Kelluvaa kesää!
"- Todellakin, te ette ole mikään mies, vaan - suokaa anteeksi - tallukka. Miehen tulee hurmaantua, hullutella, hairahtua, kärsiä! Nainen suo anteeksi julkeuden, vieläpä röhkeydenkin, mutta hän ei anna milloinkaan anteeksi tuollasta järkevyyttä."
;D Todiste: people never change.
Janssonin Kesäkirjan ekalla sivulla etsitään kadonneita tekareita - muumimaista, mutta terävämpää! Rakastan kirjaa jo nyt. Kas näin:
"Milloin sinä kuolet? lapsi kysyi.
Hän vastasi: Pian. Mutta sinuun se ei kuulu vähääkään.
Miksei? kysyi lapsenlapsi.
Hän ei vastannut, hän meni kalliolle ja jatkoi siitä rotkolle päin.
Tuo on kiellettyä! huusi Sophia.
Vanhus vastasi halveksivasti: Tiedän. Et sinä enkä minä saa mennä rotkolle, mutta nyt mennään joka tapauksessa, isäsihän nukkuu eikä saa sitä tietää. --
Minä osaan sukeltaa, Sophia sanoi. Tiedätkö sinä, millaista se on kun sukeltaa?
Hänen isoäitinsä vastasi: Tiedänhän minä. Pitää hellittää kaikesta, ottaa vauhtia ja sitten vain sukeltaa. -- Sitten pitää vain liukua. Olla hengittämättä ja liukua, ja kääntyä ja kohota, tai antaa itsensä kohota. Ja sitten hengitetään ulos. Ja kellutaan. Ei muuta kuin kellutaan."
Ihanaa, rohkeaa, kevyttä ja kelluvaa kesää! :)
Kommentit
P.S. Kesäkirjan isoäiti on mainio!
Jenni: ootko lukenut Kafka rannalla -kirjan..? Etsin sun blogista, mutten löytänyt vielä ainakaan, sitä suositellaan myös monessa paikassa, saan sen lainaan kesän jälkeen.
Tshehovin melkein luin jo, kun en voinut lopettaa, mutta kai se toimii hyvänä lomalle virittäytymiskirjana myös..