Isät, lukekaa!

(Toim huom: tämä teksti sisältää kirjastojen piilomainontaa)

Pitääpä sohia yhtä kirja-alan ikuista itkuvirttä nimeltä pojat ja lukeminen.

Nythän on niin, että pojat eivät lue. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että voisi olla hyödyllistä, että pojatkin lukisivat; jos ei muusta syystä, niin oman kielitajun kehittymisen takia. Tai siksi, että tulevaisuudessakin olisi tarjolla hyvää mieskirjallisuutta.

Jostain kuulin sitten senkin, että isän malli kannustaisi poikia eniten lukemaan. Siis joko se, että isä ylipäänsä lukee kirjoja tai vielä mieluummin lukee niitä lapselleen. Oisko näin? Oma isäni luki minulle aikoinaan mm. sotakirjallisuutta iltalukemisena - hänellä ei ollut poikia eikä minulla nukahtamisongelmia. Silti muistan ne iltalukemiset lapsuudestani elävästi ja nostalgisesti; kuvastaako tämä ankeaa lapsuutta vai sitä, mikä on lasten käsitys laatuajasta?

En silti tiedä, onko tämä oikeasti sukupuolikysymys ja onko väliä sillä kuka lukee ja mitä - mutuna tuntuisi siltä, että ylipäänsä perheen lukuharrastus ja kirjojen olemassa oleminen vaikuttaa asiaan ratkaisevasti (ovat ne sitten omia tai kirjaston kirjoja - sieltäkin saa edelleen kirjoja, vink vink ;). Toinen hankala kysymys on se, mitä sellaista pojille tarjoaisi luettavaksi, joka voittaa tietokoneen, Harry Pottereiden lisäksi? Tässäkin voisi kirjastontädistä olla apua (vink vink). Tai äidinkielen opesta.

Omaa kokemusta ei asiasta juurikaan ole yhtä läheistä ja ihanaa murkkupoikaa lukuunottamatta - sitä kautta olen nähnyt, miten helposti kisa päättyy tietokone 6 - kirjat 0 -tilanteeseen vanhempien ja koko suvun aktiivisesta ja yritteliäästä lukukannustuksesta huolimatta.

Eikä tästä voi lapsia syyttää: aika helposti itsekin meinaa päätyä tv 6 - kirjat 0 -tilanteeseen sohvalle. Ehkä se riittää, että ne lukevat jotain, joskus. Jonain päivänä sitten enemmän.

Isät, lukekaa?

Kommentit

Sarita sanoi…
Tuli tästä sinun tekstistäsi mieleen eräs tutkimus, jonka mukaan lapsen kielelliseen kehitykseen vaikuttaa eritoten perheen isän käyttämä sanasto. Jos perheen isä on verbaalisesti lahjakas, niin lapsella on kuulemma laajempi sanavarasto, kuin niillä lapsilla, joiden isät eivät ole kielellisesti niin lahjakkaita.
Että se siitä ÄIDINkielestä... ;)

Kiitos blogistasi, seuraan tätä mielenkiinnolla säännöllisesti. :)
Ina sanoi…
Eli lisäsyy perheen ISÄNkielen kehittämiseen! Kiitos lukijalle - kiva kun jaksat(te) käydä, olen jo aika addiktoitunut blogisti! ;)
Anonyymi sanoi…
Jäin tätä aihetta miettimään ihan tosissaan, vaikka en vielä valmis äikänope olekaan ;). Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että suurin vaikutus on vanhemmilla ja lähiympäristöllä. Yleensähän se menee niin, että jos vanhemmat lukevat tai muuten suhtautuvat lukemiseen positiivisesti ja kotona on kirjoja, on lastenkin helppo tarttua kirjaan.

Toisaalta joissain perheissä vanhemmat eivät lue, mutta lapset innostuvat lukemisesta esim. kavereiden/opettajan/kirjastotädin innostamina. Opettajille lukuinnostuksen herättäminen onkin aikamoinen haaste. Valtakunnallisissa periskoulun opetussuunnitelmissahan ollaan sitä mieltä, että lukuharrastus pitäisi saada syttymään jo alaluokilla ja yläluokilla sitä vain vahvistetaan.

Mielestäni oleellista ei oikeastaan ole, mitä lukee, jos vaan innostuu lukemisesta. Ei ole mitään pahaa, vaikka lukee hömppärakkausromaaneja ja toisiaan toistavia fantasiakirjoja tai autonkorjausopasta, koska kaikki kirjat voi toimia ovina muihin kirjoihin. Ehkä sitten myöhemmin innostuu vaikkapa siitä Tuntemattomasta sotilaasta tai vaikka Iijoki-sarjasta :).

Tulipahan ladeltua ajatusvirtaa. Eikä silti sanottua oikein mitään...

Marjaana
Ina sanoi…
Uskon samoin että yläasteikäiset ovat jo lost; jos eivät ole siihen mennessä koskaan lukeneet niin tuskin enää aloittavatkaan. Totta myös, että sama se mitä lukee, kunhan lukee - uskon porttiteoriaan kirjallisuudessa. ;)

Mutta sikäli kuin olen vierestä seurannut, tämä ymmärretään onneksi nykyään myös äidinkielen tunneilla ja lapset saavat osittain valita itsekin lukemisensa, josta helpommin seuraa hyvää lukemisen flowta, joka puolestaan johtaa lukemiseen lisää - näin siis ainakin itse tässä teoretisoin iltapuhteena.. ;)
Anonyymi sanoi…
Minäkin muistan nuo iltalukuhetket isän kanssa. Useimmiten meillä kyllä luettiin Aku Ankkaa, mutta luki isä meille kyllä kirjojakin välillä. Hän on muutenkin innokas lukija, ollut ihan lapsesta saakka ja muisti kyllä kannustaa minua ja siskoani lukemaan. Myös äiti meillä lukee kyllä paljon. Minulla itselläni on lukuintoa löytynyt, varmasti osin vanhempien esimerkin myötä, aina, vaikka opiskeluaikana olikin pitempi tauko ns. romaanien lukemisessa. Aion ehdottomasti lukea lapsilleni ja paljon, jos minulle joskus niitä tulee.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita