Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Summa summarum: Mies ei anna ja nainen vonkaa. Syksyn Tapaus, joka nyt vaan pitää lukea, jos haluaa tietää mitä tapahtuu todella. Mutta voi pettymysten pettymys: lööpeissä mainostettu rohkeus jää ihmetyttämään - ei tässä tule esiin mitään, mitä tyttöjen saunailloissa ei olisi puitu jo sataan kertaan.

Arvio: Pisteet Härköselle taas trendiin osumisesta, mistähän se nämä aiheet aina poimii. Toivottavasti ei ihan kaikkia omasta elämästä, ystävien elämästä luultavasti kuitenkin. Sen verran osuvaa parisuhdepullaa on taas kuvailtu ja onneksi Härkösen taatun nasevalla ja sujuvalla kielellä.

Härkösen tekstit toimivat mainiosti kolumnina tai telkkarissa - tästä kirjasta tulee kyllä loistava leffa, mutta kirjana alkaa tulla pientä toistoa ja viihteellisyyttäkin kehiin. Pehmopornokohtaukset eivät saa korvia punoittamaan, olisiko tässä joku ikä- tai sukupolviero kuitenkin. Pornon takia kirjaa ei kannata ostaa, hyvän parisuhdekuvauksen takia kylläkin.

Kirja on viikonlopussa väsyneenäkin luettavissa ja taattua Härköstä, jos tyylistä tykkää. Itse tykkään niistä raivoisista tabukirjoista eniten (kuten alusta loppuun pillitettävä Loppuunkäsitelty tai Heikosti positiivinen). Suosittelen silti, koska Härkönen ei ole mitään mannavelliä, vaan työntää päänsä lasikatosta läpi kritiikeistä huolimatta ja sitkeästi kerta toisensa jälkeen.

Kenelle: Naisille jossain neljänkympin kriisin tai muuten vaan pitkän parisuhteen uuvahduksen keskellä.

Alkulause: Kaikki alkoi siitä kun juutuin hissiin.

Jälkimaku: Joo-o. Pirskahteleva.

Starat (1-5): 3,5. Naisenergiaa!

Kommentit

MariZa sanoi…
Ai mistä se näihin aiheisiinsa tarttuu - no sillähän on tietysti joku uuden teknologian imuri, jolla se seuloo keskustelupalstojen valitusten ytimen.
Hyvä blogautus. Seuraan kyllä!
t. Mariz
Ina sanoi…
Good point!! Apua, pitääkö alkaa lukea Härkösen romaaneja itsetutkiskelu-mielessä, että tuntuuko miten tutulta.. ;D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt