Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua

Luen näemmä tänä keväänä vähän, mutta hyvää. Tulipa taas luettua aivan järjettömän hyvä kirja! Pakistanilaisen Daniyal Mueenuddinin novellikokoelma Hunajaa ja tomua (Avain 2012) tuo mieleen Jhumpa Lahirin, Valkoisen tiikerin ja Tuhannen ja yhden yön sadut. Esikoiskokoelma pääsi Pulitzer-ehdokkaaksikin enkä ihmettele. Harvoin pääsee lukemaan näin kaunista, mutta julmaa kokoelmaa, tekisi mieli ehkä sanoa rivon kaunista tai jotain sinnepäin. Kertomukset ovat outo yhdistelmä mennyttä aikaa ja modernia maailmaa: tarinat pyörivät rikkaan maanomistajan tilusten liepeillä ja niissä kuvataan yhtä lailla köyhiä palvelijoita kuin rikkaita, rappeutuneita perijöitä, jotka opiskelevat länsimaissa ja palaavat tuhlaamaan omaisuuttaan takaisin Pakistaniin - siis hunajaa ja tomua. Pidin ensin kirjan nimeä epäilyttävän naiivina ja se onkin vähän makea kirjan raadollisuuden huomioiden, mutta sopii lopulta kokonaisuuteen loistavasti. Alkuteoksen nimi on In Other Rooms, Other Wonders. Osa stooreista sopisi paremmin 1800-luvulle kuin nykypäivään: tämä on Euroopassa jo mennyttä maailmaa, jossa maanomistajat omistavat palvelijansa kuin kuolleet sielut, naiset ovat miestensä alamaisia ja suvun nimi määrittelee paikan maailmassa. Toisaalta länsimaissa opiskellut nuori polvi ryyppää ja harrastaa irtosuhteita rukouskutsuista paljon piittaamatta. Hämmentävää ja kiehtovan ristiriitaista. Erityisen vaikutuksen teki novelli nimeltä Lily, joka kertoo paheellisesti bailaavasta nuoresta polvesta ja siitä, millainen ristiriita vallitsee nuoren naisen elämässä: moderni itsenäisyys irtosuhteineen ei tuo onnea, mutta perinteinen avioliittokaan ja kotirouvan elämä ei enää passaa kerran vapaudesta riehaantuneelle. Kieli on taitavaa ja tarinat sopivan monipuolisia. Sadunomaisesta tarinoinnista huolimatta tässä ei tunneta onnellisia loppuja, pikemminkin tuntuu siltä, että asemasta riippumatta yhtä onnettomia ovat lopulta kaikki. Saleema-niminen novelli sai melkein jopa pillittämään, yritteliään köyhän naisen kohtalon karuudesta tuli mieleen Valkoinen tiikeri. Mutta eivät nämä tarinat läpeensä surkeita ole, vaan ennen kaikkea kiehtovia. Pakko oli lukea väsyneenäkin, joten vanhalla mittapuullani annan tälle staroja 4,5. Ja laitetaan tähän nyt alkulausekin novellista Lily: "Lily oli juossut juhlissa koko viikon, koko kuukauden, loputtomiin, juonut mutta vain harvoin ruokaillut." Kuten sanoin: melko kiehtovaa kotiäidin näkökulmasta. ;)

Kommentit

Helmi sanoi…
Oi kuulostaa ihanalle!! Hankin käsiini heti jostain.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt