Uomo Universale saa paikan

Kävin Lapissa tuijottamassa tunturia ja rassaamassa korvien väliä - kannatti. Jänkhällä tuli mieleen, että modernissa maailmassa vallitsee vakava puutos.

Meiltä puuttuvat Uomo Universalet, nuo entisajan keksijäihmeet, jotka osasivat kaiken katedraalin rakentamisesta runojen ulkolausuntaan ja astronomiaan. Olen aina ollut häiriintynyt siitä, että nykytiede on liian edistynyttä ja eriytynyttä kenenkään hallittavaksi edes jotenkin: on erikoistuttava ja mielellään jo ala-asteella jos haluaa päästä elämässä minnekään. Itse tietäisin mieluummin kaikesta vähän, mihin tavoitteeseen olenkin menestyksellä pyrkinyt ja kadottanut matkalla mahdollisuuden tulla briljantiksi missään. ;)

Tästä seuraa myös tieteen ja taiteen alojen jumiutuminen. Kannatan kaikkia mahdollisia yliopistoja ja kouluja, joissa humanisteja kannustetaan opiskelemaan taloustieteitä ja itsensä myymistä bisnekselle, lääkäreitä lukemaan psykologiaa ja filosofiaa, kauppatieteilijöitä etiikkaa ja juristeja taidehistoriaa, esimerkiksi. Tosin kuulemma korkeakoulumaailma on mennytkin jo tähän suuntaan ja avannut laitosten välisiä rajoja lisää, mene tiedä. Omina opiskeluaikoina oli ainakin tosi vaikeaa päästä muihin tiedekuntiin lukemaan mitään, vaikka olisin - jo silloin - mielelläni käynyt kuuntelemassa sitä sun tätä.

Filosofian perusopintojen pitäisi ylipäänsä olla pakollisia kaikille, jotka edes aikovat (ja useimmat kai aikovat, ensialkuun) valmistua korkeakoulusta: ajattelun opettaminen ei tuntunut monissa laitoksissa olevan noin 10 vuotta sitten kovin suuressa huudossa. Tästä syystä fanitan Tiede-lehteä. Siellä yhdistetään ihanan populaaristi eri aloja ja voi oppia kaikesta vähän muttei mistään liikaa.

Mistä moinen purkaus? Sain mahtavan uunituoreen kirjan käsiini: saksalaisen filosofin Richard David Prechtin Montako minua on? Matkoja filosofiaan. Voi hurmos! Tässä on pitkästä aikaa populaaristi ja hyvin kirjoitettu filosofinen kirja, joka paitsi sivistää, pistää myös ajattelemaan. (Hyvin etäisesti tulee mieleen Gaarderin Sofian maailma).

Precht näyttää olevan yksi näitä nykypäivänä harvinaisia Uomo Universaleja: hän yhdistää näppärästi aivotutkimusta filosofiaan ja kannattaa tieteen alojen välistä yhteistyötä. Aluksi tehdään katsauksia merkittäviin filosofeihin/ajattelijoihin/tiedemiehiin viihdyttäviä anekdootteja lukuunottamatta (mm. Freudin omakohtaiset kokkelikokeilut olivat itselleni ihan uutta, vaikka luulin psykologian opintoja tankanneeni..). Lopuksi siirrytään elämän ja kuoleman suuriin kysymyksiin - mutta sinne asti olen vasta kurkannut salaa.

Mikä hauskinta, tapaan huomenna Suomessa vierailevan Prechtin, jolta aion tietysti kysyä kuka olen, miksi ja kuinka. Näihin hurmoshenkisiin tunnelmiin!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Yritin lukea Sofian maailmaa joskus 18-vuotiaana, eikä kyllä kolahtanut yhtään... Mitenköhän kohtaisin ei-populaarisesti kirjoitetun filosofian? En hyvin epäilen. ;) Mutta Tiede-lehteä fanintan minäkin, ihan huippukamaa - joskin avaruudesta, sen synnystä, planeetoista, mustista aukoista ja näkymättömästä energiasta kertovat jutut menevät usein aikapaljon yli hilseen... ;)

Puhdistuksessa olen jo reilusti yli puolenvälin, vaikka epäilin, niin ei ollut lainkaan liian raskas hiihtolomalukemiseksi, vaan oikein hyvä. Obama jäi kakkoseksi Sofilta, seuraavaksi kuitenkin Obama työn alle - Maggie jäänee kokonaan paitsioon...

T: Lukupiirin T
pilami sanoi…
Jo lukion fysiikan tunneilla opitaan enemmän fysiikasta kuin mitä renessanssiajan uomo universalet tiesivät ko. tieteenalasta. Kävi toisinaan yliopistossa opiskellessani mielessä, että oispa ollut helppoa elää useampi sata vuotta aikaisemmin... mistään niistä vaikeista jutuista ei silloin vielä tiedetty mitään! ;)
Piina sanoi…
Niinpä niin - olen samaa mieltä tuosta monitieteisyydestä yliopisto-opinnoissa, mutta ikävä kyllä, nyt kun laitokset ovat vihdoin avautuneet, puhutaan heti opintoaikojen lyhentämisestä ja jopa sivuaineopinto-oikeuksien rajoittamisesta, ettei vaan vietettäisi liian kauan aikaa yliopistossa sivistymässä... :(

Minä sentään luonnontieteilijänä venytin opintoja tahallani vuoden, kun halusin lukea kasvatustiedettä. Avasi muuten silmiä tieteenfilosofialle ihan eri tavalla, luonnontieteessä kun viitekehykset yms. on jo aika tarkkaan määritelty, niin ettei niitä tarvitse oikeastaan ikinä miettiä. Ja atomitkin toimii aina periaatteessa samalla tavalla, toisin kuin ihmiset...

Tiede-lehti on ihan jees, mutta minua kyllä joskus harmittaa viitteiden puuttuminen - joskus ne jutut on liian ympäripyöreitä! Tiedenainen parhaimmillaan... :D
Ina sanoi…
T: mulla taas on tämä universumi-íntohimo, vaikka iso osa menee kieltämättä ihan yli käsityskyvyn... Oon aina harmitellut, etten osaa matikkaa, koska olisin muuten halunnut lukea tähtitieteitä. Ainakin harrastuksena, jos ei muuten. Hyvä, että puhdistus uppoaa!

Pilami: just näin. Onneksi meillä on nykyään kuitenkin näitä hankalien tieteenalojen popularisoijia. ;)

Tiina: suosittelen siinä tapauksessa Prechtiä - tieteellistä tarkkuutta saatat kaivata siinäkin ;) mutta luonnontieteen ja filosofian yhdistelmä voi olla avarakatseiselle luonnontieteilijälle kiinnostavaa, luulen? Jos päätät vilkaista sitä, niin olisi kiva kuulla, mitä tykkäät!
Katja sanoi…
Naulan kantaan! Itsehän olen lukenut yliopistolla kaikenlaista (nimimerkki gradua vaille valmis) koska käännöstieteiden laitoksella sai ottaa syventäviä opintoja eri tieteenalojen kääntämisestä (kirjallisuus, lääketiede, tekniikka) ja ehdin käyttää joustavaa opinto-oikeutta kauppakorkeassa ennen kuin siitä tehtiin epäjoustavaa. :) Monen alan tuntemuksesta on ollut työelämässä paljon hyötyä.

Ja mä olen tietenkin myös Tiede-lehti fani!
Piina sanoi…
Täytyypä siis kurkata - olet yhtä aikaa ihana ja hankala, Ina, kun pidennät luettavien kirjojen listaani! Olen jo monta täältä poiminut, mutta harvan ehtinyt lukemaan... No, ainakin on lahjatoiveita varalla, jos joku kysyy! ;)

Ja urheasti vaan tähtitiedeharrastukseen! Matikkaa oppii laskemalla, ja sitä paitsi jos siihen suhtautuu vain välineenä, voi monet pelottavat yhtälöt ohittaa "kun joku muu sen on jo laskenut" ja keskittyä lopputuloksen sisältöön ja merkitykseen... Minulla ainakin toimii! :D Ja erityisen hyvin tietenkin, jos vaan harrastuksena puuhailee. Kannattaa ainakin kokeilla.
Ina sanoi…
Haa - lisään vettä myllyyn! ;) Oletko Tiina lukenut Pekka Teerikorven Miljoonan vuoden yksinäisyyden? Alaotsikko Kertomus maailmankaikkeuden ymmärtämisestä.

Mahtava kirja, josta ymmärsin noin puolet. Yhdistää tähtitiedettä ja mytologiaa ja jäänyt jotenkin vaille ansaitsemaansa huomiota.

Kerroin tänään kollegalle, että merkkaan kirjoja jo eläkepäivien varalle. ;) Siihen listaan päätyvät mm. kaikki yli 600-sivuiset elämäkerrat. Huh.
pilami sanoi…
Tosta Tiede-lehdestä: johtuneeko koulutuksestani (DI) vai mistä, mutta se rupesi jo 10 vuotta sitten tuntumaan tosi pinnalliselta ja sensaatiohakuiselta. Muutenkin monet luonnontieteelliset tai tekniikan alan lehtijutut on todella useasti kirjoitettu a) huonosti, b) asiavirheitä sisältäen, c) liikaa yksinkertaistaen. No, ärsytyksen lisäksi voi tietysti kokea suurta paremmuutta toimittajapoloihin nähden... ;) Tietysti sama juttu on varmaan muidenkin alojen kohdalla, mutta niistä mä en vaan tiedä tarpeeksi osatakseni erottaa laadun rihkamasta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita