Venäläinen klassikko keskuudessamme

Mitä enemmän tapaan ihmisiä ja luen kirjoja, sitä enemmän uskon ensivaikutelmaan (ja sitä pahemmin petyn ollessani väärässä).

Hesarin esikoiskirjapalkinnon ja Finlandia-ehdokkuuden saanut Katri Lipsosen Kosmonautti todella tekee Ensivaikutelman ja vieläpä luvatun kaltaisen: venäläinen klassikko! 1800-luku! Dekadenssi! Tarpeettomia ihmisiä! Keuhkotauti! Sekavia suvun mukaan määräytyviä nimiä, joista ei Stalinkaan ota selvää mutta entä sitten - katoavia degeneroituneita menneen ajan ihmisiä yhtä kaikki!

Sanalla sanoen: i-has-tut-ta-vaa. Huomautetaan: tämä kaikki ikävään Neuvostomaailmaan siirrettynä (edelliset määreet ovat siis vain kirjan pulpauttamia mielleyhtymiä, eivät kirjan kuvausta, toim huom), mutta mitäpä siitä - yhtä lailla kolmeen pilkkuun päättyvät dialogit sopivat moderniin suomalaiseen (!) kirjallisuuteen...

Saa nähdä kestääkö tyyli miten pitkälle ja millainen itse stoori on, mutta ensivaikutelma on tehty. Ilmeisesti, mahdollisesti luvassa on venäläisten klassikoiden friikkien must have - teos - voi balalaikka sentään! ;D

Kommentit

Anna sanoi…
Ok Ina, sait ylipuhuttua, tuo kirja on nyt myös mun joululahjalistalla! Mä olen ihan heikkona kaikkeen Venäjä- ja neukkuaiheiseen! Tai muuten en voi selittää miksi vietin osan kiireisestä Suomen-lomasta Moskovassa, miksi mun auton peruutuspeilissä riippuu maatuska ja miksi tilasin Japanista asti maatuska-aiheisen leimasinsetin, vaikken ikinä askartele mitään! Ehkä nimikoin sillä venäläiset kirjani?

Mä olen muuten lukenut viime aikoina pari hienoa Venäjää sivuavaa kirjaa (nonfiktiota molemmat): Magnus Londenin Siperia-kirjan ja suomalaisen pienkustantamon tuottaman Wolfgang Büscherin fantastisen matkakirjan Berliini - Moskova, jalan kohti itää.
Ina sanoi…
Maatuskat on pop! ;) Nyt pitää ottaa vähän takas: Kosmonautti on vähän outo. En tiedä vielä onko se sitä hyvällä vai huonolla tavalla. Jos olet Venäjä-fani niin kannattanee joka tapauksessa, mutta yritän lukea sen loppuun asap - tällä hetkellä stoori on musta vähän levällään, mutta ehkä se siitä selkiytyy. Kertojia ja näkökulmia on aika monta ja itse olen hukannut tällä hetkellä punaisen langan, mutta katsotaan loppuun...

Tiedän Londenin ystävien ja vähän työnkin kautta, se on tehnyt muutakin loistosettiä, mutta tätä kirjaa en ole lukenut, kiitos vinkistä!
Anna sanoi…
Londenin Siperia-kirja on kanssa tyylillisesti vähän sekava (vähän kuin joku interrailpäiväkirja), mutta kiertää kulmia joita harva meistä tuntee. Sahalin, Magadan ja Jakutian perukat - kirjastosta löytyy!

Büscherin kirja on taas aivan täydellisesti kirjoitettu - zen-tyyppinen elämys, hieno, hieno kirja!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt