:)
Olen keksinyt onnellisen työpäivän salaisuuden. Luen Ollin pakinoita työmatkat. Lisäksi olen keksinyt onnellisen parisuhteen salaisuuden. Luen Ollin pakinoita illat. Jos päivä alkaa ja päättyy hysteerisen hilpeään hihitykseen, sitä voi pitää suhteellisen onnistuneena settinä, jossa ei paljon palaverikimara tai pyykkivuori paina.
Olliutumista ei voi selittää. Ollin joko tajuaa tai ei tajua (ilman arvolatausta, Olli-huumori ei todellakaan ole aina mitään intelligentsian ilotulitusta). Ei muuta lisättävää.
:)
Olliutumista ei voi selittää. Ollin joko tajuaa tai ei tajua (ilman arvolatausta, Olli-huumori ei todellakaan ole aina mitään intelligentsian ilotulitusta). Ei muuta lisättävää.
:)
Kommentit
-t
Tosin parisuhteen pelastajaksi illalla en ehkä Ollia voi itselleni ottaa, voisi tulla miehelle mustasukkaisuuskohtaus! :D
Mutta jutuissa viehättää isosti myös pula-ajan ja 20-luvun elämän kuvaus ja välillä ihanan nostalginen Suomi-filmien kieli - miten maailma voikin olla niin samanlainen ja erilainen vuosikymmenestä toiseen!?
Ollin naiskuvasta voisi muuten tehdä gradun, sekin on jotenkin sulosesti vanhanaikainen ja silti joutuu tunnistamaan niissä justiinoissa ajoittain jotain etäisesti tuttua...
Mun mies on vissiin hyväksynyt jo sen faktan, että näille ohimeneville eläville tai kuolleille mieskirjailija-ihastuksille ei kannata olla mustis (viittaus mm. tämän hetken Korhos-fanitukseen). Kai se on havainnut, että kirjailijat tulee ja menee, äijä pysyy. ;)