Inahduksen kesäkisa!
Lukijoiden innostamana ihana kustannuspäällikkömme lupautui lahjoittamaan yhden arvokkaan kappaleen Länsimaisen kirjallisuuden historiaa, kiitos siitä - siispä pitää järjestää lukijoille kesäkisa!
Kysymys kuuluu:
Mikä on lempparikesälomakirjasi?
Mitään laatu-tai genrerajoitteita ei ole (viihdehän on ihan parasta lomalukemista muutenkin), mutta kerään kirjoista ennen kesää lomalukulistan lukijoille. Perustelut voi laittaa halutessaan mukaan, mutta ei ole pakko.
Osallistua voi lähettämällä ehdotuksen sähköpostiini 31.5. mennessä, arvon kirjan kaikkien vastanneiden kesken ja kysyn siinä vaiheessa voittajalta myös nimen ja postiosoitteen.
Onnellinen voittaja voikin sitten viettää koko kesäloman kirjallisuushistorian parissa - tosin voin vakuuttaa, että tämä teos lisää joka tapauksessa kirjahyllyssä omaa intellegenssi-imagoa n. 150 prossaa ja se on kaunis kirja. ;)
Kysymys kuuluu:
Mikä on lempparikesälomakirjasi?
Mitään laatu-tai genrerajoitteita ei ole (viihdehän on ihan parasta lomalukemista muutenkin), mutta kerään kirjoista ennen kesää lomalukulistan lukijoille. Perustelut voi laittaa halutessaan mukaan, mutta ei ole pakko.
Osallistua voi lähettämällä ehdotuksen sähköpostiini 31.5. mennessä, arvon kirjan kaikkien vastanneiden kesken ja kysyn siinä vaiheessa voittajalta myös nimen ja postiosoitteen.
Onnellinen voittaja voikin sitten viettää koko kesäloman kirjallisuushistorian parissa - tosin voin vakuuttaa, että tämä teos lisää joka tapauksessa kirjahyllyssä omaa intellegenssi-imagoa n. 150 prossaa ja se on kaunis kirja. ;)
Kommentit
Joskus lukioikäisenä nämä on olleet kesälukemista. Nyt kiinnostaisi uudestaan lukea, mutta en kyllä millään kehtaisi kirjastosta näitä lainata :)
Mutta siis onnea sekä Odysseukseen että Tiinoihin - tulipas nostalginen olo, luin Tiinat kanssa ahmimalla nuorena! :D
Luin murrosiässä Christietä fiiliksissä, kunnes tuli vastaan 10 pientä neekeripoikaa. Luin sitä pelkästään päivän valossa kotona muiden läsnäollessa ja silti alkoi pelottaa niin pahasti, että meni yöunet pitkäksi aikaa. Vieläkin puistattaa. Christie on loistava, sääli etten uskalla tarttua siihen enää. ;)
Ehkä täytyy ottaa Christie takaisin agendalle nyt kun on aikuistunut ja järkevöitynyt (??).
Luen parhaillaan Puolikas keltaista aurinkoa (ja olen karanteenissa, koska lupasin lukupiirille etten arvioi sitä ennakkoon!), mutta sanon silti sen verran, että luen sitä iltaisin ja näen ahdistavia unia joka yö. Huh. Vaikuttavinta ja ahdistavinta taitaa loppujen lopuksi olla todellisuus, ikävä kyllä.
Voiskohan kirjoihin tehdä myös painajaisvarotustarroja.