Julkkareiden jälkeen



Huh!

Mitäpä muuta tähän osaisi sanoa - kirja on maailmalla, erittäin hulvattomat juhlat on juhlittu perjantaina ja mitäs nyt sitten.

Kerroin julkkareissa, etten tiedä yhtään, mitä seuraavaksi ja ehkä hyvä niin. Kai tässä vähän saa huilatakin. Omaksi lohduksi haikeuden keskellä jaan täällä muutamia juhlakuvia ja kivoja kirja-arvioita.



Henkien saari sai syysvärit lopullisessa kannessa (siitä tuli upea, kiitos Joel Melasniemi!) (Kuva: Katja Lahti)



Kosmoksen kustantaja Mikko Aarne yritti kysellä seuraavaa kirjaa. En kerro. Kun en tiedä. 



Henkien saari -drinkki oli sininen GT, joka on sen värinen kuin Itämeren kuuluisi olla.


Kirjan isoisällä on esikuva: appiukkoni, joka esitti shamanistisen rumpusetin juhlissa.  Kirjan noitarumpu on siis olemassa, meidän mökkimme seinällä. (Kuva: Katja Lahti)


Itselleni kirjajulkkarit ovat oikeastaan jäähyväisjuhla. Kirja on olemassa eniten silloin, kun se on koneen ruudulla ja omassa päässä, tilassa, jossa se on vahvasti tulossa kirjaksi, mutta vielä matkalla.

Sen takia niitä kai kirjoitetaan - koska kirjoittaminen on parhaimmillaan niin ihanaa. Kerroin jo keväällä, että kirjasta irti päästäminen on tälläkin kertaa vaikeaa, ja jotenkin julkkarit ovat tietynlainen lopetusretriitti: luovutan kirjan ystäville iloisen skumppatunnelman vallitessa, kerron mitä tuli tehtyä ja miksi, jakelen nimmareita pitkälle jonolle ikään kuin olisin merkittävä suuruus (oikeassa elämässä kirjailijoiden nimmarijonoksi kutsutaan yli kolmea ihmistä) ja sitten annan mennä.

Se, mitä kirjalle sen jälkeen tapahtuu, ei oikeastaan kuulu enää minulle - kirjaan liittyvät haastattelut ja tapahtumat ovat kaikki jotain muuta kuin kirjaan liittyvä oikea työ. Pidän niistäkin, mutta eniten pidän kirjoittamisesta.

Olen ollut iloinen siitä, että ainakin tähän asti julkaistut blogiarviot ovat kaikki tuntuneet siltä, että puhumme samasta kirjasta. Se ei ole itsestäänselvää. Jutuissa on nostettu esiin asioita, joita en itse ole tullut ajatelleeksi, mutta ainakaan vielä ei ole tullut vastaan mitään sellaista, missä kokisin tulleeni täysin väärinymmärretyksi. Kiinnostuneille linkit juttuihin: Kulttuuri kukoistaa, Kieltenopen kotiblogi sekä ystäväni Project Mama, jolla on myös blogissa alennuskoodi kirjan ostamiseen. Äänikirjakin on tulossa, toivottavasti jopa aika pian.

Sanoin julkkareissa, että Henkien saari on se kirja, jota olen kirjoittanut aina. Siinä on itselleni henkilökohtaisesti tärkeitä teemoja, kuten ilmastonmuutos ja adoptio, joista olen lukenut paljon jo nuoruudessani. Ehkä tämä luopumisprosessi on senkin takia vaikeampi kuin viimeksi.

Tunnereaktioni ymmärtää varmaankin parhaiten videosta, jonka mieheni teki minulle lahjaksi. Kuvasimme lomalla saaristoa kirjaa varten, joten tästä tuli yhdistelmä kesälomavideota ja kirjatraileria. Video kuvastaa mielestäni hienosti kirjan tunnelmaa ja miljöötä, sen voi katsoa täältä (kantsii laittaa äänet päälle).

Kun tulee ikävä saaristoon, katselen sitä. Ja ehkä saaristosta täytyy jotain vielä kirjoittaakin. Ei se yhdessä kirjassa tyhjene, onneksi.

Hyvää syksyä - seuraavaksi lupaan kirjavinkin ihan muusta kuin omasta tuotannosta! ;)

Onnellisena ja vähän väsyneenä,
Ina






Kommentit

Rita A sanoi…
Ei ihme että Henkien saari vei niin mukanaan saaristoon ja mökille kun te oleilette oikeasti siinä ympäristössä. Ihastuin kirjan myötä tuohon ympäristöön, trailerinkin katsoin kokonaan vaikka oli pitkä :) Kirja on suurenmoinen, minun kesäni kohokohta kuten bloggauksessakin kerron. Onnittelut sinulle, Ina ja onnea tulevaan. Ihanaa uutta viikkoa!
Ina sanoi…
Kiitos Rita! Mökkisaaremme on vahvasti kirjan miljöön taustalla, joskin muutettuna - meillä ei ole kalastajamökkiä, vaan edelleen vaiheessa oleva rakennusprojekti... ;D Mutta saaristo on niin iso osa elämäämme, että siitä oli pakko kirjoittaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja meille, joita jännittää kaikki

Uppista, sano esikoiskirjailija

Kirjailija hämmästyy kesken loman