Vastaus on Kanada!


Alice Munro sai Man Booker -palkinnon ja tulipa jälleen todistettua, että Booker-palkinnot voittavat ainakin omassa kirjarankingissäni Nobelin. Jos takakannessa lukee Booker- tai Nobel-voittaja niin valitsen Bookerin - ja petyn harvoin.
Niin nytkin. Munron vuonna 2005 suomennettu novellikokoelma Karkulainen on jäänyt mieleen poikkeuksellisen hyvänä lukukokemuksena. Kyse on enemmänkin lyhyistä kertomuksista kuin novelleista - joka tapauksessa ne jäivät mieleen sekä kiehtovien tarinoiden että loistavan kielen takia.
Niinpä sitten Munron uusimman Sanansaattaja-teoksen kanssa tuli pettymys. Sanansaattaja linkkautuu Munron oman suvun historiaan ja oli jostain syystä omasta mielestäni tylsä. Liian hidas eikä ollenkaan niin jännittävä ja kiehtova kuin Karkulainen; hyvin kirjoitettu kyllä, mutta kerta kaikkiaan pitkäpiimäinen.
Jotain näissä kanadalaisissa naiskirjailijoissa kuitenkin on, miten sieltä tuleekin niin paljon hyvää kirjallisuutta vai onko niissä joku meitä puhutteleva pohjoinen ulottuvuus?
Karkulaiselle annan joka tapauksessa staroja neljä ja suosittelen ehdottomasti kesälomalistalle!

Kommentit

Jenni sanoi…
Minun mielestäni vastaus on pohjoinen ulottuvuus. Kanadalaiset ovat lähempänä suomalaisia kuin amerikkalaiset, maanläheisempiä. Ainakin luulen näin, olen asunut nuorena vuoden Kanadassa.

Mitä taas Munroon tulee, niin vastaus on siis se, että pitää lukea oikea kirja. Kirjoitin Munrosta omaan blogiini eilen ja ihmettelin, kun en ole saanut luettua häntä, vaikka luulen, että kyseessä on hyvä kirjailija. Pidin juuri tuota Sanansaattajaa sinnikkäästi kuukausia yöpöydällä, mutta ei se mihinkään edennyt. Pitänee kuitenkin antaa Munrolle vielä joskus tilaisuus.
Ina sanoi…
Mun postauksessa on muuten näemmä myös ajatusvirhe, kirjotin yhteen kohtaan Karkulainen kun piti olla Sanansaattaja.. ;)

Eli Jenni: kokeile ihmeessä Karkulaista ja unohda Sanansaattaja suosiolla, ovat ihan eri planeetalta. Ja laita sun blogin osote tiedoksi, jos haluat ja se on julkinen, etsin koko ajan innolla muita kirjablogeja! :)
Ina sanoi…
Mun postauksessa on muuten näemmä myös ajatusvirhe, kirjotin yhteen kohtaan Karkulainen kun piti olla Sanansaattaja.. ;)

Eli Jenni: kokeile ihmeessä Karkulaista ja unohda Sanansaattaja suosiolla, ovat ihan eri planeetalta. Ja laita sun blogin osote tiedoksi, jos haluat ja se on julkinen, etsin koko ajan innolla muita kirjablogeja! :)
Ina sanoi…
Ja sitten bloggeri julkaisee näköjään tänään vielä kommentit tuplana, mutta kappalejakoa se ei sitten suostu tekemään kuitenkaan. Grr.
Jenni sanoi…
Hei! Blogger on kummallinen... Olen koko ajan luullut, että mun kirjablogikin on ihan julkinen, mutta nähtävästi sen osoite ei sitten ainakaan aina näy tietojeni yhteydessä. Tässä se kuitenkin tulee: http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.com/
Eli ei vielä kauheasti kirjajuttuja, mutta intoa sitäkin enemmän, blogi on suht uusi. Pari kirjaesittelyä on ihan tuloillaan, toivottavasti saan ne tänään tai ainakin viikonlppuna aikaiseksi.
Ina sanoi…
Kyllä se varmaan näkyisi, jos olisi teknisesti taitavampi yrittäjä! ;D Mutta kiitos vinkistä, aivan mainio kirjablogi eikä toki vähiten siksi, että sun kirjamaku näyttää olevan mukavasti omani kaltainen - kiitos myös viitteistä mun blogiin.

Tämähän on ääreisnarsistista toimintaa, joten aina ilahtuu, jos joku viittaa takaisin omaan blogiin... ;)

Miina Supisen Liha tottelee kuria on muuten ihan mahtava kirja munkin mielestä, pitää palata siihen esim. kesäsuosikkilistassa! Myös Illuusioiden kirjasta olen ihan samaa mieltä, mutta tuun jatkossa kommentoimaan sun arvioita sun blogiin enkä omaani!
Jenni sanoi…
Hyvä että nyt selkisi mun blogin arvoitus! ;)

Kiitos kehuista ja kehuja takaisin: minäkin ilahduin sinun blogistasi, kun sen löysin, tosiaan samanlainen kirjamaku (paitsi kaiketi Alastalon salin suhteen!). Kiva kun liityit lukijaksikin - vaikka blogiaan ei missään mainosta, niin silti pitää koko ajan kytätä, kommentoiko kukaan jne. Jokainen rekisteröitynyt lukija on jo suuri saavutus! Eli juu, narsistista toimintaa tämä on ja nettiriippuvaisuus on suuri - etenkin omaa blogia kohtaan...

Liha tottelee kuria olisi kyllä mahtava kesäkirja! Meillä on muutaman ihmisen lukupiiri ja jaamme aina kesäkirjalistat kesäkuun tapaamisessa. Kirjoittelen varmaan kesäkirja-aiheesta siis blogiinkin, kunhan saan mietittyä tämän vuoden ehdotuksia.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan