INAhdus

Lähdinkin näköjään tammikuussa vähän pidemmälle matkalle blogin osalta. ;) En kuitenkaan ihan puoleksi vuodeksi, nyt voi lähinnä ihmetellä, mihin aika oikein meni... Koska inhoan katoamisia, tulin kertomaan, että hengissä ollaan - on ollut niin vilkas kevät, että blogista löytyy useampi kesken jäänyt teksti, joita en koskaan ehtinyt kirjoittaa loppuun ja julkaista. Kuten sanoin aiemminkin: ehdin lukea, mutten kirjoittaa lukemastani. Nyt tilanne muuttuu jälleen. Palaan töihin syksyllä ja vieläpä uuteen työpaikkaan, jossa tulen kirjoittamaan kirjoista tavalla tai toisella työkseni kaiken aikaa. :) Valitettavasti se tarkoittaa samalla jäähyväisiä Inahdukselle: olen menossa töihin WSOY:lle ja olen sen jälkeen jäävi kirjoittamaan muiden kustantajien kirjoista. Ja koska olen vähän jäävi kirjoittamaan oman talon kirjoistakaan, ei taida jäädä jäljelle paljon kirjoitettavaa. Pelkkää diibadaabaa ei kukaan jaksa lukea. Mainittakoon, että tuleva työnantajani ei ole edellyttänyt blogin lopettam...

Hämmästyttää ja kummastuttaa tämän syksyn kuuma kirjallinen keskustelu siitä, saiko kirjailija Riikka Ala-Harja käyttää siskonlapsensa leukemiaa materiaalinaan fiktiivisessä romaanissa vastoin sisarensa perheen tahtoa (iso juttu viikonlopun Hesarissa - sisar haluaisi kirjailijoille eettiset säännöt casen pohjalta. Niitä hän tuskin saa, mutta välirikon sisarensa kanssa kylläkin). Tietenkin sai. En tajua, mitä mesoamista asiassa edes on: ei tällä ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kanssa, kun kyse on fiktiosta. Kuka omistaa kenen kokemukset fiktiossa, täysin järjetön kysymyskin. Koko keskustelu on mielestäni ihan harhateillä. Kysymys on puhtaasti moraalinen, ja siinä ainakin itselläni on vähän enemmänkin pohdittavaa. Osaan samaistua tilanteeseen tätinä ja nimenomaan tätinä ymmärrykseni kirjailijaa kohtaan päättyy: jos sisarenlapseni sairastuisivat syöpään, en voisi kuvitella tekeväni mitään, mikä loukkaisi heitä ennestään järkyttävän tilanteen keskellä, vaikka olisin mielestäni...

Uskomatonta: pääsin sittenkin käymään lukupiirissä, lyhyesti mutta kuitenkin. Sen verran, että kuulin Tommi Melenderin alustuksen Ranskalaisesta ystävästä ja sain esittää pari kysymystäkn. Olipa taas kiinnostavaa ja kylläpä kaipaan kirjailijoita ja kirjaihmisiä. :) Oli jotenkin liikuttavaa, kun Melender kertoi, että kirjan vastaanotto oli yllättänyt: hän luuli kirjoittaneensa siihen selkeän sanoman, mutta sen enempää lukijat kuin kriitikotkaan eivät tätä sanomaa oikein löytäneet, vaan ihan kaikkea muuta. Kertoi oppineensa, että kirja syntyy lukijan päässä eikä ole siinä mielessä kirjailijan kynästä lähtiessään koskaan valmis. Puhuimme kirjan sanomastakin pitkät pätkät, mutta enpä osaa sitä tähän enää kiteyttää - miesten välinen ystävyys jäi itselleni mieleen tärkeänä teemana ainakin. Muiden lukupiiriläisten mielestä kirjan maailma oli kovasti kaurismäkeläinen. Ehkä, mutta koska en itse ole niin suuri Kaurismäki-fani, pidän edelleen kiinni Camus-yhteydestä, ja Melender myönsikin ottanee...

Pitäisi maksaa laskuja ja pakata sataa muuttolaatikkoa tällä vartin "omalla ajalla", mutta päätin mieluummin blogata. Nimittäin Katja Lahden ja Satu Rämön mahtava Vuoden mutsi -kirja on nyt julkaistu! Se on suorastaan törkeen hieno kirja ja ehdottomasti suositeltava ensiodottajille (ja muillekin). Makailin viime syksyn sairaslomallani kommentoimassa kässäriä ja hihittelin, joten olen tietenkin ehdottoman puolueellinen, mutta ei se mitään, tämän kirjan tyylilajissa kaikki subjektiivisuus ja oman navan kaivelu kuuluu asiaan. Miksi tykkään kirjasta? Siksi, että se nauraa äitiydelle, joka muuten on aivan jumalattoman vakava ja pyhä asia edelleen tässä yhteiskunnassa. Katja ja Satu jakavat omat hyvät ja huonot kokemuksensa turhia kainostelematta ja tykkään siitä: omat kokemukseni poikkeavat heidän kokemuksistaan monessa kohtaa, mutta koska kirja ei ole opas täydelliseen äitiyteen, vaan keskinkertaisuuden ylistys sain siitä loistavaa vertaistukea silti. Muutkin mokaavat! Muutkin ov...

Yllätän kaikki ja postaan jälleen! Kirjailija Miina Supisella on nimittäin niin ajankohtainen kirjoitus blogissaan uuden "Pimppini on valloillaan" -antologian julkkariin liittyvästä kohusta, että täytyy linkata tekstiin, katsokaa täältä. Aikamoista - Iltalehden toimittajat olivat menneet julkkaritilaisuuteen mekkaloimaan ja syyttelemään Katja Kettua valehtelusta ja ties mistä. Enpä ole moista ennen kuullut. Herättää kieltämättä kiinnostavia ajatuksia naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhumisesta, vaikenemisesta ja uhriutumisesta. Ja tietenkin herättää lisää kiinnostusta itse kirjaa kohtaan. Mitähän tähän nyt sanoisi. Tästä huolimatta hyvää naistenpäivää?

Päivää. Täällä ollaan. Ja vieläpä ihan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa (siltä varalta, että luulitte minun kadonneen väsyneiden äitien kaatopaikalle - en ole siellä, vielä). ;) Seuraa tilitystä ei-bloggaamisesta ja vauvaelämästä: luin Markus Nummen Karkkipäivän, jonka olisi sietänyt saada Finlandia ja kaikki muutkin maailman palkinnot, järjettömän hyvä kirja, lukekaa lukekaa lukekaa! En päässytkään lukupiiriin, jossa Nummi kertoi kirjasta ja käytiin muutenkin inspiroivaa kirjakeskustelua (mainittakoon, että olin onneksi sentään ihanalla lomalla Tukholmassa enkä kakkavaippasuossa, joten sain oman lasini skumppaa minäkin). Kirjoitan toivottavasti Karkkipäivästä joskus - kirja-arvioiden tekeminen ylittää toistaiseksi ajallisen ja henkisen kapasiteettini rajat. Seuraavaksi kerraksi luetaan Tommi Melenderin Ranskalainen ystävä, joten toteutan aikeeni lukea viimeinkin Melenderiä (ja yritän päästä viimein lukupiiriin, varsinkin jos Melender tulee sinne, olisi mahtavaa tavata ihan aito oike...

Päivää taas. Muut aktiivibloggaajat ovat jatkaneet Blogistanian suosikkikirjojen valintaa myös ulkomaisiin käännöskirjoihin - en ehtinyt tähän kelkkaan mukaan, mutta eipä haittaa, koska näemmä lempikirjani ovat listalla joka tapauksessa. ;) Mm. Nyt-liite teki aiheesta juttua, katso täältä tai Kirjava kammari - blogista. (Sivumennen sanoen: tuntuu vähän jännältä, että media alkaa herätä kirjablogi-tietoisuuteen ja niiden suosioon enemmän vasta nyt, kun itse on kolmen - vai neljän? - vuoden jälkeen siirtynyt jollain lailla post-bloggaus-vaiheeseen... Mutta hyvä näin ja ainakin kirjablogit elävät ja saavat lukijoita!) Käännöskirjojen ykköseksi tuli itselleni ihan vieras teos: Sarah Watersin Vieras kartanossa - never heard, olisi kai pitänyt tuntea tämä... Kakkoseksi tuli Lionel Shriverin Jonnekin pois - ihanaa, hehkutin sitä syksyllä Lilyssä, kiva, että muutkin fanittivat sitä! Jaetulle kolmossijalle päätyi myös lempparini Michael Cunningham ja Illan tullen (jonka kehuin muistaakseni jo...

Voi kuulkaa. Nyt on käynyt sitten sillä lailla, etten ainakaan kuuteen vuoteen tule saamaan kutsua linnan juhliin. Ainakaan jos Sauli on siellä isäntänä (eikä tähän liity mitään poliittista kannanottoa). Sattumoisin olen nimittäin mennyt moittimaan Jenni Haukion runoilijan lahjoja blogissa vuonna 2009. Tässä se nyt nähdään: minkä blogiin jättää, sen edestään löytää. Koska en ollut ihan näillä näppäimillä odottamassa linnan kutsua muutenkaan, niin kehtaan kaiken lisäksi muistuttaa asiasta ja linkata uudelleen haukkuihin, täällä. Varmistan täten tulevaisuuteni Suomen poliittisen eliitin ulkopuolella for good, voi harmi. Kritiikistä pahoitti eräs lukija mielensäkin muinoin - olen lueskellut kokoelmaa uudestaan ja todennut, että pysyn kannassani, valitettavasti. Haukion runot eivät uponneet muhun, vaikka runoilijuus tuo hänen persoonansa sinänsä ihan kiinnostavaa särmää. Tosin särmän puutteesta taisin runoja moittia, eh. ;) Toistan edelleen, että tällä postauksella ei ole mitään poliittis...

Hesari julkaisi tänään listan kevään uutuuskirjoista, kannattaa vilkaista. Meinasi tulla pienimuotoinen angsti kaikista niistä kiinnostavista kirjoista, joita EN ehdi lukea tänä keväänä. ;) Hyvä uutinen tässä on se, että keväälläkin riittää hyvää luettavaa - kirja-ala elää! Ensin kerron mitä en lue: James Joycea olisi nyt tarjolla uusina suomennoksina oikein olan takaa - sekä Ulysses (Gaudeamus) että Dublinilaisia (Basam Books). Kiitän merkittävästä kulttuuriteosta ja totean, että kun kerran olen hikisesti saanut Joycen tentittyä läpi legendaarisen tiukalle Riikoselle, se riittäköön tälle elämälle. Jätän Joycen tajunnanvirran uudelleentulkinnan seuraavan polven haltuun ellen sitten innostu lukemaan Savukeitaan tänä keväänä julkaisemaa Pyhä, rivo rakkaus -teosta, joka sisältää rakkauskirjeitä vaimolle. Siinäpä olisikin uutta ja kiinnostavaa näkökulmaa Joyceen! ;) Sitten kerron mitä haluaisin lukea: Monica Fagerholmin ja Martin Johnsonin esseekokoelman Meri / Havet (Teos / Söderströms), ...

Haloo päivää. (taitaa olla päivä, oletan?) Koska olen itse siirtynyt x-ajaksi hiljaiseloon blogimaailmassa (tosielämässä kodin äänimaailma on sen sijaan ajoittain, hmm, sanoisinko erilainen kuin ennen ja hiljaiselosta kaukana, sori naapurit!) niin tyydyn linkkaamaan teille tällä välin parempaa luettavaa: 1) monien bloggaajien suosikkikirjailija Helmi Kekkonen on aloittanut oman Sivulauseita-kirjablogin, ihanaa! :) Menkääpä sinne siis vaikka täältä . 2) (varoitus: vinkissä äitiasiaa, poistu heti, jos ei kiinnosta): tänä keväänä on tulossa lempparibloggaajieni melko päräyttävä äiti-kirja nimeltä Vuoden mutsi. Tiedän sisällön päräyttäväksi ja hauskaksi, koska sattumoisin toimin koelukijana ja kommentaattorina sairaslomalla - nauratti! Project Maman Katja ja Salamatkustaja Satu ovat siis lyöneet viisaat päänsä ja surkeimmat äitikokemuksensa yhteen ja saaneet aikaan ekan lapsivuoden oppaan, jota en suosittele tosikoille, mutta kaikille muille kyllä. Kirja julkistetaan keväällä, mutta kirjan...

Kirjabloggaajat ovat puhuneet! Blogistanian äänestyksen voitti Katja Ketun Kätilö ja kas vain - Kätilö onkin sohvapöydällä odottamassa. Aihe on tosin niin rankka, että saa nähdä tuleeko lukemisesta mitään, mutta yritetään, olen entistä kiinnostuneempi siitä kyllä. Luin muuten Joni Pyysalon erinomaista novellikokoelmaa viimeksi, mutten ehtinyt postata siitä ja nyt en muista kirjasta juuri mitään. :-/ Luen sitä vähän uusiksi ja palailen, mutta sen sijaan yllätän teidät kertomalla, että olen lukenut eilen ja tänään yhden kirjan! Kyllä! Palaan siihenkin, romaani se tosin ei ole... Palatakseni varsinaiseen aiheeseen, Sallan blogista löytyy koko lista täältä. Kakkoseksi pääsi Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis (jee!), sen jälkeen itselleni vielä lukemattomia teoksia: Katja Kaukonen: Odelma, Miika Nousiainen: Metsäjätti, Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet, Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle. Kiitos Sallalle listan kokoamisesta ja isosta työstä ja onnea voittajille! Mitäs olette mielt...

Salla koordinoi tänä vuonna blogistanian Finlandia-kisan, katsokaa lisää täältä . Loistoidea, jonka deadlinen tänä aamuna klo 10 missasin täysin, meillä nukuttiin ja hoidettiin aamurumbaa sen jälkeen, mutta jos en ehdi laskentaan enää mukaan, niin mun ehdokkaat sitten muuten vain tiedoksi. ;) Olisi pitänyt tehdä postaus ennakkoon, nyt en ehdi tekemään kunnollista perustelua tai etsiä tähän hätään muiden arvioita linkeiksi. Näistä kaikista olen kirjoittanut itse ainakin jotain Lilyssä syksyllä ja ovat olleet bloggaajien suosiossa muutenkin. Mutta pulinat pois ja lista peliin: 1) Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis. Kyröltä täysosuma, jota hehkutin pitkin syksyä - perusteellisen arvion tekeminen tosin on vielä tekemättä, mutta ehkä senkin aika vielä tulee... Tässä Kyrö- Hotakais -vertailu (huom, kaikki tekstit sairaslomaltani iPad-ajoilta, siksi kirjoitusasu on kökkö ja tekstit lyhyitä) 2) Essi Tammimaa: Paljain käsin. Hienoa uutta naiskirjallisuutta, kiinnostava perhetarina ja omaperäinen...

Uusi lukutoukka on syntynyt, sopivasti jouluksi. :) Jatkossa pääsette siis seuraamaan, saadaanko poikalapsi lukemaan kirjoja ja jos niin miten, mutta siihen taitaa mennä hetki, niin ihmeellinen kuin hän tietysti muuten onkin. Kaikki on siis hyvin ja olemme onnesta melkein mykkänä kaiken aikaa, kuten tuppaa käymään kun vähän vanhemmalla iällä saadaan tällainen käänne elämään - kahden akateemisen uraihmisen vaippa- ja arkisekoiluista riittäisi suht humoristista jaettavaa, mutta kun tämä ei ole vauvablogi, niin jätän ne tarinat muille: tiedän, että aivan uutta nämä jutut eivät ole muulle maailmalle kumminkaan vaikka meille joka päivä on suuria ihmeitä täynnä (maitokakka!! oooh!! unihymy - onpa lahjakas lapsi!! se osaa aivastaa!!). Palailen blogiin, kun pääsen tästä euforiasta jotenkin järkiini ja koen kiinnostusta taas ulkomaailmaakin kohtaan. ;) Alan ymmärtää, miksi monet mieskirjailijatkin ovat tehneet isyydestä loistavia kirjoja, kun katson uuden isän huumaa: nyt on kerrankin asia, jok...

Runeberg-palkintoehdokkaat ovat aina kiinnostavia, vaikka saavat paljon vähemmän huomiota (onhan pääpottikin "vain" 10 000 euroa). Uutisen voi katsoa esim. Yleltä . Mukana on muitakin kuin romaaneja ja novellifanina syynään ehdokkaat aina tarkkaan. Tällä kertaa Finlandia-ehdokkaat eivät ole Runeberg-ehdokkaita ja hyvä niin, palkitsemisen arvoisia kirjailijoita kyllä riittää tässä maassa. Tänä vuonna ehdokkaisiin pääsi mm. Essi Tammimaa, jonka Paljain käsin -romaaniin ihastuin kovasti, arvio täällä . Katja Ketun Kätilö on kiinnostanut samoin, mutta saa odottaa jotain vähemmän herkkää mielentilaa - sen sijaan ostin ehdokkaista Joni Pyysalon novellikokoelman Ja muita novelleja . Fanitan Pyysaloa runoilijana, mutta kyllähän runoilija näköjään osaa hienoja novellejakin kirjoittaa. Palaan.

Vallitsee syvä hämmennys. Kuten aina ikävystyessäni olen alkanut lukea Ian McEwania, tällä kertaa lyhyttä pokkaria nimeltä Vieraan turva. En ymmärrä kirjan kieltä. Siis suomenkielistä käännöstä. Tätä ei satu usein, itse asiassa juuri koskaan. Luettelen teille parin aukeaman sisältä muutamia sanoja: - luottamaalaus ("-- alkeelliseen luottamaalaukseen punaisesta kädestä") - ei ole virhemuoto luolamaalauksesta - jata ("-- joka kuluneiden askelmien jatana vietti pikkuriikkiselle torille) - sardoninen ("-- ja sen usein toistuvassa kertosäkeessä johon kuului sardoninen "ha ha ha'") - kerake ("-- vieraan kielen ääntiöiden ja kerakkeiden") - tämä on ehkä kielitieteen terminologiaa? What? Voisiko joku viisas kertoa, mitä nämä sanat ovat suomeksi..? Onko siis kyseessä Ian McEwanin luoma kielellinen maailma, jonka tarkoitus onkin vieraannuttaa lukija vai oma sukupolvieroni kääntäjä Marja Alopaeukseen? Oli miten oli, tämä on häiritsevää. Tai jospa olenki...

Huomenna selviää taas tämän vuoden Finlandia-voittaja. Blogigallupin perusteella Liksom on ennakkosuosikki ja hänen voittoaan veikkaan (kirjaa lukematta) itsekin, mutta tuskin koskaan olen osunut oikeaan. Tänä vuonna ei voida ainakaan syyttää siitä, että mies voisi suosia mieskirjallisuutta, sikäli vekkuli tilanne. ;) Valinnan tekee teatterinjohtaja Pekka Milonoff. Tänään ehtii vielä äänestää - lupaan lukea joko voittajan, tai gallupin ennakkosuosikin vähän fiiliksen mukaan. (Uuni kun on nolosti edelleen lukematta, muuten voisin sanoa lukevani aina F-voittajan ihan periaatteesta.)

Jos pidit Mikko Rimmisen Nenäpäivää hauskana ja nerokkaana romaanina, suosittelen ehdottomasti Satu Taskisen Täydellistä paistia (Teos 2011). Jos et ymmärtänyt Nenäpäivän suosiota, en suosittele tätäkään. Täydellisen paistin kerrotaan kuvaavan ulkopuolisuutta ja kyllä: sellaiseksi itseni koen, kun yritän lukea eteenpäin ja ymmärtää, miksi tämä on kaikkien muiden mielestä sekä hauska että kiinnostava romaani. Tulee tunne, että nyt multa menee jotain ohi ja pahasti ja epäilemättä meneekin. Taskinen kirjoittaa hyvin ja ihan omaperäisesti, ja ymmärrän mitä hän haluaa kuvata: vähän sekopäistä ja yksinäistä naista vieraan kulttuurin keskellä. En tykkää moittia varsinkaan esikoisromaaneja, mutta olen pahoillani - en pysty tätä kehumaankaan. Ongelma on sama kuin Rimmisellä: hermostun ja ikävystyn tällaisesta kirjallisuudesta, jossa seurataan epäonnisen ja vähän sekavan ihmisen poukkoilevaa ja mielestäni pitkästyttävää ajatuksenjuoksua. Se on mielestäni yksinkertaisesti tylsää - olen lukenut yl...

Nyt puhutaan asiaa! Innostuin suuresti Hesarin Esa Mäkisen tämän päivän artikkelista, jossa hän kertoo kahden vuoden kokemuksistaan Hesarin esikoiskirjaraadissa. Juttu alkaa näin: "Perinteistä tai tylsää. Siinä on kolmeen sanaan tiivistetty - kärjistetysti - kahden vuoden lukukokemukseni esikoisteoksista." Mäkinen on siis kahden vuoden ajan lukenut kaikki esikoiset, noin yhden viikossa - miettikääs sitä. Syntyy näkemystä, väkisinkin. Tällaisia juttuja toivoisin kultuuritoimituksilta nykyistä enemmän: ei tässä maassa kukaan muu lue niin paljon ja laajasti kirjoja kuin he (paitsi Finlandia-raati): bloggaajat valitsevat lukemisensa itse ja useimmiten oman maun mukaan, kirja-alan ihmiset lukevat oman kustantamon kirjat ja muilta sen mitä ehtivät ja pystyvät (ja mitä suositellaan). Kulttuuritoimittajilla on väistämättä tämän maan laajin näkemys siitä, mitä ja millaista julkaistaan - lisää analyysejä ja artikkeleita siitä, pyydän! Mäkisen juttu on kiinnostava ja analyyttinen: hänen...

Olisin oikeastaan voinut jättää koko Finlandian kommentoimatta ja linkata vain Tommi Melenderin blogiin, siellä on viisaita sanoja, katsokaa täältä . Kirjabloggaajat tekevät myös oman Finlandia-listansa, joka julkaistaan 2.1.2012 - erinomainen idea on peräisin Sallalta, joka kokosi listan viime vuonna ja on luvannut toimia koordinaattorina tänäkin vuonna. Lisäohjeita kiinnostuneille löytyy Sallalta . Olen muuten iPadin myötä laiskistunut linkkaajana, koska se on vähän vaivalloisempaa. Itse seuraan nykyään kirjablogeja ennen kaikkea Facebookin kautta, sieltä löytyy ryhmä nimeltä Kotimaiset kirjablogit, josta kannattaa tykätä, jos haluaa seurata blogeja laajemmin. Lukuraportti: Jari Tervon Laylan kanssa on pieniä haasteita jo alussa, mutta jatkan lukemista ja änkyröin vasta sen jälkeen, jos tarpeen. Imagen Joannan blogissa oli joka tapauksessa kiinnostava keskustelu kirjasta vähän aikaa sitten, katsokaa täältä . En edes tiedä, keksinkö siihen keskusteluun mitään lisättävää, mutta katella...

Aijahaa, ai Finlandia-kohu. Taas. Jaa. Pitääkö tästä nyt jotenkin riemastua, kts. esim. Hesari . Kaikki naisia - no entäs sitten? Jos olisivat kaikki miehiä, niin siitäpä vasta poru nousisi. Ja kiintiösuomenruotsalainenkin on jätetty pois ja esikoisia mukana peräti kaksi (samoja, jotka ovat myös HS:n esikoiskirjakisassa; en ole lukenut, enkä ota siksi niihin kantaa, mutta musta tämä päällekkäisyys on vähän sääli: iso osa mediahuomiosta ja myynnistä kasautuu näille kahdelle sekä esikoiskisan voittajalle - olisi kiva, että huomio jakaantuisi vähän laajemmalle, kun tietää miten mielettömän tärkeää tämä kirjailijoille on, etenkin esikoiskirjailijoille, joiden uran jatko voi jopa riippua siitä, huomaako kukaan hyvääkään kirjaa. Mutta ilmeisesti nämä kaksi ovat ihan poikkeushuippuja - täytynee tutustua, jos vain ehdin. Huom: en millään lailla vastusta heidän ehdokkuuksiaan, ainoastaan sitä ilmiötä, että kirjan sykli lyhenee, medianäkyvyyden merkitys kasvaa ja siksi myyvien kirjojen lista kap...