Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin

Kun nyt tuli intouduttua maahanmuuttajakirjallisuudesta, niin otetaanpa kehuttu ja kohuttu esimerkki naapurimaasta Ruotsista.

Summa summarum: Iranilaismimmin esikoisromaani kuvaa maahanmuuttajien elämää kansankodissa. Umayya on parempi.

Arvio: Hirveästi porukkaa. Ensin teos tuntuu täyttävän lupaukset takakannen kehujen "tyrmäävästä, valloittavasta" ja ties mistä hävyttömän hauskasta kirjasta. Sitten alkaa tulla liikaa jengiä. Onko se tehokeino, ehkä, mutta loogislineaariseen ajattelutapaan jumiutunut länsimainen pääni meinaa hermostua ja kadottaa keskittymiskyvyn.

Päähenkilö on teini-ikäinen Bahar, jonka perhettä, kasvua ja lähiympäristöä seurataan lapsuudesta aikuisuuteen. Yhteiskuntakritiikkiä revitään Baharin ruotsalaisen poikaystävän perheen ja iranilaisen perheen kohtaamisista - ihan hauskaa. Rasisti-setäkin pääsee kuvioon mukaan. Välissä on kaikenlaisia enemmän ja vähemmän sekoilevia teini-ikäisiä ja vanhempia pakolaisia, ruotsalaisia ja iranilaisia ja eri sukupolvien edustajia erilaisine ongelmineen: pitäisi varmaan sanoa, että kansakunnan koko kuva. Tai jotain.

Enemmän olisi kuitenkin kiinnostanut omapäinen ja itsenäinen Bahar, joka kapinoi sivistyneitä vanhempiaan vastaan mm. alkamalla käyttää huivia (kyllä: muslimivanhemmille huivin käyttö on järkytys - muslimeitakin on moneksi..). Siinä sivussa tulee opittua kaikenlaista Iranista ja Iranin historiasta ja sehän ei ole koskaan pahasta.

Bakhtiari kirjoittaa ihan raikkaasti, välillä hyvinkin hauskasti ja ironisesti sekä stereotypioita parhaansa mukaan romuttaen, mutta asiaa on vähän liikaa. Ehkä polveilevuus jäljittelee tarkoituksella arabialaisen kirjallisuuden tyyliä, mutta omista länsimaisista lähtökohdistani joudun silti toteamaan, että tiivistys olisi kannattanut. Sata sivua pois. Ainakin.

Olisi kiinnostavaa tietää, johtuuko kirjan shokkimaine osittain myös siitä, että se on kirjoitettu Ruotsissa eikä ole kaikin osin ihan poliittisesti korrekti? Tämä oli niin törkeän stereotyyppinen lausahdus naapurimaasta, että heitänpä loppuun vielä lisää löylyä: meillä on sentään Umayya - mitähän ruottalaiset siitä tykkäis.. ;)

Kenelle: Nuorille..? Nuorenmielisille..? Maahanmuuttajanuorille, kanske.

Alkulause: Ihan rehellisesti sanottuna. Totta ja tarua on välillä vaikea erottaa.

Jälkimaku: Umayya on parempi.

Starat: 3,5. Kuitenkin vähän erilaista ja siksi pirteää.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Olen samaa mieltä, että hahmoja on kirjassa aivan liikaa. Tuon tuosta joutuu palailemaan takaisin kurkkimaan, että kukas tämä nyt sitten taas olikaan. Kerronta polveilee sinänsä vekkulisti, ja paljon huumoria on mahtunut mukaan. Silti täytyy tunnustaa, että kirja jäi itseltäni lomalla kesken, (liian monimutkaista ajateltavaa auringon ja suolaveden sulattamille aivoille) ja siirryin pokkaripinossa mielenkiintoisempien tarinoiden pariin. Nyt Mistään kotoisin odottaa yöpöydällä loppuunlukemista. Sinänsä hassua, että hotkaisin samaisella reissulla myös jostain syystä joskus lukematta jääneen Ranaya ElRamlyn Auringon aseman, ja vaikka senkään kerrontatyyli ei ollut aivan tavanomaisin, kuvaili se monia samoja asioita kuin Mistään kotoisin. Kuvaavammin tosin - minun mielestäni.
Ja vielä lisäys. Seuraan blogiasi säännöllisesti, vaikken yleensä kommentoimaan ehdikään. Älä vaan lopeta kirjoittamista! Miten me kaikki kiireiset muuten tiedettäisiin mitä kirjoja kannattaa hankkia!? Oiken hyvää alkanutta vuotta!
Ina sanoi…
Auringon asema oli hyvä! Siitä on vuosia kun luin sen, mutta muistan pitäneeni; siinä on tosiaan samaa polveilevuutta, mutta hallitummin. Voi suositella vähän samaan genreen kuuluvana (Ranya on suomalainen siis, toinen vanhemmista egyptiläinen).

Ja kiitos kiitoksesta ja kommentista - ei ole kyllä aikeita lopettaa kirjoittamista, nyt on vaan pahasti parikin kirjaa kesken, mutta täältä pesee piakkoin taas täydeltä laidalta! ;) Kirja-ala vetää aina henkeä tammikuussa joulurynnistyksen jälkeen, mutta ensi viikolla on parikin isompaa tapahtumaa, joista aion raportoida, kirja-arvioiden lisäksi siis. Pysykää linjoilla! :)
Liina sanoi…
Pidin tästä kirjasta. Henkilöitä on kyllä paljon, mutta se oli mielestäni kirjan idea; asiat esitetään monien ja yllättävienkin ihmisten näkökulmasta. Joka tapauksessa, tämä on kirja jonka tahtoisin luetuttaa kaikilla niillä ahdasmielisillä ihmisillä, jotka tuomitsevat ennen kuin vaivautuvat katsomaan pinnan alle. Hieno teos:)
heh, ja täytyy vielä mainita, että sain tämän kirjan myytyä ollessani kirjakaupassa töissä;)
Ihana blogi sinulla!
Ina sanoi…
Huomaan kirjakauppakokemuksen oitis - sait toivon mukaan kirjaa myytyä uusille lukijoille! :)
Se on muuten myös lukupiirissämme, joten odotan mielenkiinnolla jakautuvatko mielipiteet kirjan suhteen.

Tosin suosittelen sitä kyllä myös lukulistoille, ylipäänsä tämän genren kirjojen lukeminen on aika tajuntaa laajentavaa..
Boncuk sanoi…
Inan myöhässä kommentoini, mutta itse olen pitänyt tästä kirjasta erityisen paljon, koska se tuo esille erittäin tyypillisen maahanmuuttajaperheen dilemmoineen. Miten sopeutua yhteisöön, joka ei kutsu koteihinsa ja juhliinsa, mutta olettaa ja odottaa maahanmuuttajien sopeutuvan ja omaksuvan elon ja olon uudessa kotimaassaan. Olen käyttänyt tätä kirjaa työvälineenäni suomalaisissa työyhteisöissä ja omistan täten kunniakkaat 4 opusta :-D
Malttamattomana odotan Kan du säga Schibbolet?- teoksen suomennosta...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt