Sana viikonvaihteeksi

Nyt nolottaa. Tuli sitten kehuttua ulkomaalainen kirja Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Jep jep. Oli siellä onneksi se kotimainen Kohelokin, mutta kuitenkin.
Vaan mitäpä sitä pohdiskelemaan: lukekaa Seitsemän veljestä, vaikka uudestaan, jos yläasteen äidinkielenopettaja yritti teiltä tuhota sen kokemuksen pistareillaan ja ääneenlausunnalla luokan edessä. Paras suomalainen kirja nyt tai koskaan – melkoinen lähtölaukaus kirjallisuudellemme siis.

Aleksille staroja viisi.

Ei lisättävää.

Kommentit

Mama sanoi…
Höh. Mä en diggaa Aleksis Kiven naiskuvasta ja muutenkin koko krija on vähän turhan turkkalainen mun makuun. Anna sä starat kelle haluat, eiköhän Kivelle riitä liputus. ;)
Ina sanoi…
Hihi. Imho Aleksilla on tiukkaa Suomi-naiskuvaa sen vuosisadan mieheksi ja loistavaa dialogia, mutta ei siitä ole pakko digata: pääasia, että tietää kuka on tämä Aleksis, jolle liputetaan. ;)
Anonyymi sanoi…
Mua ei koulussa pakotettu lukemaan & tutustumaan Seitsemään vaan sain sen veljeltä antikkaversiona lahjaksi aikuisiällä. Ja luin. Ja tykkäsin. Hieno kehitystarina mieliaiheestani eli suomalaisesta miehestä. Ja seitsenkertaisesti.

t håå måilanen

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt