Minä, minä ja bloggaaminen

On itse-analyysin paikka. INAhdus on ollut olemassa kuukauden ja koska nykyään 25-vuotiaat voivat kirjoittaa elämäkerran, minä voin tällä kokemuksella tehdä yhtä lailla kuukausi-yhteenvedon ja ohjeistuksen teemasta Minä, minä ja bloggaaminen:

1) Bloggaus on addiktoivaa.
Tuli tehtailtua 40 kirjoitusta kuukaudessa – vähän liikaa. Eihän näitä nyt jaksa kukaan lukeakaan vaikka itse jaksaisi avautua. Ei saa uuvuttaa lukijaa!

2) Bloggaus on terapeuttista.
Kts. Edellinen.

3) Jos ei ole asiaa, älä bloggaa.
Imho blogit joihin kirjoitetaan kerran pari kuussa ovat ihan turhia tai sitten on oltava niin painavaa asiaa, että ihmiset muistavat vaivautua kerran kuussa paikalle. En nyt keksi ketään, jolla olisi, mutta kai niitäkin on. On siis löydettävä sopiva keskiarvo, jolla lukijat pysyvät linjoilla, mutteivät ylikuormitu. Sama pätee tietysti myös bloggaajaan. Jos ei huvita, pidä taukoa. Tai ilmoita kirjoittavasi joka tapauksessa vain kerran viikossa/kuukaudessa.

4) Kuka siellä?
Koska teitä kuitenkin kiinnostaa käykö täällä muitakin kuin sinä, paljastan, että lukijoita on suureksi yllätyksekseni n. 30-60 päivässä. Odotin noin viittä. Vielä yllättävämpää on se, että valtaosa ystävistä pahoittelee tavatessamme, että hieno blogi mutta harmi kun ole ehtinyt viime aikoina käydä (ei se mitään, siksi tämä onkin kiireisille). No keitä TE sitten olette? ;)

Tietysti on teoriassa mahdollista, että täällä käy yksi ja sama lukija 30-60 kertaa päivässä ja esiintyy aina välillä kommentoijana eri henkilöllisyyksillä. Tämäkin on kiehtovaa blogisfäärissä. Koska en kuitenkaan tiedä, keitä te olette, ei ole lopulta niin hirveästi väliä sillä, onko teitä yksi vai 5000. Teoriassa riittää kun on yksi – mutta käytännössä on kiva, että teitä on paljon ja säännöllisesti!

5) Kuka täällä?
Blogeissa on ilmeisesti yleistymässä oikealla nimellä ja henkilöllisyydellä kirjoittamisen trendi (tämä on mutua). Muutamat bloggaavat tutut ovat jyrkästi sitä mieltä, että anonyyminä bloggaus on turhaa ellei aio olla Teppo M tai ole muuten vaan tosi arveluttavilla linjoilla. Mietin oman nimen käyttöä pitkään, mutta olen loppujen lopuksi tyytyväinen, etten ole anonyymi. Itselläni on rehdimpi fiilis: anonyyminä voisi tietysti provosoida enemmän, mutta eipä toisaalta tarvitse elää paljastumisen pelossa. Riippuu täysin ihmisestä ja blogista; tämä on päätös, jota muut eivät pysty toisen puolesta tekemään. Jos alkaisi ilmaantua häiriköitä tai tosi ikäviä kommentteja, joutuisin varmaan piiloutumaan. Toistaiseksi näin.

6) Kommentteja, pliis?
Kommentteja saa kyllä mielellään antaa blogin ulkopuolellakin, mutta monilla ystävillä tuntuu olevan vielä kommentointiin aika paljon kynnystä. Turhaan! Ei tarvitse olla mitään viisasta tai edes mietittyä sanottavaa – hymiö tai lyhyt eriävä mielipide esim. kirjasta riittää ja on tosi ilahduttavaa aina. Anonyymisti kommentointi on ihan yhtä arvokasta kuin nimellä tai google-tilin tunnareilla. Riittää kun klikkaat comments-linkkiä tekstin alapuolella, kirjoitat tyhjään ruutuun jotain, laitat valitse henkilöllisyys -kohdassa rastin ruutuun anonyymi ja klikkaat julkaise kommentti. Ja Inahtaja ilahtuu!

Ei mulla sit muuta. Tällä erää. ;) Kiitos kun olette siellä!

Kommentit

Marjaana sanoi…
Mä taisinkin itteni esitellä ihan ekan tai tokan kirjotuksen yhteydessä, mutta antaa mennä uusiksi. Eli Marjaana 25 vuotta Tampereelta. Tuleva äikän ope, joka tuskailee tällä hetkellä opetusharjottelun kanssa. Eksyin Maman blogin kautta ja oon tykänny.

Mä oon lukenu kaikki tekstit, mitä oot tähän mennessä kirjottanu. Kaikkea ei vaan tuu millään kommentoitua. Joistain ei oo mitään sanottavaa (tyhmää sekin, jos jokaisen tekstin perään laittaa vaan, et kuulostaa kivalta kirjalta...) ja viimeset kaks viikkoa on ollu niin kiirus, et ei oo kerenny paneutumaan kommentointiin.

Mä oon varmaan yks kävijämäärän liikakartuttajista. Saatan käydä kattomassa blogeja useammankin kerran päivässä. Mulle on nimittäin tullu sellanen paha tapa, että jos en jaksa tehä hommia, niin käyn vilasemassa, oisko mihinkään seuraamaani blogiin tullu mitään. Anteeksi kovasti, että hämään laskureita.

Tykkään kovasti sun blogista. Tän kautta saa tietoa erilaisista kirjoista, kaikkea kun ei pysty millään ite lukemaan tai muuten tutustumaan. Saattaapi olla, että sun suositteluiden avulla uskaltaa tarttua sellasiinkin kirjoihin, jotka muuten ois jättäny väliin. Tulipahan pitkä sepustus. Kaiken pointtina, et kirjottele vaan lisää, kyllä täällä luetaan :).
Onna sanoi…
Täällä toinen Project Maman blogin kautta tullut vakikävijä, opettajahenkilö sattumalta minäkin :) Kirja-arvioitasi on kiva lukea, kun ne ovat tiiviitä eivätkä paljasta liikaa kirjasta. Monissa kirjablogeissa en lopulta lue kaikkia kirjoituksia, koska niissä kerrotaan liikaa kirjan juonesta tai sitten ei saa arvioista irti mitään, jos ei ole itse lukenut kirjaa. (Nyt on selvästi joku mammuttilausetauti menossa minulla.)
Anna K. sanoi…
Samaa polkua minäkin täällä. Eli käyn maman kanssa samalla kampaajalla (Tuokiokuvien Sylvialla) ja sitä kautta päädyin ensin maman blogiin ja sieltä tänne.

Liian vähän aikaa lukemiselle, mutta kirjat ovat alkaneet pitkästä aikaa tuntua (blogisi ansiosta) niin kiinnostavilta, että ehkä vähennän tätä netissä roikkumista (tv:n katselusta olen jo luopunut) ja uhraan osan kiireisen äidin ajasta kirjoille. Täytyy toivoa joulupukilta paria suosittelemaasi kirjaa...

Kiitos kivasta blogista. Tätä lukee asiaan vihkiytymätönkin tuntematta itseään sivistymättömäksi moukaksi. Kiitos siitä :-)
Ina sanoi…
Ihanaa, tervetuloa kaikki Mamalaiset ja kiitos palautteista! :D (tiedoksi kaikille: katsokaa Project Mama mun suosikeista, se on mun esikuva- ja idoliblogi ja hyvä ystävä, joka auttoi INAhduksen alkuun.).

Marjaana: älä missään nimessä pahoittele, että käyt usein, päinvastoin - en mä tätä laskurin takia tee! ;) Oon vaan ollut ilahtunut siitä, että omien ystävien lisäksi uudetkin ihmiset on löytäneet tänne.

Ja tosiaan - musta ei kannata kommentoida kommentoinnin takia jos ei ole sanottavaa, lähinnä oon huomannut kavereiden live-palautteista, että monilla on vielä kynnystä kommentoida blogeissa ylipäänsä. Se on täysin ymmärrettävää ja fine, haluan vain itse alentaa sitä rimaa: kirjat ovat makuasioita, joten jokaisen mielipide on oikea. Voisi olla lukijoillekin kiinnostavaa kuulla eriävä mielipide - esim. monien mielestä Härkösen ja Tammisen kirjat ovat olleet vuoden parhaita ja hauskimpia.

Mutta oon niin blogi-innostunut, että taitaisin jatkaa täällä huutelua ihan issekseni monologi-muodossakin... ;)
Anonyymi sanoi…
Moikka Ina!
Kuten muutkin kommentoijat, olen löytänyt sivustosi Project Maman kautta. Luen paljon kirjoja, heivasin lasitutin pois kodistani (taas kerran - miten se aina luikerteleekin takaisin?) ja jälleen on aikaa tutustua uusiin kirjailijoihin ja kirjoihin! Lukemasi kirjat ovat useimmat sellaisia, joita en oma-aloitteisesti kirjastosta hoksaisi etsiä, ja on kiva saada vaihtelua lukemistoon. Olen kerinnyt jämähtää äänikirja- ja dekkariosastoille :) Paikallisen kirjaston äänikirjaosasto kyllä jaksaa hämmästyttää: raamattu, muutama klassikko, dekkareita mutta enimmäkseen rakkaushöttöä. Sitäkö ihmiset haluavat kuunnella? Vai ovatkohan paremmat äänikirjat kokoajan lainassa...

Ainiin, tarkoituksena oli myös esitellä itsensä: 26v, töissä logistiikka-alalla. Mun puolesta saat päivittää blogiasi ihan niin usein kuin huvittaa, en ole vielä kyllästynyt! Joskus joudun kyllä lukemaan useamman postauksen samalla kertaa.

terveisin,
Emma
Anna sanoi…
Project Maman kautta minäkin täällä, Anna Brasiliasta moi! Päädyin tänne kun suomalainen virtuaalinen lukupiiri jossa ennen hengasin vähän kuivahti kokoon - eli kaipaan edelleen fiksua lukuseuraa!

Ina kiltti, älä harvenna tahtia, tää on paljon kivempi foorumi kuin Kirsi Pihan vähän teennäinen kirjablogi. (Täällä ei ole pönötystä ja pseudoälykköilyä, ja sun intous on tarttuvaa!)

Oon sun vaikutuksesta tilannut jo kaksi kirjaa - sen saudityttökirjan (kaamean huonosti kirjoitettu, mutta avaimenreikäkurkistus hyvin bisarriin maailma) ja sen puolikielisen kiinalaiskirjan (yöpöydällä vielä). Lukisinkin huomattavasti enemmänkin vinkkaamiasi juttuja - se Viita-Meriluoto -kirja kiehtoo, samoin Hotakaisen Coelho-parodia - , mutta suomenkielisiä kirjoja tänne toiselle puolelle maailmaa saa lähinnä vierailevien sukulaisten raahaamana.
Mama sanoi…
Skudaa, (unfit) Mama on tietty myös täällä. :D Mitään en ehdi edelleenkään lukea, mut voin nykyään keskustella contemporary kirjallisuudesta koska oon lukenu sun arvostelut! Kätevää. Keep up the good work, darling.
Kiki sanoi…
Kiki tässä terve. Ei mitään muistikuvaa mistä sun blogiin löysin, mutta löysinpä kuitenkin ja jäin koukkuun.

Mä luen ihan kaikkee, siis jopa muropaketteja. Mutta en dekkareita. On myös kiva lukee blogeja, ja varsinkin lukemisesta kirjoittavia blogeja. :D Pystyy hyvin bongaileen lukulistalle uutta kamaa, kun seurailee mitä muut lukee.
Ina sanoi…
Ihania lukijoita! :D

Äänikirjoista: kyllä vaan, niitä tehdään ja kiihtyvällä tahdilla, mutta kirjastoista taitaa parhaat olla tosiaan lainassa enimmäkseen... Ja viihteestä yleensä on lähdetty liikkeelle, mutta skaala laajenee koko ajan kysynnän myötä, yllätys yllätys. MP3-kirjahan jo tekee tuloaan, tai on tullutkin, mutta ei ihan täysillä vielä. Siitä lisää joskus.

Ja Brasiliaan terkkuja: selasin sitä saudityttökirjaa messuilla, mutta päätin jättää väliin toistaiseksi, aika kehnolta näytti.

Heh, jatketaanpa siis samalla against pseudoälykköily ja pro muropaketit -linjalla, jota aloittelin epämenestyksellä jo opiskeluaikoina, sehän olikin siis vain väärän foorumin syy! ;D
anna c. sanoi…
Melkein jo puoliunessa rankan viikon jälkeen minäkin haluan lausua tästä blogista jotakin. Löysin tänne Inan kutsumana (kiitos kaunis!) ja jäin heti koukkuun. En ehdi usein kommentoida mitään, mutta tämä on tällä hetkellä yksi niistä muutamasta harvasta blogista, joita seuraan päivittäin. Tämä on kuin keidas keskellä kiireistä päivää. Aina on jotakin innostavaa, ilahduttavaa ja inspiroivaa. Kirjoitat kouriintuntuvasti ja hersyvästi. Ja tämän vuoksi kommentitkin ovat innostuneita eikä kukaan turhaan kikkaile omalla tietämyksellään. Useissa blogeissa keskustelu on näennäistä, täällä tämä on oikeasti jakamista ja yhteisiä kokemuksia. Kivaa! toteaa yksi yliväsynyt, liikaa töitä tehnyt toveri, viikonlopusta onnellinen
Ina sanoi…
Kiitos Anna C - onpa kivaa kuulla, että muidenkin mielestä tää on kivaa! Kirjallisuus on KIVAA! ;D

(oikeesti!)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt