Hannele Törrönen: Hullu rakkaus. Selviytymisopas.


Summa summarum: Jokaisen kotipsykologin must have -teos!! Tänään julkistettu Hullu rakkaus. Selviytymisopas on ehdottomasti parasta, mitä parisuhdeopasmarkkinoilla on tapahtunut aikoihin. Jos olet koskaan missään suhteessa edes miettinyt hetkellisesti, onko tämä ihan normaalia vai pitäiskö mennä parisuhdeterapiaan, kuulut kohderyhmään. Jos ei tulisi mieleenkään koskaan missään olosuhteissa ikinä mennä, koska parisuhteesi on täydellisen normaali ja harmoninen, kuulut vielä enemmän kohderyhmään, mutta tuskin hyödyt tästä kirjasta. Suosittelen sen sijaan silmien avaamista. ;)


Arvio: Hannele Törrönen on kokenut lastensuojelu-, päihde- ja perheterapeutti, mutta tämä ei ole mitään anneli tempakkaa. Törrönen kirjoittaa välillä virkistävän rajusti ja suoraan ikävistäkin asioista ja Inahtajaa ilahduttavan sivistyneesti: mukana on paljon kirjallisuuslainauksia ja otteita potillaiden tilanteista vuosien varrelta. Kerrankin ammattilainen, joka osaa kirjoittaa sujuvasti ja ymmärrettävästi - tämän lukee parissa illassa tai vaikka parisuhdekriisin keskellä ilman psykologian tutkintoa. Viisastelun sijaan kirjassa on elämän viisautta.

Takakannessa kysytään osuvasti: "Mikä pitää meitä kiinni raastavassa rakkaudessa?" Se on aika raju kysymys ja kuvaa hullun rakkauden äärilaitoja, niitä matteja ja mervejä, joita Suomi on surullisen täynnä. Ei tarvitse kuitenkaan olla ihan siinä jamassa hyötyäkseen kirjasta: vannoutuneena kotipsykologina kannatan aina sopivassa määrin itsetutkiskelua suhteessa muihin - puolisoon, exään, lapsiin, muihin sukulaisiin. Törrönen pakottaa katsomaan peiliin ja miettimään omia käytösmalleja riitatilanteissa tai erilaisissa yllättävissä arjen angstikohtauksissa. Moniin suhteisiin (ainakin oman ystäväpiirin pitkän, perusteellisen ja empiirisen tutkimuksen perusteella) kuuluu alkuvaiheessa jonkunlaisia hullun rakkauden vaiheita, jossa kaikki on intohimoista ja hillitöntä eikä aina ihan tervettäkään - useimmissa suhteissa tämä asia kuitenkin korjaantuu ns. luonnostaan, kun suurin tunnekuohu tasaantuu ja päästään vakaaseen ja vähemmän hulluun normiarkeen turvallisine uuniperunoineen.

Itsetutkiskelun lisäksi pidän kirjan yhteiskunnallisuudesta. Teoksessa ei pyöritä vain oman navan ympärillä, vaan Törrönen käsittelee yhtä lailla pienten tyttöjen ja poikien medialta ja ympäristöltä saamia käytösmalleja niin seksin kuin ulkonäönkin suhteen. Hän ravistelee monia tabuja, kuten aika lailla vaiettua pienten poikien hyväksikäyttöä (joka voi olla muutakin kuin seksuaalista), naisten väkivaltaa ja monien naistenlehtien antamia erikoisia parisuhde- ja rakkausmalleja. Toivoisin todella, että tämä kirja löytäisi tiensä mahdollisimman monelle yöpöydälle kaikkien niiden omituisten "jo kymmenes ero- ja salamarakkaus-kihlat-häät-lapsi-kuukaudessa" tarinoiden sijaan, jotka saavat oman elämän tuntumaan jotenkin nurmijärveltä.
Kirjasta hyötyvät luonnollisesti eniten ne, jotka ovat kokeneet pahasti hullun rakkauden tai yrittävät päästä sellaisesta yli - suhteen, jossa on väkivaltaa, pettämistä, alkoholismia, sadismia tai muuta oikeasti traumatisoivaa suhteisiin kuuluvien normaalien kriisien ja tappeluiden sijaan. Ahdistavista aiheista huolimatta kirja on kuitenkin nimensä mukaisesti selviytymisopas ja varsin kannustava sellainen. Ketään ei tuomita, kaikesta voi päästä yli ja irti, jos vain ensin avaa ne silmät.

Kenelle: Kotipsykologeille. Niille, jotka ovat kokeneet enemmän tai vähemmän hulluja rakkauksia tai eroja tai jotka ovat kiinnostuneet niistä ilmiönä. Ei jaksa varmaan kiinnostaa niitä, joita suhdepuiminen tai itsetutkiskelu ei nappaa muutenkaan.

Eka luku: Lisähappea rakkaudesta riutuvalle.

Jälkimaku: Tjaa. Kukahan tässä nyt oikeasti se hullu on. Minä vai toi toinen. Vai itse kukin oman hulluutensa mukaan?

Starat: 4. Kotipsykologi suosittelee.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minusta tuo Hullu rakkaus on niin hyvä, että nimittäisin sitä jopa elämäntaito-oppaaksi.

Sain sen kirjastosta ja olen sen vasta nopeasti lukenut, mutta minuun kolahti esimerkiksi luku: Ahdingon sieto, vain yhden nyt mainitakseni. Se on varsinaista hunajaa rikkirevitylle minälleni. Vaikuttaa siltä, että tulen hankkimaan tuon opuksen itselleni, niin että voin palata siihen aina tarpeen tullen.

Ikääkin minulla on jo yli kuusikymmentä ja yhtä jos toista on tullut kokeilua, mutta tämä teoksen sisältö ja anti on todellakin sitä, mitä minulta on puuttunut.
Ina sanoi…
Kiva kuulla, että kolahti! Katso myös viime syksynä arvioimani Hilkka Olkinuoran "Elä ihmeessä!" - se on aiheeltaan kevyempi ja tavalliseen arkeen sopiva opas, mutta vähän samaa kategoriaa tyyliltään ja maalaisjärkiseltä lähestymistavaltaan. Vaikken uskonnollinen olekaan, niin Olkinuoran kirja sisältää positiivisen armon sanomaa - sitä, että varsinkin naiset oppisivat olemaan itselleen kiltimpiä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita