maanantai 3. toukokuuta 2010

Muriel Barbery: Siilin eleganssi


Summa summarum: Huoh. Nihkeät kirja-arviot ovat aina yhtä hankalia. Ei ole kiva haukkua, mutta ylistääkään ei voi. Muriel Barberyn Siilin eleganssi (Gummerus) on kansainvälinen hittikirja, enkä ihan tajua miksi. Portinvartijarouva esittää rumaa ja tyhmää, mutta onkin salaa ääreiskulturelli ja sivistynyt. Pikkutyttö esittää vaikeaa ja tyhmää ja onkin salaa itsemurhaa hautova nero. Tämän lisäksi brassaillaan korkeakulttuurilla ja filosofialla. Kohteliain keksimäni määritelmä on jokseenkin viihdyttävä.

Arvio: Siilin eleganssilla on hyvätkin hetkensä: välillä naurattaa. Kirjan tarkoituksena on paljastaa viiltävästi luokkayhteiskunnan erot ja kuvata ihmisten ennakkoluuloja yhteiskuntakriittisesti, missä onnistutaan ajoittain.

Mutta kirja ei ole mielestäni riittävän hyvin kirjoitettu toteuttaakseen tarkoitustaan. Jos viihteelliseen kirjaan upotetaan miljoona lainausta sieltä ja täältä oopperasta tai klassikoista, vaikutelma on lähinnä teennäinen.

Vaikka luokkaerokritiikkiä epäilemättä tarvitaan nykymaailmassa, aihe tuntuu silti tunkkaisen 1800-lukulaiselta. Jos ranskalaiset todella elävät tällaisessa maailmassa edelleen, olen pahoillani heidän puolestaan, mutten jaksa olla kovin kiinnostunut.

Koska tämä on menestyskirja, olen tietysti väärässä.

Kenelle: Jos äitisi tykkää Tuhkimo-tarinoista ja on viihdekirjoihin kallellaan, kannattaa harkita Äitienpäivälahjaksi.

Alkulause: - Marxia luettuani katselen maailmaa ihan toisin silmin, Pallièresin poika ilmoitti aamulla, vaikka ei yleensä sano minulle sanaakaan.

Jälkimaku: Pretty woman.

Starat: 2,5. Ihan kiva.

15 kommenttia:

anni.m kirjoitti...

Tää oli minulle myös hankala, koska niin moni oli hehkuttanut - ja minä taas olen kanssasi samaa mieltä. Todella vaikeaa ymmärtää valtaisaa menestystä. Mutta kuten on aiemmin puhuttu: kirjailmiönä tämä on erittäin mielenkiintoinen. Ja voi olla että osut harvianisen oikeaan tuolla "kenelle" määritelmällä.

Zephyr kirjoitti...

"Kenelle"-määritelmä kuulostaa niin omalta äidiltäni, että taidan ihan oikeasti ostaa tämän äitienpäivälahjaksi, vaikka kirja taitaakin jakaa mielipiteitä.. :)

Katja kirjoitti...

Mihin hittoon tolla siilillä viitataan?

Ina kirjoitti...

Haha! En varmaan paljasta juonta, jos kerron sen: siili on niinku tämmönen muilta piiloutuva erakkomainen piikit pystyssä ihminen, joka sit niinku oikeesti onkin tosi lukenut ja sivistynyt ja elegantti. Kato. ;)

Tuntuu aina hönöltä moittia jotain kirjaa viihteellisyydestä, viihde ei ole mikään huono juttu sinänsä. Mutta tällä kertaa syvällisyyden ja viihteellisyyden yhdistelmä ei nyt vaan uponnut muhun, pitää olla aidosti jompaa kumpaa - toivottavasti Zephyr sun äiti tykkää, kirjalla on sentään hillitön lauma faneja maailmassa! :)

Anni: kiva kuulla, etten ole ainoa, jonka mielestä tämä siili oli aika elegantiton. Pliis, kertokaa joku, jos tykkäsitte - kirjat ansaitsevat aina faninsa!

mari kirjoitti...

Olen niin samaa mieltä kanssasi, Ina! Tosin minähän en jaksanut tätä loppuun.

Ina kirjoitti...

Tunnustan: houkutus keskeyttää oli ajoittain suuri, mutta voitin sen melkein väsytystaistelulla. Kirja parani loppua kohti; jokainen kirja ansaitsisi tulla luetuksi loppuun, koska niin moni paranee viime metreillä, mutta en ole tähän tavoitteeseen päässyt enää opiskeluaikojen jälkeen. Lukisin varmaan kirjan vuodessa, jos en osaisi keskeyttää huonoja. ;)

Rooibos kirjoitti...

En ole lukenut tätä, mutta lehdissä ollut hehkutus oli minusta jotenkin Epäilyttävää, ja vahvistit epäilyni ;).

Teresita kirjoitti...

Heh.. Täällä on yksi "fani", jos nyt faniksi voi kutsua ihmistä, joka piti lukemastaan. (En siis niin fani, että perustaisin jonkun kerhon tms. ;)

En nyt kirjoita tätä puolustellakseni positiivisia mielipiteitä kirjasta, vaikka kaikki eivät siitä pitäneet, vaan lähinnä törmään tässä keskustellussa pariinkiin asiaan jota olen lukemisen yhteydessä pohtinut.

Ensimmäisenä on se motiivi, minkä takia kukakin kirjoja lukee. Minulle se on täydellisesti ja pelkästään todellisuuspakoa. Oma elämäni ei ole rankkaa ja kamalaa, mutta silti pakenen kiirettä ja hetkittäin tylsiä työtehtäviä johonkin aivan muualle enkä juurikaan halua "paeta" mihinkään kauheuksiin. Ongelmani nimittäin on, että eläydyn lukemaani aivan liikaa. Jos luen jotain negatiivista ja "rankkaa", olen monta päivää aivan maassa sen takia. Vaikkei se olisikaan mikään varsinainen tosikertomus. Pelkästään se mahdollisuus että näin voi käydä tai on voinut tapahtua riittää. (Tästä saattaa johtua se, että pidän tietyistä fantasia-kirjoista paljonkin, ne ovat pelkkää mielikuvitusta..) Toisaalta voin kyllä sulkea eläytymisen kokonaan pois, jolloin kirja ei tunnu oikein miltään. Kuten Puhdistus. Olihan se ihan hyvä kirja ja varmaan palkintonsa ansainnut, mutta ei oikein herättänyt mitään sen erityisempää.

Tässä suhteessa Siilin eleganssi oli harmiton. Se saattaa tehdä siitä "kevyen" kirjan, mutta se ei onneksi haittaa, sillä en koskaan lue kirjoja siltä pohjalta, että mikä olisi mahdollinen klassikko tai vuoden tapaus tai ansaitsisi jotain palkintoja jne.jne. En useinkaan jaksa edes miettiä moisia.

Viihteellisyydestä on paha mennä sanomaan, koska en oikein saa siitä kiinni, että mitä se yleensäkään tarkoittaa. Jos kirja kirjoitetaan, jotta lukija saisi hyvän lukukokemuksen, on kirja varmaan viihteellinen. Mutta haittaako se?

Tosin minä en ole opiskellut kirjoittamista enkä kirjallisuutta, joten nämä vaan tönkkö-insinööri-kommentteina :)

Siilin eleganssin viihteellisyyteen taas en osaa sanoa mitään, koska en oikeastaan lukenut sitä saadakseni "syvällisiä" ajatuksia. Pidin kirjan Amelie-tunnelmasta ja koska työskentelen aika ajoin ranskalaisten kanssa, oli tässä muutamia teemoja, jotka todellakin tunnistan heidän maailmastaan. Tuo luokkaerokritiikki, josta kirjoitit. Ei se varmaan kaikilla ranskalaisillakaan päde, mutta joskus vaan törmää siihen. Ja se on suomalaisesta toooodella omituista.

Minulle on ollut hauska kokemus alkaa pitää kirjablogia ja lukea muiden blogeja, koska sitten voi käydä juuri näin. Olen luonnostellut ajatuksiani blogiini ja joku toinen omaansa ja ne ovat kaukana toisistaan kuin yö ja päivä. Vaikkei makuasioissa niin kauhean vakavista asioista olekaan kyse:).

Kirjan nimestä olen kyllä samaa mieltä, etten tajua mistä moinen tulee. Miksi siili? Onko kyseessä joku ranskalainen kielikuva, joka suomeksi käännettynä on täysin omituinen?

Mitä tulee siihen, että on vaikeaa kirjoittaa nihkeitä kirja-arvioita totesin saman ongelman Kirjan kansan ja Firenzen lumoojattaren kohdalla.

Kuinka paljon yleensä on merkitystä millaisena aikana kirjan lukee? Jos on pakotettu lukemaan kirjan pienissä pätkissä kiireen keskellä tai jos saa rauhassa keskittyä siihen pitkän iltapäivän verran.. vaikuttaako se lukukokemukseen? Minä vähän pelkään, että se vaikuttaa ja olen pilannut monta muuten hyvää kirjaa liian katkonaisella lukemisella. Kirjan kansaan ehtinyt keskittyä ehkä kunnolla ja Siilin eleganssin sain luettua yhden iltapäivän aikana. Mutta tämä taitaa olla ammatinvalintakysymys :)

(Pahoittelen maratonin mittaista kommenttia, mutten osaa aina oikein tiivistää sanottavaani).

Teresita kirjoitti...

Sorry, kun oikeasti en saa sanottua asiaani lyhyesti, mutta löysin pointin vasta tuon äskeisen kommentin jälkeen :)

Jos siis kaipaan jotain tietynlaista lukukokemusta ja luen siihen fiilikseen sopivan kirjan, onko se kirja hyvä vain sen takia, että osuin lukemaan sen oikeaan aikaan? Ja vastaavasti toisin päin, jos fiilis ei ole ollenkaan siinä mitä luen, niin onko kirja huono vain sen takia? Luulen, että muutama tympeä lukukokemus ovat johtuneet juuri tästä.

Ina kirjoitti...

Kiitos Teresita, fanit esiin!! :) Olen tosi iloinen, että saatiin yksi puolustuspuheenvuorokin, koska miljoonat fanit eivät voi olla "väärässä". Mietin itse jopa sitä, oliko käännös vähän kökkö?

Olen samaa mieltä siitä, että kirjat ovat itsellenikin välillä mitä suurimmassa määrin todellisuuspakoa - joskus kaipaa aivot narikkaan -kirjoja, joskus Tietoa Maailmasta. Harmiton on muuten loistava määritelmä Siilin eleganssille, harmi kun en itse sitä keksinyt! ;)

Olisi pitänyt määritellä paremmin se tietty viihtellisyys, mikä itseäni tökki: koin, että kirjassa oli paljon hyviä aineksia, mutta henkilöt ja tilanteet oli välillä kuvattu liian stereotypisesti. Tuli tunne, että tiedän, mitä seuraavaksi tapahtuu - vaikka tykkään myös viihdekirjoista, kaipaan niissäkin yllätyksiä. En halua arvata jokaista juonenkäännettä 50 sivua etukäteen. Siitä annoin siis miinusta.

Mutta kuten sanottu: luin kirjan kuitenkin loppuun ja ajoittain se jopa huvitti. Huonompaakin olen lukenut ja tosi huonot jäävät kesken. ;)

Puhuimme viimeksi lukupiirissä tästä oikeiden kirjojen lukemisesta oikeaan aikaan ja fiilikseen, ja totesimme, että se vaikuttaa PALJON. Tästä syystä aion aloittaa uudelleen lukupiirissä kehutun Joutavuuksien jumalan, joka jäi aikoinaan kesken: epäilen lukeneeni sitä väärässä elämäntilanteessa.

Muuten olen Teresita sun kanssa ihan samaa mieltä: määrittelen itse hyvän kirjan niin, että se imaisee mukaansa heti pois todellisuudesta, eikä päästä otteestaan oli aihe mikä tahansa. Elämä on liian lyhyt väkisin lukemiseen.

Ps. Täällä saa kommentoida ilman mitään kirjallisuustutkintoja. Blogeissa jokaisen lukijan mielipide on yhtä oikea, se erottaa blogit ammattikritiikistä! Sun kommentti oli erittäin kiinnostava ja perusteltu, eikä mikään tönkkö!

Ina kirjoitti...

Ai niin: tähän on pakko lisätä vielä yksi esimerkki elämäntilanteen vaikutuksesta. Olen lukenut Paulo Coelhoa aivan sydänverellä ja ruvella hyvin dramaattisissa elämäntilanteissa ja huokaillut ja samastunut niissä piileviin syviin totuuksiin.

Palattuani normaaliin mielentilaan Coelhot ovat enimmäkseen jääneet kesken. :-/ Siispä suosittelen Coelhoa yleensä ihmisille, joilla on joku murros meneillään. En muuten. ;)

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Hyvä muuten tuo letkautuksesi: koska tämä on menestysromaani, niin olen tietysti väärässä! nauroin. Niinhän se on, kirjat saavat tietyn leiman ja sitten lukijat asettuvat leiman alle kuin tyhmät lampaat.

En siis tarkoittanut sitä, että ei menestyskrirjasta voisi tykätä järjellisin perustein. kaikki kunnia ihmisille jotka lukevat!

Anonyymi kirjoitti...

Siilin eleganssi on loistava kirja. Tuhkimo-tarina? Mmm... not. Taitaa olla makuasia, mikä onkin aika hyvä asia.

Lukija kirjoitti...

"Tekisi oikeastaan mieli kehottaa teitä unohtamaan koko kaunokirjallisuus, se ei ilmeisestikään ole teitä varten. Harrastakaa jotain muuta, jotain vähän helpommin avautuvaa, kuten esimerkiksi kansantaloustiedettä, nanotekniikkaa tai ydinfysiikkaa."

http://www.kaapeli.fi/krohn/mielikuvitus.htm

Kaikella hyvällä.

Laura kirjoitti...

Minusta Siilin Eleganssi oli vain ihana. Koko hehkutuksesta en ole tiennyt mitään, nappasin vain halvalla Suomalaisesta, kun takakansi lupasi sopivan nurinkurista, mutta ei turhan masentavaa luettavaa. Päähenkilöt piilottivat itsensä kuoren alle, jota uskoivat tarvitsevansa. (Jos siis muistan enää täysin, lukemisesta on kauan, voisi lukea toistamiseen, jos olisi aikaa.) Tämä oli minusta kiinnostavin aspekti, ei ole hyväksi ihmiselle olla joku muu kuin oikeasti on.