Esikoiskirjapalkintoa odotellessa...

Äh. HS:n esikoiskirjavoittaja paljastetaan vasta illalla. Ja Finlandiat huomenna.

Sillä välin lukuraporttia: meneillään on Lionel Shriverin Poikani Kevin ja se on kyllä hyvä! Pidän kirjoista, jotka imaisevat ekalta sivulta ja se toteutuu tässä. En tiedä miksi haluan maksimoida marraskuu-kärsimyksen lukemalla kaikkia hyviä kirjoja hirveistä aiheista, mutta onhan siinä se pointti, että oma elämä tuntuu kaamoksen keskelläkin aika mukavalta. ;) Palaan palkinto-asioihin...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Moi Ina,

Luin Poikani Kevinin joskus viime keväänä; täydellinen koukku jo alkusivuilta lähtien! Tosi hurja kirja tosi mielenkiintoisesta aiheesta. Varmasti yksi parhaista tarinoista, mitä olen pitkään aikaan lukenut!Kirjasta innostuneena ostin toisen Shriverin kirjan; the post birthday world, jonka etukannessa sanotaan sen olevan ... "even more exciting and exhilarating then we need to talk about Kevin". Kirja on nyt ollut yöpöydälläni HYVIN kauan ja olen noin sivulla 30... Kirjan ohi on mennyt jo monia monia muita, enkä vaan saa sitä luettua. Mitä ihmettä? Miksi joku kirja ei vaan aukea? Liian suuret odotukset?!
Ina sanoi…
Just keskusteltiin tästä lounaalla kollegan kanssa; kirjailijalta pitäisi pystyä aina lukemaan kaksi teosta ennen kuin sanoo paljon mitään...

Aloitin itse Shriverin väärästä päästä, Kaksoisvirhe-tennisromaanista, joka oli ihan ok, JOS pelaa tennistä. Mutta olin vähän pettynyt kaiken Shriver-hehkutuksen jälkeen - onneksi otin Poikani Kevinin, koska sehän on ihan eri luokkaa. Arviota pukkaa, kun pääsen loppuun asti.

Nyt on muuten mm. Kosmonauttiin aika suuret odotukset, kun benchmarkkina on käytetty venäläisiä klassikoitakin... Mutta Keviniä ei VOI jättää kesken, joten Murmansk saa odottaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita