Voihan Kohelo!

Nyt on pakko epäviisaasti johdattaa lukijat ammattikriitikon luo: Hesarissa on tänään mainio arvio "Pauli Kohelon seikkailuista". Pauli Kohelo on siis tämän syksyn salanimi-kohu (jokaiseen itseään kunnioittavaan kirjasyksyyn on saatava niitä ainakin yksi) - ja noloa tunnustaa, mutta itseltäni meni ensi alkuun täysin ohi Coelho-yhteys, kun keskityin arvailemaan kuumeisesti kuka on tämä metsuri Kohelo.

No, Hotakainenhan se, vaikka mies kiistää vielä tänään Hesarissakin. Joka tapauksessa debatti mystiikka-kirjallisuudesta ja elämäntapaoppaista kiihtyy; nyt on kyllä pakko lukea Hotakaisen näkemys ko. genrestä, voi olla aika hulvatonta kamaa ainakin kirjan nimestä päätellen: "Ohessa tilinumeroni". ;D

SILTI jaksan kaikesta huolimatta puolustaa Coelhon mystiikka-elämäntapafilosofiaa sitkeästi: mies kirjoittaa liikaa ja liian usein, mutta joukkoon mahtuu helmiäkin. Jos et usko, suosittelen seuraavia: 11 minuuttia (aika järkyttävä prostituoidun elämäkerta, väitetään perustuvan todellisuuteen) ja Zahir (Coelhon omakohtainen tilitys siitä, että miehet ovat separeita ja naiset mahtavia ;).

Tiivistelmä Hesarin Kohelo-arviosta kulttuurisivuilla http://www.hs.fi/kulttuuri/ mutta jos Kohelo kiinnostaa, lue koko arvio lehdestä.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ootteko käyneet Paulo Coelhon nettisivuilla? Sain vinkin kaveriltani, kun vaihdoimme ajatuksia Kohelosta. Empä ihmettele tuota "Ohessa tilinumeroni" -juttua enää... Käykääpä kattomassa:
http://www.paulocoelho.com.br/engl/

T håå måilanen
21. lokakuuta 2008 klo 21.52
Ina sanoi…
;D Help!! No tuota. Onhan se kieltämättä osannut vähän (?) tuotteistaa tämän ilmiön ja teoksensa juu... Nyt on kyllä pakko hankkia messuilta Ohessa tilinumeroni, ei voi mitään!
22. lokakuuta 2008 klo 9.26
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uutisia!

Kerrankin kuulkaa uutisia! Sain syksyllä puhelun, joita ei elämässä ikinä odota ja kun sellaisen puhelun saa, sitä ei usko. Pyysivät Inahdusta mukaan uuteen naisten verkkolehteen. Luulin, että myyvät mainostilaa. Kun lopulta uskoin, että eivät halua mun maksavan mitään tai mainostavan mitään, aloin ymmärtää, että nyt ollaan jonkun aika vekkulin kuvion äärellä. Kävin tapaamassa toimituksen innostunutta ja ihanaa porukkaa ja katsomassa konseptia. Totesin, että aika mun näköinen juttu ja tällaisiin taidetaan pyytää max kerran elämässä mukaan. En tosin myöskään keksinyt yhtään syytä kieltäytyä. Mistä on kyse? A-lehdet on kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt useamman vuoden ajan uutta 18-34 -vuotiaille naisille suunnattua verkkolehteä Lilyä, joka lanseerataan ensi helmikuussa. Tänään oli eka julkkaritilaisuus ja saan viimein tulla kaapista Lilyn tulevana kirjabloggaajana. ;) Lily rakentuu aika vahvasti blogien ympärille - toimituksessa on peräti neljä henkeä, sen lisäksi on lukuisia bloggaaj...
Lue lisää

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Kuva
Kävipä hassusti. Sain kirjan arvostelukappaleen töihin. Siis arvostelukappaleen , se on: kirjekuoren, jonka sisällä on kirja ja kuoren päällä tarra "arvostelukappale". OMG! Tarkoittaako tämä sitä, että kirjabloggaajille aletaan vähitellen lähettää kirjoja ihan luettavaksi asti?? Maailma muuttuu eskoseni, todellakin! Olen saanut arvostelukappaleita ennenkin, mutta lähinnä kirja-alan tutuilta ja useimmiten itse pyytämällä. Mutta tässä kirjassa on arvostelukappale-tarra ja aion kehystää sen seinälle. Ja mikäs se kirja sitten on: Matthew MacDonaldin "Näin kehosi toimii. Käyttäjän käsikirja." (Docendo) Arvioin tekijän edellisen teoksen "Aivot - käyttäjän käsikirja", joka oli hyvä (arvio täällä ). Nyt ne olivat Docendolla osanneet ajatella, että saattaisin tykätä tästäkin. Olen niin hämmentynyt, että aion ehdottomasti arvioida ja kehua kirjan. Aihe liittyy väljästi Hesarissa viime viikolla olleeseen juttuun blogien suosion kasvusta ja jopa blogilla tienaamisesta...
Lue lisää

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää