Anna Kontula: Tästä äiti varoitti

En tiennyt, mitä pitäisi ajatella Anna Kontulasta, nuoren polven feminististä, joka väitteli aikoinaan seksityöstä ja sai siitä aika paljon julkisuuttakin. Ja kaiken lisäksi vielä poliitikko (vasemmiston uusia toivoja?), yhhyh. Onneksi en ajatellut paljon mitään, vaan tartuin Kontulan uusimpaan pamflettiin, kun se käveli työpaikan käytävällä vastaan.

"Tästä äiti varoitti" -teos onkin monelle jo mediasta tuttu: kohu nousi esseestä, joka käsittelee anonyymin poliitikon tekemää "lievää raiskausta". Tietysti alkoi hirveä hulabaloo ja arvuuttelu siitä, kuka miespoliitikko nyt oli kyseessä - kun itse asiassa koko stoori käsittelee käsitettä lievä raiskaus, joka jotenkin onnistuttiin julkisessa keskustelussa ohittamaan.

Kun olen naistutkimukseni aikoinaan lukenut, arvelin kyynisesti, etteivät nämä nuoret feministit jaksa nyt enää oikein innostaa.

Hittolainen. Kirjahan on hyvä. Harmillista, että takakansi määrittelee teoksen niin vahvasti feministisen liikkeen (sisäiseksi) pamfletiksi: "Seksi jakaa naisliikkeen rivejä." No joo, ja onhan tässä ihan julkituotuakin äitikapinaa, mutta määritelmä karkottaa varmaankin monia lukijoita, joita teos voisi kiinnostaa. Miksi?

No siksi, että Kontula ei väitäkään tekevänsä tieteellistä tutkimusta. Helppolukuisiin esseisiin on koottu eri naisten erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä prostituutiosta teiniseksiin ja vääränlaiseen rakastumiseen - anonyymiys tekee kirjasta paikoitellen aika hurjankin.

Neuvottomin olen seksityötä käsittelevän luvun kanssa: koska olen valkoinen keskiluokkainen tavis, en tiedä asiasta mitään. En tunne strippareita enkä prostituoituja ja olen syyllistynyt halveksimaan Johanna Tukiaista (tosin kapinoin vähän sitä väitettä vastaan, että vain hyveelliset naiset kelpaavat ministerien puolisoiksi - hyveellisyydestä en tiedä, mutta suotavaa kai olisi, jos puoliso ei ole idiootti. Itse en tunnusta kritisoineeni Tukiais-naisilmiötä niinkään heidän huorahtavan ulkonäkönsä takia, vaan nimenomaan yleisen ja säälittävän idiotismin, jossa kalastellaan julkisuutta ihan hinnalla millä hyvänsä.).

Tästä syystä Kontulan kirjan väitteet tuntuvat seksityön osalta ihan uskottavilta enkä pysty niitä arvioimaan muun kuin mediakeskustelusta poimimieni totuuksien perusteella. Sen sijaan muiden lukujen aiheet ovat helpommin samastuttavissa ja välillä jopa riemastuttavia, esimerkkinä seksikkään feministin tunnustukset luvussa Liian porno feministiksi.

Pamfletti-genressä kirja toimii mielestäni täydellisesti: se herätti ajatuksia (paljon), oli parissa tunnissa luettavissa ja pakotti lukemaan koko kirjan kerralla. Pientä miinusta hieman akateemisesta johdannosta, jonka voi selata nopeasti, jos feminismi aatteena ei kiinnosta.

Joka tapauksessa kirja onnistuu täyttämään mainiosti feministisen ihanteen poliittisen ja henkilökohtaisen, viihteellisen ja syvällisen sekoittamisesta ja aiheuttamaan sillä vielä hämmennystä ja keskustelua mediassa.

Se on paljon se.

Kenelle: Nuorille vihaisille naisille ja vanhemmille ei enää niin vihaisille. Miehillekään ei tekisi pahaa.

Paras alkulause: Nyt, täyttäessäni 30 vuotta, kirjoitan vihdoin libidoni kirouksesta.

Jälkimaku: Jopas oli, olipas se.

Starat: 4. Pamfletti elää!

Kommentit

Ruzaccho sanoi…
Kirja oli erinomainen, mistä meidän lienee kiittäminen myös toveri pamfletistin puolisoa ja hänen skarppia oikolukijansilmäänsä: Anna Kontulahan on maininnut olevansa lukihäiriöinen.

(Muuten, myös Nina Mikkonen oikolukee miehensä TTA:n kolumnit, mistä juontunee tämä.)

Asiaan: kirja on siis viihdyttävä ja kutkuttaa juuri oikeista paikoista. Se tuo esiin hyvin (pahoittelen poliittista jargonia) seksikaupan luokkaluonteen. Ja valtavirtanaisliikkeen sisäänrakennettu moralismi saa aivan oikeutettua moitetta osakseen. Osuvaa oli, että ulkomaalaistaustaisten seksityöläisten orjanasema ymmärrettiin parhaiten Rakennusliitossa. (Huomaatko, miten jo nyt alan ärhennellä! Kirja toimii paljon lukemisen jälkeenkin.)

Kun ajatellaan, miten tylysti Kontula voi kirjoittaa "tavallisen" heteroseksin ongelmista, voimme vain hirvitellen ajatella, mitä kaikkea seksuaalisuuden ja kaikkien sukupuolten koko kirjosta irtoaisi.

Olen ollut vähän ihmeissäni Kaarina Hazardin ja muutamien (nais)toimittajien ynseästä suhtautumisesta Kontulaan ja etenkin tähän kirjaan. Ehkä se osoittaa, että opus myös osuu arkaan asiaan.

"Lievä raiskaus" oli muuten hemmetin hyvä teksti. En jäänyt itkemään puuttuvan nimen perään, vaan pohtimaan asetelman mielettömyyttä. Se on asianomistajarikos, jossa todistustaakka on kantajalla. Ja sitten ihmetellään, miksi näistä ei kauhean mielellään mennä puhumaan viranomaisille.
Ina sanoi…
Toit muuten esiin loistavan todistusaineiston mun ainoaan vastaväitteeseen kirjassa: Nina Mikkonen jos joku edustaa sitä hyveellistä naista, äitiä ja madonnaa, jota suuren yleisön pitäisi suosia, mutta en nyt tiedä onko sen suosio paljonkaan Ruususten ja kump. yläpuolella?

Mutta joo: kirja oli musta vaihdellen sekä piristävä että karmaiseva, kävi itselläkin mielessä, että mitähän jälkeä Kontulan käsissä syntyisi esim. äitiys-teemasta, uskaltaako siihen suuntaan edes lähteä sohimaan... ;)

Vaikken ole radikaalifeministin tytär eikä ole tarvinnut käydä ainakaan sitä äitikapinaa, niin luulisin, että tästä löytyy ajattelemisen aihetta yleisesti kolmekymppisille ja muillekin. Rakennusliitto oli musta samoin hätkähdyttävä esimerkki, pidin siitäkin, että kirjassa tuodaan teoria konkretiaan ja jotain ratkaisujakin esitetään.

Toivottavasti Jutta U ja kump lukevat ja ottavat vähän mallia yhteiskunnalliseen debatomiseen.. ;)
Ina sanoi…
Ai niin: aika "häpö hämmästynyt" voi jälleen kerran olla tosta Mikkosten perheen yhteistuotoksesta. ;D Ziisus. Melkein jo jotenkin liikuttavaa kuinka heitä onkaan kuisattu. Voi voi.
Anki sanoi…
Luin tämän tänään loppuun ja täytyy sanoa, että hieno pamfletti! Kirjoitin siitä omaakin blogiini.

Paljon osuvia huomioita. Kyllä, pamfletti elää. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt