Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja


Summa summarum: Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tämä kirja loppui. Kyllä oli liian lyhyt.

Arvio: Ei tätä voi arvioida. Joko naurattaa aivan h-vetisti tai sitten ei. Mua nauratti. Testinä suosittelen hakemaan Facebookissa kaveriksi Mielensä Pahoittajaa ja kokeilemaan siitä.

Tuomas Kyrö on tehnyt Mielensäpahoittajan (WSOY) alunperin Antti Litjan kertomaksi kuunnelmaksi ja se pitäisi kyllä saada äänikirjana. Teoksessa on 40 lyhyttä juttua mielensäpahoittajan tuumailusta siitä, mikä kaikki maailmassa on pielessä ja miten se tulisi oikaista.

Vaikka päähenkilö on kasikymppinen peräkylän totuudentorvi ja suomalaisukko, niin kyllä meistä jokaisesta löytyy muutosvastarintainen mielensäpahoittaja, vaikka miten pyristelee vastaan - ainakin jos asuu Suomessa. Viimeistään marraskuussa pahoitat mielesi itsekin joka päivä ja ihan mistä tahansa, myönnä pois.

Jos et myönnä, lue tämä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun joku asiaa ymmärtämätön kriitikko sanoi tässä vitsin vanhenevan kesken. Kyllä ei vanhene jos ei lue ja hotkaise kaikkea kerralla kuten nykyään tehdään - pitää säästää ja olla kitsas luennassakin, yksi tarina päivässä ja ikävimpinä kaksi. Kyllä lakkaa harmittamasta. Jos et usko minua, niin on tästä muutkin blogistit tykkänneet, lue vaikka Katjalta.


Tälle voisi myös perustaa ihan oman opetuslapsiryhmän: kyllä menisi elämä paremmin, kun eläisi mielensäpahoittajan opeilla. Otetaan nyt pieni näyte vielä meidän sukupolvelle, joka vaihtaa koko ajan autoja ja elämää eikä osaa asettua:

"Te meikkaatte naamoja, jotka ei meikillä parane tai sitten te meikkaatte naamoja, jotka ovat valmiiksi hyvät. Te sytyttelette savukkeita, joihin muuten sivumennen sanoen myös kuolee, te juotte kahvia ratissa vaikka keittönpöytä on sitä varten, ja emäntä kahvin keittämiseen. Mutta onko teillä naista tai miestä? Ei tietenkään kun olette koko ajan vaihtamassa, ette pysty asettumaan, koko ajan odotatte että tulee vielä parempi.
Ilmoitan.
Ei tule.
Se ensimmäinen on aina paras. Auto ja nainen ja musiikki."

Aamen! :D

Kenelle: Niille, joita esim. Hotakainen naurattaa. Kiireisille ja väsyneille mielensäpahoittajille. Huom: en ole testannut oman sukupolveni ulkopuolella - ettei tästä vanhempi sukupolvi nyt pahoittaisi mieltään, kun nuoremmat nauraa? Vaikka ei kyllä naureta. Tämä on hyväntahtoista huumoria.

Alkulause: "Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yöllä oli tullut lunta."

Jälkimaku: Kyllä en muista milloin on kirja näin naurattanut viimeksi. Taisi olla Kohelon Ohessa tilinumeroni, mutta eri tavalla.

Starat: Huumori on vaikea laji, joten nauramisesta ja kaikkinaisesta osuuvuudesta 4.

Kommentit

Mari sanoi…
Mummini(80v.) kertoi toissa päivänä, että ostaa kirjan lapsilleen joululahjaksi, että tietävät mitä mieltä hän on asioista ja seuraavaksi aikoo lukea Kyrön muun tuotannon, kun niin tykkäsi.
Ina sanoi…
;D ;D Oh my god, hyvä mummi!!
mari sanoi…
Ah, sä olet niin oikeassa Ina tuossa että Mielensäpahoittaja pitäisi lukea pätkissä. Minä en (tietenkään) siihen pystynyt, mikä oli paha virhe. Kyllä minä niin mieleni siitä pahoitin.
Anonyymi sanoi…
Kyllä ei pysty lukemaan pätkistä. Ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kirja loppui yhdeltä sohvan makuulta.

Veikkaisinpa että tulee hankittavaksi myös se kuunnelmaversio.

t Tomi
Ina sanoi…
Kyllä ei nyt aiheuta muuta kuin mielipahaa koko kirja. Muutenkin on kummallinen pienten kirjojen trendi: kyllä minä niin mieleni pahoitin kun sain Petri Tammisen ja Miina Supisen uutuudet. Kyllä ovat liian lyhyitä kirjoja ja liian lyhyitä tarinoita. Maksavat silti saman kuin kunnon romaanit.

Ennen pystyi luottamaan siihen että oli sellaisia kuin Kalle Päätalo, voi yhden syksyn tankata samaa opusta eikä lopu sarja kesken! Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun Päätalo kuoli.
atronii sanoi…
Minulle ei tuota kirjaa mahdu, mutta kollegani Helsingissä ovat suositelleet sitä. Huomaan, että sen päähenkilöllä on omat käsityksensä maailmasta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt