INAhdus

Olen pitkään miettinyt, mikä on tämä Joyce Carol Oates, jota kaikkialla kehutaan ja josta en tiedä mitään. Hesarissa olikin tänään koko sivun juttu, joten täti täytyy laittaa lukulistalle. Kertokaa, jos olette lukeneet, mistä kannattaisi aloittaa? Uutuus Haudankaivajan tytär kuulostaa vähän pelottavalta, mutta ehkä sitä voisi testata keväällä. Sitten pieni hämmästely, sattuu sitä paremmissakin piireissä. Hesarin Oatesin kirja-arviossa on käynyt kämmi, joka nosti omat kulmat aamulla ylös, soo-soo-sormen pystyyn ja joka vaatii välitöntä oikaisua. Sitaatti "Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan" on pistetty Tsehovin piikkiin. Nå MEN! Huutava vääryys! Sehän on tietenkin Tolstoin Anna Kareninan kuuluisa aloitus. Tsot tsot! Tällaista sattuu kaikille, mutta yllättävää, että pääsi painettuun lehteen asti - ei nyt ole hirveän vakavaa, mutta olin ilahtunut siitä, että huomasin. ;) Sain muuten joulupukilta ihan ykköslahja...

Summa summarum: Sain vinkkejä Aikamatkustajan vaimosta sekä lukijoilta että kavereilta - kirja on jonkinlainen kultti-bestseller. Yli 600-sivuinen pläjäys oli sopivan addiktoiva joululomalle: pidän sitä hyvänä lukuromaanina, jos ei ole kiire. Kyseessä on ajassa ees taas pomppivan miehen ja hänen vaimonsa rakkaustarina, outo stoori muttei kuitenkaan scifiä. Nopealukuinen. Arvio: Erikoispiirteenä mainittakoon, että sain kirjasta jostain syystä painajaisia, mutta luulen olevani tämän ilmiön kanssa aika yksin. Jossain kohtaa aikamatkustajan kohtalo rupesi ahdistamaan, mutta johtunee siitä, että luin 300 sivua putkeen ennen nukkumaanmenoa. Pelottavahan kirja ei ole. Ainoastaan vähän weird. Kun olen nyt kehunut kirjaa hyväksi lukuromaaniksi, jossa on omaperäinen ja vetävä juoni, seuraa sarja muttia: Mutta 1 : Mutta miksi yli 600 sivua? Jossain välissä pitkästyin jo saman aikahyppelyn toistoon, uusiin sivuhenkilöihin ja suuren, ajankin ylittävän rakkauden vähän naiviin hehkutukseen. Vähempiki...

Miten onnistuin kämmäämään gallupin ajoituksen niin, että lähden lomalle ennen kuin äänestysaika päättyy? Hämmentävää. Koska olen tämän blogin ylivaltias ja valtio, julistan siis tulokset jo ennakkoon ja luotan siihen, ettei kukaan ehdi enää äänestää tulosta nurin. ;) (Enkö kuitenkin keksinyt hienon otsikon postaukseen? Kuulostaa ihan jonkun nobelistin post-deduktiiviselta itsesuggestoivalta yhteiskuntaromaanilta jälkeen ilmastonmuutos-vedenpaisumuksen. Jos multa kysytään. Alla myös ehdotus kansikuvaksi, ihan itte otettu!) Gallupin ykkössijan jakavat siis Kari Hotakaisen Ihmisen osa sekä joku ikuiseksi arvoitukseksi jäävä todellinen Varjo-Finlandian voittaja "Väärät ehdokkaat". Koska gallupiin ei saa vapaata kenttää, emme saa koskaan tietää, ketkä olisivat ansainneet tulla nostetuiksi varjoista julkisuuteen. Ihanan enigmaattista! Ehdotan tätä vaihtoehtoa otettavaksi käyttöön heti ensi vuonna virallisen Finlandia-palkinnon jaossa. Kuuden virallisen ehdokkaan lisäksi raati vois...

Jopas jotakin - sain enkelin ja "Christmas Spirit Award" -blogitunnustuksen! :) Sehän sopii, koska tykkään joulusta (enkä nyt ala kitistä siitä, että enkelin kuva on hieman, öö, kitchinen, vai eikö teistä? ;). Kiitos vaan kunniasta Hreathemukselle ja Kirjapedolle , olen vallan otettu! Enkeli pitää tietysti lähettää eteenpäin ja laitan sen kiinnostavien uusien haasteiden kimppuun hyppäävälle Mamalle . ;) (H ja K - oli hauska lukea teidän yllättyneet kommenttinne siitä, että joku lukee blogianne; se tuntuu kieltämättä olevan kaikille jossain vaiheessa iso ylläri. Kun nettiin huutaa niin joku vastaa...) Joulu menee niin sosiaalisissa merkeissä, etten tiedä ehdinkö lukea mitään. Löysin silti loistavan kirjan, jota voi lukea ähkyn keskellä luvun kerrallaan: Tuomas Kyrön kokoelma Taide ja tolkku . Olen kokenut Kyrö-herätyksen, ei auta. Harvat kokoelmat ovat muuta kuin pitkäksi venyneen romaani-projektin hätävararahastusta, mutta koska Kyrö tunnustaa tämän faktan jo esipuheessa, läh...

Summa summarum: Kun on elänyt kiinnostavan elämän, ei tarvitse kikkailla. Tuntuu siltä kuin viisas isoisä tarinoisi mieleenjuolahteluja takkatulen ääressä punkkulasi kädessä parin ekstra-konjakin jälkeen niin, että mukaan tulevat ne vähän lapsille sopimattomatkin jutut. Ihana kirja. Ja vuoden paras kirjan lopetus. Kerron sen postauksen lopussa tiiserinä, vaikkei se avaudu kirjaa lukematta. Arvio: Mitä näille pula-ajan lapsille oikein syötettiin - tai ehkä pikemmin jätettiin syöttämättä? Andersson tuntuu melkein masentavalta persoonalta: kilpajalkapalloilija, levyttänyt jazz-pianisti, menestyskirjailija, psykiatri, poliitikko ja kulttuuriministeri... Mitä hän EI osaisi? ;) Itseironia ja vaatimattomuus pelastaa paljon, muuten alkaisi rassata. Vaikka edellytyksiä olisi, kirjasta puuttuu kaikki pompöösi. Seitsemänkymppisen ei tarvitse enää miettiä, mitä muut ajattelevat vapaalla tai töissä - siksi elämäkertaa harvoin kannattaa sitä nuorempana kirjoittaa. Saavutukset on saavutettu ja asett...

On retrospektion aika. Avaan vuoden lopuksi Varjo-Finlandia-äänestyksen. Olen koonnut gallupiin tämän vuoden parhaat kotimaiset (joille annoin staroja 3,5 - 5). Totuuskin tuli samalla julki: missä ovat vuoden tähtinaiskirjailijat? Olen siis jättänyt lukematta heidät (tsot tsot!) tai vuosi on normaalia vaisumpi. Mm. Monica Fagerholm, Kristina Carlson ja Leena Parkkinen (Sinun jälkeesi, Max) ovat vielä lukematta, mikä saattaa vääristää valikoimaa. Tai sitten ei. Näyttää kuitenkin siltä, että tänä vuonna parhaan vaikutuksen ovat tehneet ulkomaiset naiskirjailijat. Sofi Oksanen todella tyhjensi viime vuonna pajatson. ;) Odotan parempaa ensi vuotta. Kysynkin nyt siis lukijoilta, mikä näistä kirjoista olisi teidän mielestänne vuoden paras - äänestäminen ei tietenkään edellytä kirjan lukemista. Voitte äänestää myös sitä, joka oli arvion perusteella mielestänne kiinnostavin. Subjektiivisuus kunniaan! Ei tässä tietoa tarvita, vaan näkemystä! Ja sekin mieluiten ihan fiilis-pohjalta! Vielä lopp...

Kuittaan syksyn blogiunohduksia joululahjavinkkeinä. Kaksi kirjaa on oman kustantamon, mutta suosittelen, koska olen ostanut niitä itse lahjoiksi (siinä meni pukin yllätykset taas..). Kaikki kolme ovat tietokirjoja, koska ne ovat loistavia lahjoja - kaunokirjallisuutta on vaikeampi ostaa, jos ei ole toisen kirjamausta ihan varma. Tässä kolme kirjaa kohderyhmä-luokittelulla. Kenelle: Siskolle, tädille tai ystävälle, joka kaipaa elämään rauhaa ja viisautta ja on vähän itäänpäin kallellaan. (Lue: lievästi hörhö) Mikä: Yu Dan: "Kiinan viisauden sydän. Mitä Konfutse nyt sanoisi?" Ihana lahjakirja - kauniit itämaiset kuvat, helppolukuinen, mutta ah silti niin viisas kirja! Kiinan myydyin tietokirja (kevyet 10 miljoonaa kpl) ja kaiken lisäksi nuorehkon naisproffan kirjoittama. Yu Dan on Kiinassa huikean menestyksen saavuttanut mediapersoona, joka on yksinkertaisesti tuonut Konfutsen oppeja nykypäivään. Mikään väitöskirja tämä ei ole enkä suosittele itämaisen filosofian suurtuntijoil...

Seuraa joululahjavinkki kulturelleille äijille ikään katsomatta - arvio tulee perässä, mutta en malta olla hehkuttamatta heti! Kaikkien syksyn suurmies-muisteloiden jälkeen on ilahduttavaa lukea vaihteeksi pienmuistelo suuresta miehestä. Kollega suositteli kaamosväsymykseen Claes Anderssonin anekdoottimaista omaelämäkertaa Jokainen sydämeni lyönti, josta olikin tänään arvio Hesarissa. Olen vasta alussa, mutta ihastunut jo nyt. Pois tunnepitoinen vuolaus, kielellinen kikkailu ja verbaalirehentely. Tässä kulturelli isoisä muistelee villiä 60- ja 70-lukua niin, että Sinkkuelämää-sukupolvenkin silmät meinaavat välillä vähän levähtää. Jassåå, vai semmosta peliä??! Ja silti suomenruotsalaisella charmilla ja tyylillä liikoja paljastelematta tai lööppejä kerjäämättä - kas, tuli petettyä ja heiluttua sinne sun tänne, oh mon dieu, mutta niinhän silloin kaikki! Mitäpä noista, sånt är livet! Aikamoinen vastanäkökulma Laura Honkasalon Eropapereihin, muuten. Olisipa kiinnostava tietää, mitä Andersso...

Joululoman lähestymisen tietää siitä, että ruuhkavuosi-ystävät aikovat lukea lomalla kirjan. Sen yhden, jonka vuoden aikana ehtii ja joka pitää suorittaa ennen uutta vuotta. ;) Sitten seuraa kirjaihmisen painajainen: "Sano nyt yks hyvä kirja, joka kannattais lukea." Viime vuonna oli helppoa - no Puhdistus! Ja kaikki tulivat onnellisena vielä kiittelemään, että olipas kerrankin hyvä kirja! Tämä postaus EI siis ole teille massiivilukijoille, jotka olette lukeneet jo nämä kaikki. ;) Teen vielä erikseen lahjalistaa, mm. Olivian blogissa on hyvä listaus uudemmista kirjoista. Kaivoin tähän pari vanhaa suosikkia, jotka olen maininnut ennenkin. Näissä teoksissa on ns. suosio-takuu - eivät ole ihan viihdettä, mutta tarpeeksi helppoja siihen, että ovat nousseet aikanaan lukulistojen ykkösiksi. 1. Miina Supinen: Liha tottelee kuria . Tästä ei joululomakirja parane, jos etsit jotain hauskaa ja silti nokkelaa. Miina on ihan omaa luokkaansa. Kerrankin olen samaa mieltä esittelytekstin kan...

Näin Julie & Julia -elokuvan , josta en hirveästi pitänyt, mutta synnytti ajatuksia. Amerikkalainen ruokabloggaaja neurotisoi itsensä maailmanmaineeseen ja elokuvasopimukseen asti (mikä on - kuten kuvakin todistaa - jokaisen amerikkalaisen unelman todellinen täyttymys, jopa presidenttiyttä suurempi). Aloin miettiä, tuliko menestyskateus enkä siksi pitänyt leffasta. Kuvittelin elokuvaa Inahduksesta, mutta kaurismäkeläistä "Elämäni lukutoukkana" -filmiä en jaksaisi katsoa itsekään, vaikka Kati Outinen sopisi teemaan epäilemättä hyvin. Tämän kaiken piti alunperin taustoittaa teille uutta gallup-innostustani. Leffan bloggaaja pohdiskeli nimittäin pitkään, lukeeko äidin lisäksi blogia kukaan ja jos, niin ketkä. Kävi mielessä, että tämä on bloggaajan hämmentävimpiä kysymyksiä. Siksi kommentit on aina niin ihquja! Seuraavaksi hoksasin, että voisin joskus valita kirjoja senkin mukaan, millaisia ihmisiä te olette? Tilan ja tilastotieteen tutkinnon puutteen takia keksin kysyä vain...

Voi teitä tuhmeliineja! 40 prosenttia vastanneista lukijoista on sitä mieltä, että Finlandia-palkinnon voittaa Aivan sama. ;D Onnittelut hänelle! Olette ihania. Olen ihan samaa mieltä. Sen lisäksi olette myös tosi viisaita, koska äänestitte kakkoseksi oman ehdokkaani eli Hotakaisen - helppo ja subjektiivinen valinta, kun en ole muita kirjoja lukenut. Mukavaa olla poliittisesti epäkorrekti ja puolueellinen bloggaaja. Niukoilla äänieroilla olitte sitä mieltä, että Hotakaisen jälkeen tulisi Mazzarella ja sen jälkeen Hyry. Kulttuurineuvos Tuula Arkio on puhunut. Voittaja on - kuten kollegani ennustelivat - Antti Hyryn Uuni. Lainaan Ylen uutista : "Tuula Arkio pitää Uunia kuvauksena ihmiselämän perusasioista, hyvästä arjesta ja työnteosta. Romaanissa seurataan 400 sivun verran uunin muuraamista. Arkion mukaan kiireetön kerronta imaisee mukaansa lähes hypnoottisella tavalla ja uunin rakentaminen alkaa vertautua ihmisen elämän rakentamiseen." Nyt kuulkaa saattaa olla niin, että tämä...

Summa summarum: "- Aina tarvitaan toinen, joka näkee olennaisen. Eikä sellaisia ihmisiä ole välttämättä kuin yksi kutakin kohti koko maailmassa." Arvio: Taitava kirjamyyjä sai kirjamessuilla myytyä Lintusen Heijastuksen vastoin aikeita. Tuli fiilis, että tässä on kirja-alan salattu helmi, niitä ihania kirjoja, joiden olemassaolosta ei tiedä mitään, mutta jotka yllättäen muuttavat loppuelämän. No ei ihan. Mutta joka tapauksessa kirja, joka - kerrankin ;) - kannattaa lukea loppuun asti. Harmi, kun en voi kertoa miksi. Ensin ei oikein vakuuta: on pikkukylä, isä, poika ja paha henki ja turhan perinteistä kotimaista kerrontaa. Tarkoitan sillä vähän kulmikasta kieltä, taitavia tokaisuja ilman kieli-kikkailua ja ironiaa. Paljon päälauseita. Angstia ja elämätöntä elämää - sitten yhtäkkiä kunnon kaksoiselämien tulva. Tämähän on Twin Peaks? Näkökulmia on monia ja niiden kautta kiinnostus alkaa herätä: toisen sadistinen isä ja aviomies on toisen hellä salarakas. Ensin pitää silti jaksa...