Yhteisöitykää!




Tuli niin mainiota debattia yhteisöllisyydestä Poikani Kevinin ja tv:nkin (!) herättelemänä, etten malta olla ottamatta päivän Hesarista Wagnerin tyhjentävää kannanottoa asiaan - meinasi mennä aamulla mehut väärään kurkkuun. ;D
Olin päivän opiskelemassa nettimaailman uusia kuvioita ja nyt pitäisi varmaan sanoa siitä jotain viisasta tai tässä ollaan ja tonne mennään - tyyppistä visiointia, mutta koska itselleni päivän mieleenpainuvin anti oli puhtaasti subjektiivisuuteen perustuvaa (muiden bloggaus- ja wiki-kokemuksia) niin menen sen sijaan lukemaan. Sen voi tosin sanoa, ettei kukaan mukaan tunnu olevan ihan varma siitä, missä nyt ollaan tai varsinkaan minne mennään, mutta onko ihmiskunta tiennyt sitä koskaan? Väitän että ei; aina on ollut joku tuntematon manner, meren takana tai kuussa tai nyt netissä. Jos tietäisimme, minne olemme menossa, emme kai koskaan menisi minnekään - eksyin aiheesta ja menen lukemaan.

Kommentit

Marjaana sanoi…
Yksi oleellinen asia nettimaailmaan liittyen on juurikin tuo yhteisöllisyys. Kovasti esimerkiksi mediakasvatuksen kentällä puhutaan yhteisöllisestä tai osallistavasta mediasta. Tähän liittyy Web 2.0 ja kaikkien käyttäjien mahdollisuus ottaa osaa tekemiseen. Esimerkkeinä erityisesti wikit, joista Wikipedia on varmaan yleisin. Ei siis enää ole kirjojenkaan suhteen niin, että joku kirjoittaa kirjan, joka julkaistaan ja lukijat lukevat sen. Vaan on jossain kirjoituksessasi mainittuja kirjablogeja, kirjoja kirjoitetaan verkossa yhteistyössä tai kirjojen pohjalta luodaan fanifiktiossa aivan omia jatkokertomuksia. Maailma on avoin ja täynnä mahtavia mahdollisuuksia, mutta välillä vähän pelottaa, minne todella ollaan menossa.
Marjaana sanoi…
Ja pitää vielä lisätä mediakasvatuksen lukupiirissä herännyt ahaa-elämys. Vaikka media muuttuu koko ajan valtavasti ja tulee aivan uusia median muotoja, ei tarinan kaava ole muuttunut. Se on ollut antiikista alkaen, ja vaikka sitä on aikojen saatossa varioitu, ei varsinaisiin "pysyviin totuuksiin" tullut muutoksia. Eli kaikesta muutoksesta huolimatta on maailmassa aina jotain pysyvää :).
Ina sanoi…
Kyllä, juuri näin!! Nyt pitää lähteä taas opiskelemaan yhteisöllisyyttä, ;) mutta itse opin parin viimeisen päivän aikana taas kerran sen vanhan totuuden, että ihmiset pelkäävät eniten muutosta - ei ihminen itse silti juurikaan muutu. Muodot ja tavat muuttuvat, ydin ei.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt