Inahtajan kesäkirjat

Onpa vaikea tehdä kesäkirjalistaa, yleensä luen rästiin jääneitä romaaneita, joita on tänäkin kesänä paljon. Novellit kuuluvat kesälukemisiini jo siitä syystä, että niitä voi lukea pätkissä ja kesällä kuuluu tehdä muutakin kuin lukea - kirja-alalla työskentelyn varjopuolia on, että lomalla kaipaa jopa välillä lomaa lukemisesta.. ;)


Mutta tässä pari vanhempaa klassikkoa ja muutamia uusia ja vanhoja ideoita:


1) Anton Tsehov: Tarpeettomia ihmisiä. Tämä on kaikkien kesäklassikoiden äiti, jonka luin yhteen aikaan joka kesä. Loistavia novelleja ajalta, jolloin ihmisillä ei ollut muuta kuin aikaa. Tsehovilainen tunnelma levittäytyy kirjasta suoraan laiturin nokkaan. Hauskaa ja ihanan dekadenttia. Kirja kerrallaan on näemmä tehnyt tästä myös uuden näköispainoksen, muuten voi löytyä kirjastosta tai divarista.




2) Dekkarifaneille Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-sarja. Ainoa dekkarisarja, josta olen lukenut muistaakseni kaikki osat - ei lopu heti kesken. Fiksua ja sopivasti jännittävää.




3) Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa (tästä on arvio edelleen tulossa...). Jos haluat kunnon lukuromaanin, joka sekä herättää ajatuksia että vetää mukaansa. Aiheesta huolimatta (Biafran sota) ei liian ahdistava edes kesälomalla. Poliittinen ihmissuhderomaani.




4) Löysin töistä Carol Shieldsin kaikki novellit yksiin kansiin koottuna uutuuspokkarina nimeltä "Tavallisia ihmeitä" - 656 sivua Shieldsin novelleja, mahtavaa! Tosin en ole vielä aloittanut tätä, mutta aion lukea näitä lomalla aina sopivassa välissä yksi kerrallaan nautiskellen.


5) Kunnianhimoisille lomalukijoille suosittelen Pekka Teerikorven Miljoonan vuoden yksinäisyys -teosta. Erikoinen ja hieno teos, joka yhdistää tähtitiedettä mytologiaan ja kulttuurihistoriaan - ei ihan helpoimmasta päästä, mutta sopii niille, jotka kaipaavat ajattelemisen aihetta elämästä ja universumista. Sitä todella piisaa ja varsin erilaisesta näkökulmasta.


6) Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. Luultavasti kirja, jonka olen lukenut elämässäni useimmin. En väsy Ylpeyteen ja ennakkoluuloon koskaan - ylivoimaisesti Austenin paras romaani, jonka nokkela dialogi ja ajan ylittävät ihmissuhdekiemurat ihastuttavat aina. Täydellinen kesäkirja.


7) Umberto Eco: Ruusun nimi. Kesällä on aikaa ottaa tämäkin haaste vastaan. Väitän, että jos selviää alusta, kirja vetää mukaansa, on jännä ja muutenkin vaivan väärti.


Nämä siis lukijoiden kesäkirjavinkkien lisänä. Laitetaanpa loppuun vielä juhannukseen sopiva ylpeys ja ennakkoluulo -kuva (eikä vähiten ihqun Colin Firthin takia..) - hauskaa juhannusta! :)




Kommentit

Jenni sanoi…
Minä luin viime kesänä tuon Shieldsin kokoelman ja sen jälkeen innostuneena pinon muita Shieldsejä, joten suosittelen! Ruusun nimi taas EI ole kesäkirjani, sillä se on ollut muutamanakin kesänä, eikä se ilmeisesti sovi minulle. Kesken on ja pysyy.
Tarpeettomia ihmisiä on hyvä vinkki, kiitos! Ja hyvää juhannusta. :)
Ina sanoi…
Osan Shieldsistä oon lukenut myös aiemmin, mutta kokoelmassa oli vissiin uusiakin, kiva, jos se tosiaan on yhtä hyvä kuin romaanit! :)

Puolikas keltaista aurinkoa on taas kokenut perinteisen kohtalon: ahmin 2/3 parissa viikossa, loppuosaa luen luvun kerrallaan, koska sotakuvaus menee aika karmeeksi eikä tule uni jos lukee pitkään. :-/ Mutta hyvä se on. Ehkä luen sen loppuun tänään, tulee itku tai ei...

Kirsi Pihan lukupiirissä listattiin muuten näemmä myös kesäkirjoja, jos on vielä listassa tilaa. ;)
Katja sanoi…
Nimimerkki Epätietoinen kysyy että kuka on tämä Shields ja minkälaisia novelleja häneltä pukkaa?

Mutta mahtavia vinkkejä kyllä, osa saattaa jopa löytyä mökin suht kattavasta laajasta kirjahyllystä!
Ina sanoi…
Arvoisa Epätietoinen: Carol Shields oli (k. 2003) yksi näitä loistavia pohjoisamerikkalaisia naiskertojia - Shields oli näemmä alunperin jenkki, mutta muutti sittemmin Kanadaan. Romaanit ovat ns. syvällisiä ja jotenkin hauskojakin ihmissuheromaaneja (pidin sekä Kivipäiväkirjoista että Larryn juhlista) ja niissä riittää lukemista, sikäli hyviä kesäkirjoa. Sitaatti Otavan sivuilta:

"Shieldsin teokset käsittelevät ihmisten vuorovaikutusta, elämän haurautta ja sattumanvaraisuutta. Shields tarkastelee usein naisten elämää ja sisimpiä tunteita, ja hän kirjoittaa herkästi, pehmeästi ja hauskasti kiinnittäen lukijan huomion moniin pieniin yksityiskohtiin."

Tämä antaa Shieldsistä mielestäni vähän turhan lällyn kuvan, mutta novellit sopivat samaan kuvaukseen suurinpiirtein hyvin - sitten se on tietty saanut myös kaikki mahdolliset Pulitzerit ym.

Uskoisin valistuneesta kirjahyllystä löytyvän jonkun Shieldsin, ainakin jos omistaja on sivistynyt keski-ikäinen rouva. ;) Kiitämme Shieldsiä myös Jane Austen -elämäkerrasta (joka tosin oli paikoitellen vähän tylsä ja jopa akateeminen).

Jos jäi tiedonjano, niin täältä lisää: http://www.otava.fi/kirjailijat/ulkomaiset/s-o/shields_carol/fi_FI/shields_carol/

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita