Italo Calvino: Koko kosmokomiikka

Yleisön pyynnöstä, yksi klassikkoarvio heti lisää. ;)

Summa summarum: Universumi suosittelee!

Calvino on yksi niitä klassikkokirjailijoita, jotka kestävät aikaa ja paranevat vaan. Jos luet yhden Calvinon sivistyksen vuoksi, niin se on tämä. Älä missään nimessä ota sitä Jos talviyönä matkamies -kummallisuutta. Paroni puussa on sen sijaan samaa absurdia komiikkaa, jos haluat jatkaa Calvino-tiellä.

Arvio:
Jännitti tarttua uudestaan Kosmokomiikkaan, Calvino-vaiheen kävin läpi joskus lukioaikana, jolloin piti lukea kerralla kaikki. Mutta ei huolta: Calvino on edelleen pop, hip, retro ja muutenkin kuumottavaa kamaa ja diippii shittii – tai miten ne nuoret nyt sanoo nykyään.

Tammen keltaisessa kirjastossa julkaistiin uudelleen täydennetty versio Koko kosmokomiikkaa, kiitos siitä kulttuuriteosta! Riemastuin jo ekasta tarinasta: kerta kaikkiaan hupaisaa, nerokasta, kekseliästä ja absurdia tarinointia universumin eri vaiheista yhden mystisen kantaisän kokemana. Vaihtoehtoinen näkökulma oikeastaan kaikkeen, mitä luulemme tietävämme itsestämme ja maailmasta – ja tietysti tässä kerrotaan oikeasti ihmisluonnosta, rasismista, parisuhteista, rakkaudesta, eroista, perhesuhteista ja ihmisten etääntymisestä toisistaan kylmässä karussa maailmankaikkeudessa; kuten suurissa klassikoissa aina. Jos et etsi suurta totuutta, lue ihan vaan huvin vuoksi hyvänä stoorina. Kepeää mutta syvällistä, se laji on harvojen hallussa.

Calvinon kieltä ja keksintöjä joutuu oikein pysähtymään ihastelemaan – missähän aineissa se näitä 60-luvulla kirjoitti?? Voin tosin kuvitella, että löytyy paljon myös ihmisiä, joiden mielestä Calvino on ao. syystä ihan vaan weird – sallittakoon sekin.

Ja sitten huonot uutiset: on syy siihen, että alkuperäisessä Kosmokomiikassa on vain 12 tarinaa. Uudet 12 ovat kyllä tylsempiä, hitaampia, vähemmän nerokkaita ja oletettavasti selvin päin kirjoitettuja. Mutta ei niitä tarvitse lukea, siinähän piilee novellikokoelmien nerokkuus.

Kenelle: Linnunradan liftareille.

Alkulause: - Niin juuri! huudahti vanha Qfwfq.

Jälkimaku: Olisinpa ehtinyt tavata Calvinon elävänä!!

Starat: Viisi. Tähän kirjaan palaan niin kauan kuin universumissa olen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan