Ollako vai eikö olla - merkkien kanssa vai ilman??

Huh. Kävi vanhanaikaiset: pääsin tällä viikolla pitkästä aikaa ihan oikeisiin kirjahommiin lukemisen ja lätisemisen sijaan (missä syy myös hiljaiseloon blogissa, pahoittelut..). Eilen päädyin hetkeksi yllättäen kirjamyyjän hätäapuresurssiksi ja viiden sekunnin paniikin jälkeen löysin sisäisen kirjakauppiaani ja ryhdyin toljottamisen sijaan päässälaskuun. Luojan kiitos olin opiskeluaikoina kaupan täti niin ei tullut itku! Tai toivottavasti kovin paha kassasekaannuskaan. Kääk.

Ote viikon kirjakeskusteluista: mies aloitti Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin -romaanin, jota on moni suitsuttanut. Sai kilarit n. ensimmäisen 20 sivun jälkeen: kysymys kuului "Miksi tässä ei ole dialogin merkkejä?" (= sitaatteja tai ajatusviivaa merkiksi siitä, että joku sanoo jotain). En ole vielä(kään) lukenut ko. kirjaa joten olin heikoilla, mutta olisin hävinnyt keskustelun joka tapauksessa: kaiken kirjallisuustieteellisen teorian ja kirja-alan kokemukseni voiminkaan en keksinyt yhtään järjellistä selitystä, joka ei olisi kuulostanut huonolta omaankin korvaan.

Vetosin mm. tyyliseikkoihin, tajunnanvirtaan, Taiteeseen, sisäiseen monologiin, muodon uudistukseen, henkilöiden rajojen hämärtämiseen ja ties mihin bullaan kunnes tunnustin häviöni.

En pysty keksimään yhtään hyvää syytä siihen, miksi dialogimerkkien poisjättäminen tekee kirjasta paremman ja korkeakulttuurisemman taideteoksen.

Miehen mielestä se tekee kirjasta vain rasittavan ja vaikeaselkoisen. Jalonen palasi rivakalla otteella takaisin hyllyyn. Asiaa ei myöskään auttanut kommenttini siitä, että tietäisit miten vaikeaa Saramago on, siinä ei ole välimerkkejä juuri koskaan!

Merkkien poiston kannattajat, puolustautukaa!

Kommentit

Isopeikko sanoi…
Välimerkit ovat kyllä hyödyllisiä. Nekin ovat kirjaimia, joilal on merkitys. Ei niitä pidä pois jättää.
Anonyymi sanoi…
Välimerkit kunniaan. Taidekin lienee tarkoitettu ymmärrettäväksi. Itseäni ärsyttää monissa hyvissäkin teoksissa sama asia kuin miestäsi.
tiina sanoi…
Rakastan Saramagoa, mutta en kannata merkkien poisjättämistä, onhan Saramagollakin pilkkuja ja pisteitä, vähän tosin ehkä harvemmassa (ja yhdessä virkkeessä voi olla dialogin molempien osapuolien sanomisia ja tilanteen kuvailua sekaisin, ilman niitä heittomerkkejä tms). Mutta ei pelkästään merkkien poisjättäminen tai vähentäminen tee mistään teoksesta parempaa tai taiteellisempaa. Yleensä päinvastoin.

Saramagon tekstiin se mielestäni silti sopii, se kun on vähän niinkuin tajunnanvirtaa, ja siksi se vaatiikin rauhallisen lukuympäristön ja kohtuullisen pitkiä lukupätkiä (ei sovi bussilukemistoksi). Mutta en ikimaailmassa suosittelisi samaa kirjoitustyyliä kenellekään muulle, se on varmasti äärimmäisen hankalaa toteuttaa niin että lukija vielä ymmärtääkin jotain...

Muuten, sain joulunaikana luettua Oikukkaan kuoleman loppuun (tai itse asiassa aloitin alusta ja luin sen parissa pätkässä kokonaan), ja siinä oli vähän sama ongelma kuin Kertomuksessa näkevistä. Kirja loppui vasta kun päästiin vauhtiin, eli yksilöihin ja heidän tekemistensä kuvailuun. Alku oli vähän turhan yksityiskohtaista ja "poliittista". Mutta viimeiset luvut olivat mahtavia, ne joissa tuoni pääsi mukaan kuvioihin ihan henkilönä. Kun vaan sitä olisi ollut lisää... Mites Inahtaja? Jäikö kuolema kokonaan kesken?
Ina sanoi…
Saramago jäi odottamaan eläkepäiviä tai muuta aikuiseksi kypsymistä... ;) Ts: en tunnusta koskaan, että se keskenjääneiden pino on lopullisesti kesken - ne vain odottavat oikeaa flowta!

Tajunnanvirrassa sallittakoon välimerkki-poikkeamat, mutta se on taitolaji ja kyllä tosi harvojen hallussa. Ja vaatii aikaa ja sitä oikeaa flowta. Itse pidän ns. proosarunoudesta, josta usein välimerkit on heitetty pihalle ainakin osittain, mutta se onkin eri genre.
Välimerkit kunniaan siis!
Ina sanoi…
Mies haluaa lisätä huomautuksen: Jalosesta eivät puutu vain merkit vaan myös itse dialogi, sen sijaan oli heitelty kuulemma vain satunnaisia sitaatteja.

Alkaa kuulostaa rasittavalta jo Inahtajankin mielestä.

Kuitenkin olen kuullut niin paljon kehuja, että pitäisi varmaan ylittää dialogi-ärsyyntyminen ja go with the flow...
Juri sanoi…
Entäs jos se tarina ei vain vedä tarpeeksi hyvin? Silloinhan lukijan luulisi unohtavan sen ettei siinä ole sitaatti- tai välimerkkejä. (Yhden Jalosen kirjan läpikahlanneena uskoisin, että tämä on selitys.) Muistaako kukaan, että Cormac McCarthy ei käytä lainausmerkkejä dialogissaan?
Ina sanoi…
Good point. Jos lukija alkaa keskittyä välimerkkeihin, stoorissa on jotain vikaa. Itse asiassa siinä syy siihen, että harvemmin olen ilahtunut tajunnanvirrasta (poikkeuksiakin on mutten nyt muista yhtään ;). Yleensä alan keskittyä liikaa tyyliin tarinan sijaan. Jalonen ei jonkun aiemman lukukokemuksen perusteella ole ollut ihan munkaan erityishittejä, hmm...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt