Kerrankin urheilukirja!


Rasti peräseinään: suosittelen urheilukirjaa.

Voi Jarkkoa! Kaksi päivää ennen kirjansa Pelaamisen lumo julkaisua tennistähti joutui ranneleikkaukseen ja vähintään parin kuukauden kilpailutauolle. Kirjan julkkaritilaisuus meni tietysti pääasiassa tämän asian puimiseen - Niemisen sympaattisuutta kuvastaa hyvin se, että hän kesti lungisti kaikki raskasta aihetta käsittelevät utelut ja vakuutti aikovansa nousta takaisin huipulle ja pian. Toivon tosiaan, että tämä kirja on Niemisen lupaama välitilinpäätös eikä mikään menneen uran muistelokirja - peukut pystyyn pikaiselle ja voitokkaalle paluulle!

En juurikaan lue urheilukirjoja, mutta uskoisin tämän poikkeavan edukseen: teoksen on kirjoittanut haastattelujen pohjalta Niemisen sisko Anna-Riikka Carlson. Niinpä kirjaan on saatu kaivettua melkoinen otos lapsuuden ja muun yksityiselämän kuvia. Sävy on muutenkin aika tuttavallinen ja Niemisen imagon mukaisesti sympaattinen. Mikään pääministerin morsian tämä teos ei ole, vaan lapsillekin sopivaa luettavaa.

Kirja sisältää paljon treenikuvauksia ja ammattiurheilijan arkipäivää. Suosittelisin kirjaa siitä syystä nuorille wanna be -tennistähdille tai muita lajeja tosissaan treenaaville: kirja kertoo treenien lisäksi paljon myös siitä, millaista päätä ammattiurheilijalta vaaditaan.

Ilahduin itse Niemisen kommentista siitä, että nykyään urheilussa erikoistutaan liian nuorena ja laskelmoidaan liikaa. Kyllä! Jaksaako näillä nykyisillä 4-vuotiaasta asti täysillä treenanneilla riittää urheilun iloa aikuisuuteen asti? Niemisen mielestä asenne on tärkein ja sillä pystyy korvaamaan tekniikan puutteita. Toisin päin kuvio sen sijaan ei toimi: jos pää ei kestä tai asenne on heikko, täydellinen fysiikka tai tekniikka ei riitä huipulle.

Kesätennispelaaja tunnustaa hyppineensä tarkkoja ottelukuvauksia yli, mutta vuosien varrelta poimitut lehtihaastattelusitaatit ja tuttujen haastattelut ovat hauskoja. Olisiko tässä kerrankin kirja pojille?

Kommentit

Aino sanoi…
No ei se Pääministerin morsian ollut läheskään niin pornahtava kuin oletin. Itse asiassa en edelleenkään ymmärrä, mitä Vanhanen tuomiollaa yritti hakea? Julkista lausumaa siitä, että pääministeri ei harrasta seksiä? Ikävää, että avioliitossa syntyi kaksi lasta, se kun todistaa päinvastaista. Vaikka toisaalta, "eihän pidättyvyys sataprosenttisen varmaa ole, kysykää vaikka Jeesuksen äidiltä".
14. toukokuuta 2009 klo 23.44
Ina sanoi…
En mäkään kyllä ymmärrä sitä kampanjaa ihan jo pr-näkökulmasta: sata tapaa pitää kiusallinen suhde mediassa ikuisuuksia..
15. toukokuuta 2009 klo 10.00
Elina sanoi…
Haa, kiitos kirjavinkistä. Taidan jopa harkita tämän lukemista, sillä luin juuri Lionel Shriverin erinomaisen Kaksoisvirheen ja pääsin tenniselämästä kertovan tekstin makuun.
19. toukokuuta 2009 klo 9.44
Ina sanoi…
Ahaa! Löytyi siis yksi Kaksoisvirhe-fani - itse pidin sitä vähän epätasaisena ja pitkähkönä kirjana, vaikka tennistä pelaankin ja aihe kiinnostaa sinänsä. Oletko lukenut Poikani Kevinin jo? Jos pidit Kaksoisvirheestä niin suosittelen ehdottomasti jatkamaan sillä.
19. toukokuuta 2009 klo 11.15
Elina sanoi…
Kiitos vinkistä Ina! Vielä en ole Poikani Keviniä lukenut, mutta ehkä tartun siihen seuraavaksi. Myönnettäköön, että vähän arkailin ko. kirjaa, kun aihe on niinkin raju.
Syntymäpäivän jälkeen luin kirjailijalta ensimmäisenä. Tykkäsin siitä, paitsi että sen kahta tarinaa yhtä aikaa mukanaan raahava rakenne hermostutti. Luin sitten harppoen ensin toisen tarinan ja sen jälkeen toisen ja toimi niin paremmin mulle.
22. toukokuuta 2009 klo 12.49
Ina sanoi…
Mua hermostuttaa Syntymäpäivän jälkeen -kirjan massiivinen sivumäärä, mutta ehkä siitä harppomalla selviäisi.. ;)

Itse väistelin Keviniä samoin alun perin rankan aiheen takia, mutta kyllä se kannatti - eikä ollut niin ahdistava kuin ajattelin.
22. toukokuuta 2009 klo 14.02
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uutisia!

Kerrankin kuulkaa uutisia! Sain syksyllä puhelun, joita ei elämässä ikinä odota ja kun sellaisen puhelun saa, sitä ei usko. Pyysivät Inahdusta mukaan uuteen naisten verkkolehteen. Luulin, että myyvät mainostilaa. Kun lopulta uskoin, että eivät halua mun maksavan mitään tai mainostavan mitään, aloin ymmärtää, että nyt ollaan jonkun aika vekkulin kuvion äärellä. Kävin tapaamassa toimituksen innostunutta ja ihanaa porukkaa ja katsomassa konseptia. Totesin, että aika mun näköinen juttu ja tällaisiin taidetaan pyytää max kerran elämässä mukaan. En tosin myöskään keksinyt yhtään syytä kieltäytyä. Mistä on kyse? A-lehdet on kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt useamman vuoden ajan uutta 18-34 -vuotiaille naisille suunnattua verkkolehteä Lilyä, joka lanseerataan ensi helmikuussa. Tänään oli eka julkkaritilaisuus ja saan viimein tulla kaapista Lilyn tulevana kirjabloggaajana. ;) Lily rakentuu aika vahvasti blogien ympärille - toimituksessa on peräti neljä henkeä, sen lisäksi on lukuisia bloggaaj...
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta...
Lue lisää

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää