Mitä lapsi lukee??

Fedja-setä debatin innoittamana äiti-ystävä kyseli täällä tiedostavien lastenkirjojen perään, joissa olisi jotenkin siedettävä naiskuva - itselleni ei tule mieleen kuin Peppi. :-/ Sitten on tietysti nämä Nopolat, Tatut ja Patut, Risto Räppääjät, Maisat, Kunnakset ja muut vakkarit, mutta kertokaapa asiaan perehtyneet, jos teillä on jotain tuoreita tai vähemmän tunnettuja esimerkkejä?? Itse ihailen suuresti Maisaa, koska sillä on housut ja se puuhaa muutenkin tosi aktiivisia ja poikamaisia juttuja, vaikka on tyttö (onhan?!). Upposi hyvin tyttömäiseen siskontyttöönkin aikoinaan täysillä!

Äsken tuli Mitä Suomi lukee -lista ja yritin etsiä inspiraatiota sieltä, mutta turhaan (Fedja-setä keikkuu muuten listalla kasina!), yksi nostalgia-uutuus tosin on Fedjan lisäksi: Myyrä! Kyllä, se sama ihana tsekkiläinen myyrä on kaivettu kolostaan 70-lukulaisten vanhempien ihastukseksi. Mutta aika androgyyniä kamaa on Myyräkin. Ei ole tullut tehtyä sukupuolitutkielmaa lastenkirjojen naiskuvasta, paitsi mitä tulee Barbie-kirjojen puistattavaan naiskuvaan, mutta kun siskon tyttö rakastaa niitä niin tätihän lukee naama peruslukemilla.. ;) Peruslukemilla pitäminen on tarpeen siksi, että meidän barbileikit oli kyllä TOSI kaukana Barbie-kirjojen pikkusievästä puuhastelusta; siinä tuli purettua aggressiot ja vähän kaikki muukin ei niin tyttömäinen toiminta, mutta tästähän me ei puhuta enempää, vai mitä siskot?? ;D

Kirja-alalla on muutenkin valinnut Harry Potter -epätoivo viimeisen Potterin jälkeen, Potter-ikäisten lukuharrastusta yritetään pelastaa päivän Hesarissa. Jos kaipaat vinkkejä, kts. artikkeli.
Ja palataksemme syksyn lempiaiheeseeni vielä kerran: pakko nostaa Håå Måilasen tuore arvio Kohelosta esiin, ettei se hautaudu arkiston aarteeksi:

"Huhhuh... tikahtumiskualema oli tosi lähellä tätä lukiessa. Pieni kirja, SUURIA ajatuksia. Aforismit syleilee universumia: ensin lennetään korkeuksissa tähtiä hipoen, sitten palaudutaan rytinällä maanpinnalle ja arkeen.Tämon loistavaa piristystä marraskuun pimeyteen.t Håå Måilanen"

Kiitos Håå! Valoa ystävät! ;)

Kommentit

Marjaana sanoi…
Nyt täytyy kyllä sen verran vastustaa tätä tekstiä, että Barbie on miljardi kertaa parempi juttu kuin nykyiset Braz-nuket! Barbie on mittasuhteiltaan normaalimpi ja kasvot eivät ole yhtä ilkeät ja liioitellut. Barbiella on myös monta erilaista ammattia (lääkäri, eläinlääkäri, toimittaja, kokki, malli, äiti jne.) ja pärjää omillaan (Kuinka moni oikeasti omisti sen Kenin?). Brazit sen sijaan ovat vain poptähtiä tai malleja, eli nainen on kavennettu vain muutamaan muottiin.

Hoh. Tulipas vuodatettua :). Nykyajan lelut nostaa mulla karvat aina pystyyn.
Ina sanoi…
Niin on!! :D Hyvä vuodatus barbin puolesta - itse asiassa olin (ja oon) hillitön barbifani, vastustan vaan niitä kirjoja. Ja todellakin - omistko joku Kenin, puhumattakaan että olis tarvinnut sitä; olin kylläkin sietämättömän kateellinen kaikesta muusta barbi-romusta ja kamoista, mitä kavereilla oli mutta en Kenistä, sehän on ihan tarpeeton ja jopa häiritsevä hahmo barbiversumissa(sen sijaan ihquja oli hevoset, talot jne ja legendaarisin kaikista Barbien Mc Donald's, joka oli tuotu jenkeistä - tajuutteko että mitään niin ihanaa voi olla edes olemassa??)

No: siskon tyttö tosiaan omistaa n. 55 Brazia sadan barbin lisäksi ja todellakin Brazit rulaa nuoressa polvessa. :-/ Lisäksi neidillä on barbien lentokone.

B-A-R-B-I-E-N L-E-N-T-O-K-O-N-E.

En tiedä miten on mahdollista tässä iässä kuolla kateuteen 25 vuotta nuoremman siskon tytön barbimaailmasta, mutta on se.

Kerran toin myös neidille ulkomailta käsimatkatavaroissa Barbien pimeässä hohtavan yksisarvisen. On aika päättää avautumiseni tähän.
Ina sanoi…
Meni barbi päähän, on korjattava ed. tekstistä kaksi asiaa:
1) Mulla ei siis ollut barbin hevosta, taloa, mäkkäriä tai edes tallia - onneksi oli ihana sisko, joka teki niille vaatteita ja kaikkea hienoa. Hyvin suju leikit ilman talojakin, paremminkin varmaan, saarnaa barbisaurus.

2) Se barbin yksisarvinen on siis pimeässä hohtava hevonen. Alkoi kuulostaa jälkikäteen jotenkin omituiselta.
marikki sanoi…
Ottamatta kantaa Barbie-keskusteluun (mulla oli Daisy, toim.huom.) voisin kehua Tatua ja Patua loputtomiin. Naisnäkökulma näiden veijareiden seikkailussa jää vähemmälle, jos mukana ei ole ensimmäisten kirjojen päätähti Veera (joka kyllä jäi hyvin pian statistin rooliin kadotakseen lopulta kokonaan), mutta muuten kirjat ovat aivan mainioita. Niistä nauttivat paitsi siskonlapset (kaikki kolme) myös täti. Kirjoissa on jonkinlaista Richard Scarry -henkeä yksityiskohtaisine kuvineen mutta myös aivan upeaa verbaalikikkailua välillä jopa runomitassa tyliin "Mikrokuitumies ja Kapteeni Moppi, uusiksi menee siivousoppi!".
Toinen (lastenkin) suokkis on maitsemasi Myyrä. Vaikka suosin yleensä aina kirjoja videoiden sijaan, ovat Myyrä-leffat poikkeus. Niissähän ei siis puhuta mitään, tai ei ihmisten kielellä, joten ne ovat täysin ikärajattomia ja tarinat hyvinkin kilttejä verratuna nykyajan räkspompaiskis -seikkailuihin, jossa valot vilkkuu ja korvissa soi.
Vuodatuksen päätteeksi haluan vielä nostaa esiin yhden kotimaisen lastenkirjailijan nimittäin Mauri Kunnaksen. Myös nämä kirjat ovat hyvin luettuja ja haluttuja siskonlasten keskuudessa. Ja koska tätä kirjoittaa lasten sijaan heidän tätinsä, ei liene yllätys että myös hän nauttii näiden kirjojen lukemisesta täysin siemauksin. Onpa hänet saatu jopa kiinni lukemasta näitä (kaikkia) kirjoja itsekseen, ilman lapsia... =)
Ina sanoi…
Ja tämä todistaa jälleen täti-ihmisten suuren merkityksen maailmankaikkeudessa! ;) Siis ainakin lukukokemusten ylläpitäjinä - Tatu ja Patu tosiaan on ihan hillittömän hyviä, naisia tai ei. Kiitos tästä tätikokemuksen syvästä rintaäänestä!

Oon niin flunssassa etten jaksa edes lukea (!!) - olispa Myyrä dvd:llä, katsoisin läpi koko 70-luvun tuotannon...
Mama sanoi…
Onko tässä nyt kirjailijan mentävä aukko? Kuka alkais kirjottaa pikkutytöille? Kummipoika rakastaa Tatua ja Patua, mut ois kiva näyttää tyttärelle et naisetki on hauskoja, uskottavia ja aktiivisia toimijoita eikä mitään kimittäviä luuskia.

Krtek toki rules! Mut Myyrä-kirjat sopii vasta vähän vanhemmille lapsille, ne on aika pitkiä nimittäin -> vaatii pitemmän kuin sadasosasekunnin attention spanin.

Ps. Meinasin muuten saada raivarin Juniorikanavan pinkkupoppoosta, avaudun joskus. Ihan smurffikylän tasoista sukupuolivääristelyä.
Ps2. Mitkä helkkarin Braz-nuket??? :D
Anonyymi sanoi…
OMG Mama jos olet missannut Bratzit! Missaa ne aktiivisesti jatkossakin! (Ne on semmoisia ISOpäisiä nukkeja, jotka riekkuu minihamosissa ja hilebilemeikeissä eikä todella paranna naiskuvaa saati sukupuolten välistä tasa-arvoa. Piilota ne kaikilta tuntemiltasi tyttölapsilta, niissä ei ole mtn hyvää.)
Anteeksi, taisin menettää malttini.
Ina sanoi…
Voi voi, pahoin pelkään Mama että Brazit kyllä tulet tuntemaan! Ei nyt ihan vielä, mutta parin vuoden päästä viimeistään... Ne on aika hurjan näköisiä kieltämättä, en itsekään pidä niistä erityisesti; hirveesti pakkelia ja glitteriä ja enempi on harrasteet tuolla rokkitähti/missi/malli -puolella. Nuket on saaneet ilmeisesti vaikutteita mangasta - ovat isopäisyydessään kovasti mangasarjakuvien tyttösankareiden näköisiä (jotka muuten kylläkin ON tosi aktiiveja naissankareita)...

Mutta mutta: itse olen ehkä päätynyt siskontytön kautta siihen tulokseen, että koska ympäröivän maailman ja esim. Brazien vaikutusta ei voi kuitenkaan välttää (jos ei halua lapsensa olevan se ainoa onneton syrjitty jolla ei luokalla ole Brazia) niin olennaisempaa on ehkä äidin/perheen/kodin malli naiseudesta. Aika rajuja leikkejä Brazeilläkin leikitään ja muuntuvat ihan sujuvasti muuksikin kuin malleiksi leikeissä - onneksi aikuiset eivät pysty lasten leikkejä mitenkään ohjailemaan ulkoa päin.

Olen siis lievästi päätynyt siihen tulokseen, että kun sain lapsena leikkiä barbi- ja prinsessa-leikkejä ihan vapaasti, niin ei tarvitse kadehtia aikuisena Paris Hiltonia. Ja siihen vaikutti musta kyllä enemmän mun äiti kuin mikään muu.. ;) Tulipas vuodatus - joka tapauksessa olen kyllä huolissani siitä naiskuvasta, mitä pikkutytöille muutenkin koko ajan syötetään, esim. lastenvaatteissa, joita ei enää yli 5-vuotialle ole. :-/
Anonyymi sanoi…
Tyttölapsosille malliksi ja lehmäfaneille aikuisille ihan vilpittömäksi ilahdukseksi suosittelen Mimmi-lehmä -kirjoja. Kirjat ovat Jujja ja Tomas Wieslanderin kirjoittamia ja Sven Nordqvistin kuvittamia. Hauskoja tarinoita Mimmistä, joka haluaa rikkoa kaikki lehmälle asetetut rajat ja odotukset. Kirjoissa seikkailee myös Varis, joka ei ymmärrä ystävänsä uteliaisuutta elämän ilmiöitä kohtaan. Mimmi haluaa pyöräillä, keinua, kalastaa...
Meillä suurta suosiota ovat saaneet myös Moersin Sinikarhun 13 ja puoli elämää sekä Rumo-kirjat. Sinikarhun luin minä(kin) lapsille; se on kerrassaan valloittava!
Myyrästä: olimme mieheni kanssa vuoden kuluttua 10-vuotishääpäivästämme Prahassa 10-vuotishääpäivämatkalla (!! Parempi myöhään kuin ei silloinkaan). Sain matkamuistoksi ja hääpäivälahjaksi oman punanappinenäisen Myyrän. Se vaan on niin liikuttavan viattoman ihana.
t Håå Måilanen

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt