Lontoo, Lontoo, Lontoo ja pari muuta diibadaabaa

Terkkuja Lontoosta, jossa olin opintomatkalla - oppia tulikin niin paljon, ettei tässä taida pystyä ihan kaikesta edes raportoimaan. Mutta otetaan olennaiset eli what's up in London:

No Obama. Olisitteko ikinä arvanneet. ;) Kävin kirjakaupassa ja Obamania jyllää sielläkin (todisteet vieressä)). Myös lehtien kansissa ja uutisissa jne - pessimistinen suomalainen alkaa jo pohtia, koska tulee vastareaktio. Ennen kyynistymistä täytyy kuitenkin mainita ilahduttava juttu aiemmin mainostamastani Obaman suomennetusta elämäkerrasta Unelmia isältäni: tämän päivän Hesarissa oli kiittävä arvio otsikolla "Maailma menetti hyvän kirjailijan". Olen samaa mieltä, mutta ehkä parempi maailmalle näin. Valitettavasti nykyään Jenkkien pressalla taitaa olla enemmän vaikutusvaltaa maailman rauhaan ja ilmastonmuutokseen kuin parhaallakaan kirjallisuuden nobelistilla. :-/

No sitten. Tapasimme Lontoon kirjeenvaihtaja Merja Myllylahden, joka kertoi kiinnostavasta tutkimuksestaan case Taloussanomista eli mitä tapahtuu kun tappiollinen printtimedia siirretään kokonaan verkkoon. Senhän nyt arvaa: sekä kulut että tulot putosivat isosti eli tappiot pienenivät, mutta eihän sillä voittoa tee (kuten ei yksikään verkkolehti Suomessa kuulemma). Lisäksi klikit ohjaavat sisältöä, joten talousuutisetkin kevenevät. Järkkyä oli sen sijaan kuulla se, että Suomen medioiden ulkomaan kirjeenvaihtajien määrä on romahtanut viime vuosina säästökuurien takia ja SE taas näkyy suoraan lehtien ulkomaan juttujen tasossa ja määrässä (vaikka osa uutisoinnista siirtyy friikuille, mutta silti). Onpa kummallinen kehityssuunta globalisoituvassa maailmassa... Myllylahti on avannut tätä puutetta paikkaamaan oman uuden uutis/blogisaitin, johon kokoaa Lontoon uutisia ja kuulumisia, joten jos Lontoo kiinnostaa, niin tsekatkaa http://www.lontoocalling.com/ (ja nimenomaan lontoo, ei london).

Ja sitten pari muuta alaan liittyvää saittia: jos olette kiinnostuneita siitä, mitä juttuja verkosta todella luetaan, katsokaa http://www.ampparit.com/ - tilastot verkkomedioiden päivittäisistä lukijamääristä. Aika paljastavaa.

En ehtinyt matkan takia raportoimaan tilaisuudesta, jossa julkistettiin viime vuoden myydyimpien kirjojen tilastot, mutta jälkikommentti tässä: Sofi Oksanen onnistui ylittämään sadan tonnin rajan, mikä on uskomaton suoritus ei-viihteelliseltä ja aika rankalta kirjalta (ei, Finlandia-palkinto ei takaa yli 100 000 kpl:een myyntiä ;). Sen sijaan liikuttavaa Suomen kirjamarkkinoissa on, että kotimaisten kirjojen top 20 -listan viimeisenä on Arne Nevanlinnan Marie vähän yli 10 000 kpl:een myynnillään - ja yllättäen Harry Potter oli se vuoden myydyin. Jos kirjamyynnit tai bestseller-tilastot kiinnostavat, ne löytyvät nykyään osoitteesta http://www.kustantajat.fi/ ja tilastot.

Tuli sitten avauduttua koko viikon edestä mutta älkää huoliko: olen ehtinyt lukeakin. ;) Vanhanaikaista kirja-arvostelua tulossa siis myös kaiken webbi-höyryämisen lisäksi.

Meinasin unohtaa yhden kokemuksen: päästiin käymään vanhanaikaisella ja aidolla herrainklubilla (joka ei edelleenkään hyväksy jäsenikseen naisia) iltapäiväteellä (kyllä!). Jotenkin liikuttava paikka kaikessa kolonialismi-hengessään, mutta hienoa oli se, että kyseessä sattui olemaan alunperin näyttelijöiden, kirjailijoiden ja toimittajien klubi (jonne sittemmin on jouduttu hyväksymään lääkäreitä, juristeja ja kaikkea muuta sivistymätöntä "roskasakkia" - ei Inahtajan mielipide - paitsi pankkiireja, joita ei hyväksytä koskaan. ;) Tämä vähän karrikoituna, mutta tajuatte pointin..). Jäseniin on kuulunut mm. Sir Laurence Olivier, oh dear. Tuli siinä narisevalla antiikkinahkanojatuolilla pakottava tarve nostaa pikkusormi ja venyttää naamaa puhuessaan. Jotenkin surrealistinen ajassa taaksepäin harppaava kokemus keskellä kiireistä Lontoota...

Ja piti vielä sekin sanoa, että onpa ihanaa olla kotona. Olen vanhentunut, koska tällä reissulla (toisin kuin aiemmin) alkoi ahdistaa se, että Lontoossa on liikaa kaikkea: ihmisiä, ruuhkaa, kauppoja, pikaruokaa, saasteita, autoja, härdelliä. Kiva käydä ja kiva kaupunki, mutta tuli stressi. Ehtiskö siellä koskaan lukea mitään kun olisi niin paljon muutakin tekemistä ja juoksemista?

Ah, Helsingin ihana autius! ;)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tervetuloa kotiin. Hih, Lontoon vauhti kyllä tuntui tekstissäkin :).

Mielenkiintoisia kuulumisia. Aika pelottavaa tuo, että ulkomaan kirjeenvaihtajia vähennetään. Sehän tarkoittaa myös sitä, että yhä enemmän ollaan ulkomaisten uutistoimistojen ja heidän arvomaailmojensa armoilla. Eli yhä suurempi osa uutisista tulee olemaan ostettua toisen käden tietoa. Toki aina osa uutisista on ostettu suoraan isoilta ulkolaisilta yhtiöiltä, mutta jotenkin suomalaiselle luonteelle sopii, että joku "oma" on paikalla raportoimassa.
Ina sanoi…
Joo, näinpä juuri - Myllylahdella oli parikin tuoretta esimerkkiä siitä, että Suomen mediassa on jäänyt huomioimatta kokonaan iso talousuutinen, jolla on laajempaakin vaikutusta (oletettavasti myös Suomeen EU:n kautta jos ei muuten). Tuntuu huonolta kehityssuunnalta ja sama pätee muihinkin maihin kuin Englantiin.

Englannissa muuten lama on myös paljon pahempi kuin täältä käsin median kautta ymmärtää - siellä ei puhuta mistään muusta ja tilanne on aika huolestuttava; Suomessa sen sijaan on jotenkin lintukotomaisesti työnnetty pää pensaaseen ihan viime viikkoihin asti; olisiko laman laajuus Euroopassa tajuttu aiemmin, jos olisi vielä niitä ulkomaankirjeenvaihtajia, en tiedä...

Siinä viikon taloussaarna. ;)
Anonyymi sanoi…
Kirjeenvaihtajista Yhdysvaltojen uutisten näkökulmasta on myös pikkujuttu TEDissä: http://www.ted.com/index.php/talks/alisa_miller_shares_the_news_about_the_news.html

muutenkin suosittelen kattelemaan noita TED talkkeja.

Huomasin saman lama-asian viime viikolla Enkuissa. Ne on tosiaan aivan kakka housussa. Se oli pelottavaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita