmatkalukemista."
Sähän kuljet ymmärtääkseni fillarilla?! :D
Ehdotin kollegalle, että voisin aloittaa uuden blogin erilaisista kafkamaisista työmatkakokemuksista teemalla "Kuinka yritin töihin tänään".
Tiesittekö muuten, että Helsingissä kulkee huhupuheiden ja HKL:n tiedotteiden mukaan mystinen 8-ratikan korvaava 8x-bussi, josta edes ratikkakuskit eivät tiedä, missä se kulkee todella, milloin ja miksi? Tämän ei tietämisen sentään onneksi tiedotti yksi rehellinen ratikkakuski matkustajien iloksi. En ole 8x:ää vielä useista yrityksistä huolimatta nähnyt, kyytiin pääsemisestä puhumattakaan, mutta kertokaa ihmeessä, jos on havaintoja!
Päätän HKL-blogini tältä erää tähän ennen kuin bussikorttikin lakkaa salaperäisesti toimimasta. Tarvitsen sitä vielä toisinaan.
Mä olen lukenut paljon dekkareita, ja parasta pohjoismaista Larsson ei kyllä mitenkään ole. Mä ainakin pidän paljon enemmän vaikka Karin Alvtegenista (kokeile vaikka Koditon). Tuo lajityyppi kyllä vähän katkoo monien kirjoittajien siipiä. Lähelle kunnon romaaneja yltäviä dekkareita voi bongata vaikka PD Jamesia.
Mulla on Larssonin kakkonenkin, mutten ole millään kyennyt aloittamaan sitä - elämä on liian lyhyt kirjoille joista ei oikeasti pidä - joten olen tosi onnellinen kun lainasin sen tutulle, joka 1) piti siitä 2) unohti palauttaa kirjan.
Saan alkuviikosta uusimman Hotakaisen, pitää lukea Larsson niin pitkälle viikonloppuna kuin ravuilta ehtii, Hotakainen täytyy varmaan huitasta menemään HETI!
håå måilanen