INAhdus

Nyt se on viimeistään varmaa: olen Booker-tasoinen ihminen, en Nobel. Tämä on totuus. Aloin eilen kirjoittaa poikkeuksellisesti arviota oman kustantamon kirjasta, mutta kas - Hesarin Jukka Petäjä ehti ensin. ;) Koska Petäjän arviosta löytyy kaikki olennainen, en toista samoja asioita, vaan tapani mukaan menen mutun puolelle. Summa summarum: Vuoden 2008 Booker-palkittu Valkoinen tiikeri on sen verran rajua kamaa, että meni joogahengitykset hetkeksi väärään kurkkuun. Olen epäillyt aina, haluanko Intiaan. Hinku mennä sinne ei mitenkään vahvistunut. Mutta yhdyn Petäjään ja suosittelen! Arvio: Sadan sivun testi kannatti taas: itse en päässyt heti kelkkaan mukaan, toisin kuin Petäjä. Stooriin lähdetään mielestäni vähän kaukaa, mutta kyllä se siitä virkistyy. Sadan sivun jälkeen ei malta enää lopettaa. Juoni paljastetaan jo alussa: köyhä autonkuljettaja murhaa isäntänsä saadakseen rahat ja uuden elämän. Loppukirja kerrotaan miten - kertoja itse kuvaa tätä "tarinaksi yksityisyrittäjyydest...

Messut on messuttu taas tältä vuodelta. Vaikken ole taipuvainen tungos-paniikkiin, niin lauantaina ei ollut kaukana - olin vakaasti sitä mieltä, että näin paljon ei ole ollut porukkaa ikinä ja mutu-tuntuma toimi: kävijäennätys 77 000 ihmistä... Huh. Katsokaa vaikka Ylen uutinen . Järjestimme messuilla puolivallattoman äänestyksen siitä, mikä on maailman paras kirja. ;) Ääniä tuli 990 kpl ja ykköseksi selviytyi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen (97 ääntä) - Raamattu tuli (omasta mielestäni onneksi) kakkoseksi (87 ääntä) ja Tolkienin Taru sormusten herrasta sai 43 ääntä. Laitanpa Top tenin tähän kokonaan: 1. Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen (97) 2. Raamattu (87) 3. J.R.R. Tolkien, Taru sormusten herrasta (49) 4. Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla (32) 5. Gabriel Garcia Marquez, Sadan vuoden yksinäisyys (24) 6. Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä (22) 7. J.K. Rowling, Harry Potter -sarja (17) 8. Cervantes, Don Quijote (15) 9. Fedor Dostojevski, Rikos ja rangaistus (14) 10. Väinö Linna, T...

Kävi ilmi, että Amazonin asiakaspalvelu oli kertonut meidän saaneen Euroopan ensimmäisen Amazon Kindlen - hupaisaa! ;D Tältä se nyt sitten näyttää (vieressä vertailun vuoksi vanhempi Booken-lukulaite): Hintaakin oli jo laskettu suuren kysynnän vuoksi: tulleineen hinnaksi tulee n. 250 euroa, laitteen voi tilata Amazonin sivulta. Langattomuus ei Kindlessä vielä Suomessa toimi, mikä on harmi - kirjojen lataaminenkin on itselleni vielä hieman epäselvää, mutta teen tässä joku päivä blonditestin. Veikkaan, että Kindlen tulo Euroopan markkinoille vauhdittaa kehitystä, mutta saa nähdä; jos aihe kiinnostaa niin katsokaa edellisen postauksen kommentit. ;) Ekan kirjamessupäivän kuumimmasta (?) hitistä ei ole mitään epäilystä: ylimmässä kuvassa ei ole kyseessä messujen normipäivä, vaan Paavo Lipponenhan se siellä avautuu tuoreista muistelmistaan. En päässyt edes kuvausetäisyydelle, mutta kurkin varpaillani yleisön yli.

Ja nyt reklamoin itselleni - miten hönö voi ihminen olla? Tajusin vasta luettuani Hesarin hupaisan Leena Lander ja Hannu Raittila -jutun, että Hesarissa on vissiin aiemmin ollut kokonainen kirjamessuliite?! Joka on nyt siis ympätty kulttuurisivujen joukkoon. Vai olenko ihan seniili? Jos muistan oikein ja liite on jätetty painamatta, voi vain todeta, että se on kuulkaa lama nyt. Ja lohduttautua sillä, että säästyi kuitenkin puuta ja paperia ja ehkä vähän ilmakehää. Pääsin tänään hipelöimään paljon puhuttua Amazon Kindle -lukulaitetta. Osasin käyttää. Insinööri-kollega oli osannut ladata sinne kirjojakin! Se oli ihan tyylikäs, jotenkin Applemainen, siis kevyt ja valkoinen. ;) Näytti hienolta. Mutta en minä sitä sänkyyni ota. Luen noin sataa kirjaa parhaillaan, joten ne, joita kirjamessut eivät kiinnosta yhtään, koittakaa kestää. Tiiserinä kerrottakoon, että olen ärsyyntynyt Jenni Haukion runoista. Pysykää linjoilla.

Ensin reklamoin. Miksi kirjamessuilla on niin lattea teema "Mitä tapahtuu todella?". Se on tietysti korkeakulttuurinen lainaus Pentti Saarikoskelta, muttei mielestäni sano messujen teemasta oikein mitään. Tosin ihmiset tulevat massoina silti, joten samapa se. ;) Päivän Hesari antaa kirjamessuteemallaan paljon hyviä vinkkejä messuahdingosta kärsiville - itse ahdistuin, kun en aamulla ehtinyt lukea koko kulttuuriosastoa, mutta ehkä illalla.. ;) Samalla innolla Hesari julisti pyytävänsä lukijoilta klassikkoarvioita, jotka julkaistaan verkkoversiossa, ihan positiivista lukija-aktivointia! Vielä yksi kirja/kirjailijavinkki: luen parhaillaan italialaista, palkittua ja erittäin kiinnostavaa naiskirjailija Melania Mazzuccoa - tässä kohtaa parasta linkata Jennin blogiin. Mazzucco on mielestäni kirjamessujen kiinnostavin ulkomainen kirjailijavieras ja esillä moneen otteeseen viikonlopun mittaan, aion ehtiä johonkin tilaisuuteen tsekkaamaan. Esiintymiset löytyvät Avaimen sivuilta . Sitk...

Tulipas paljon hyviä kirjavinkkejä, kiitos kaikille! Kannattaa kysyä lukijoilta, eikä vain mesota siitä, mistä itse tykkää. ;) Suoritin tieteellisen arvonnan numeroimalla vastaajat ja pyytämällä kollegaa valitsemaan kaksi numeroa: arpaonni suosi Arhi Finnsanityä ja anonyymiä , joka äänesti Veetiä ja kiusaajia. Arhi ja anonyymi: lähettäkää jonkunlainen postiosoite sähköpostiini niin lähetän kutsun tiistaina tai heti kun saan osoitteen! Ja sitten pari messuvinkkiä: tärkein vinkki on, että hakekaa esim. Stockalta messulehti ja rengastakaa sieltä itseänne kiinnostavat kirjailijaesiintymiset tai muut ohjelmat. ;) Itse olen ympyröinyt mm. Laura Honkasalon esiintymisen (pe 17.30, takauma), perjantain Sähkökirja tulee -paneelin (klo 16 Mika Waltari), Kari Hotakaisen (pe 15.30 Hesarin osasto) ja Riku Korhosen (to klo 13.30. Aleksis Kivi). Yleensä en kuitenkaan mene juuri minnekään minne aioin, vaan ihan muualle, joten suosittelen go with the flow -taktiikkaa messujen excelöinnin sijaan. Eikä ...

Koska en ehdi tehdä paljon muuta kuin Hesan kirjamessuja ja alkaa koko aihe tulla kohta korvista, täytyy järjestää arvonta niin kauan kuin jaksan: Arvon lukijoiden kesken oman ja kollegan lahjoittaman kirjamessukutsun, siis 2 kpl (arvo 13 € /kutsu). ;) Koska ilmaista lounasta ei olekaan, kiristän teitä samalla auttamaan löytämään syksyn kirjapaljoudesta jotain ihan uutta: arvontaan osallistuakseen tarvitsee vain kertoa kommentti-kentässä ensi maanantaihin mennessä, mikä on omasta mielestäsi syksyn kiinnostavin kirja? Ei ole väliä, oletko jo lukenut sen vai aiotko lukea, onko kirja mainittu blogissa, onko ulkomaalainen tai kotimainen, mitä lajityyppiä edustaa - kaikki vastaukset ovat oikein! Messut ovat siis ensi viikon torstaista sunnuntaihin Helsingin messukeskuksessa ja mikä parasta, samalla kutsulla pääsee Viini&Ruoka ja Musiikkimessuille! Kulttuuria! Arvonnan voittajilta pyydän maanantaina osoitetiedot sähköpostiini. Ja pahoittelut Helsinki-keskeisyydestä. Saa osallistua kommen...

Miksen olen koskaan lukenut Tuomas Kyröltä mitään? Kyrö on kirjoittanut mm. tunnetun ja kiitetyn kirjan nimeltä Tilkka . Teoksia ovat monet kehuneet vuolaasti, mutta joko aiheissa tai takakansiteksteissä on ollut jotain vikaa, kun en ole Kyröön ryhtynyt. Nyt viimeistään: uusimmassa Parnassossa oli Kyrön hulvaton teksti ikikulahtaneesta aiheesta "Missä kirjani ovat syntyneet". Teksti puhui puolestaan ja nyt on pakko lukea Kyrön uusin 700 grammaa - sekin teos, jonka olen työntänyt luokkaan boring vain siksi, että siinä on jotain äijämäistä pituushyppyjuttua. Kylläpä taas hävettää. Parnassosta ja häpeästä puheenollen: laittoivat lehden kritiikit nettiin avoimeen jakoon, aplodeja! Löytyvät osoitteesta www.parnasso.fi/kritiikit Sen sijaan päätoimittaja Papinniemen perustelut sille (Parnasson blogissa 4.10), miksi kritiikkejä ei avattu kommentoinnille on aika murheellisten laulujen maa: Parnasson blogissa käydyn keskustelun taso on ajoittain niin alkeellista ja asiatonta, että krit...

Jatkan mieskehuotsikointia. Jos kaipaatte todistusta Aleksis Kiven päivänä siitä, että äijä rulaa edelleen, niin pistän kiertoon meiliin tulleen sitaatin: "Mutta parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn." Jumalavita! :D

Nyt menee kyllä itsekehun ja markkinoinnin puolelle, mutta tätä on pakko hehkuttaa, kun olen niin fiiliksissä - sorry jo etukäteen! Joimme nimittäin juuri skumpat töissä Obaman Nobelin rauhanpalkinnolle ; sattui niin, että odotamme painosta tänään Obaman kakkosteosta "Rohkeus toivoa" (en ole lukenut vielä, mutta se on ilmeisesti aika pitkälti poliittinen opus)! Uskomaton ajoitus! Jos totta puhutaan, hieman ihmettelen sen sijaan palkinnon ajoitusta ja perusteluja näin pian - voisi kai sanoa, että tuli Obamalle vähän äkkiä ja pyytämättä, jos esim. Ahtisaareen vertaa, mutta viis politiikasta: kustantajan (ja maailmanrauhan?) näkökulmasta tämä on mainiota (vaikka en siis ole kustantamossamme töissä ja olen täysin ansioton kirjan suhteen). Sääli, kun Obama ei kiireiltään pääse Hesan kirjamessuille, höh. ;) Niistä puheen ollen: eilen kysyttiin ekan kerran, onko kirjamessuilla jotain erityistä. Jäin kiinni rysän päältä ihan hölmistyneenä - teen messuihin liittyen joka päivä töissä j...

En ole taaskaan lukenut uutta nobelistia . Huoh. Saksalaista Herta Mülleria on kuitenkin julkaistu suomeksi jo aiemmin, kertokaa, jos on kokemuksia. Menee lukulistalleni osastoon "jonain päivänä, kun kävelee vastaan". Sen sijaan tällä viikolla valittu Booker-palkinnon voittaja Hilary Mantel kiinnostaa kovasti. Hyviä historiallisia romaaneja ei olekaan tullut hetkeen vastaan. Mainontaa pitää harrastaa sen verran, että oma kustantamomme julkaisi tänä syksynä suomeksi viime vuoden Booker-voittajan, joka oli Aravind Adigan Valkoinen tiikeri - luen sitä parhaillaan ja palaan. Paavo Haavikosta: Virpi Salmi kirjoitti loistava kolumnin Haavikon haaskalla . Mainio kiteytys "geriatris-pornografisesta" sodasta, jossa äijät kiistelee siitä, kenestä Haavikko tykkäs enemmän. Pakko ottaa yksi sitaatti Salmelta: "Juttujen asia-anniksi jäi se, että toisin kuin tutkimusten mukaan useat muut suomalaiset vanhukset, Paavo Haavikko ei vähiin käyvien elinvuosiensa aikana kärsinyt yks...

Pitäisi olla kriittinen. Pitäisi todeta, että teos on Koneen ja sen nykyisen pomon Antti Herlinin tilausteos, jolla nostetaan Koneen asemaa Nokian esitaistelijaksi ja Pekka Herlin Jorma Ollilan esikuvaksi. Pitäisi sanoa, että Antti Herlin on tilannut kirjan puolustuspuheenvuorokseen isän perintöprinssinä, joka sai koko muun sisaruslauman kääntymään itseään vastaan ja riitautumaan muutenkin. Aivan sama. En sano, vaan sanon, että olen ollut liikuttunut, ihastunut, järkyttynyt, tyrmistynyt ja muutamien kymmenien sivujen verran myös pitkästynyt. Erinomainen elämäkerta ja yhden aikakauden rehti kuvaus, joka valotti itselleni ihan uudella tavalla Suomen bisneshistoriaa. Jos vanhemmat, kaupallisemmat ja kokeneemmat mieskoelukijani tyrmäävät kirjan, lupaan kertoa senkin myöhemmin. Ja kyllä: rva Kirsti Herlin sai vielä lopussa sanansa. Ei montaa sanaa, mutta riittävästi siihen, että ymmärsin hänen tehneen kuten edustusrouvat siihen aikaan tekivät: parhaansa. Ihailen häntä. En pystyisi vastaavaa...

Keksin elämän(i) tarkoituksen: elää sellainen elämä, etteivät omaiset kirjoita minusta tällaista kirjaa. Viittaan edelleen Koneen ruhtinas Pekka Herliniin. Haaste lienee helppo, koska en usko ryhtyväni enää elämäkertojen bestsellermatskuksi, mutta parempi niin: vaikka lapset yrittävät Niklasta lukuunottamatta jotenkin jo isäänsä ymmärtää, kommentit ovat silti vähintäänkin surullisia. Suurmieheydellä on kova hinta. Suurin mysteeri on rouva Herlin, Pekan palvottu rakkaus. Tässä meillä on edustusrouvan koko kuva, joka jää sympaattisen etäiseksi sitaateista huolimatta: mitä hän ajatteli kaikkina vuosina suurmiehen ja täysalkoholistin vaimona? Järein ilmaus, joka hänestä saadaan irti on "se oli kovin ikävää." Ikävää? Että mies oli vuosikymmeniä kännissä, pääosin poissa ja rouva kasvatti viisi lasta yksin? Ahaa. Joku olisi voinut keksiä jotain muutakin sanottavaa. Pitäisikö häntä ihailla itsesäälin puutteesta vai sääliä itsepetoksen määrästä? En tiedä. Tuntuu siltä, että tällaisia ...

Tässä on syksyn kovin isänpäiväkirja. Itse pöllin kirjan omalta isältäni suoraan kädestä ennen kuin hän ehti sitä avatakaan kommentilla "saanko ihan nopeesti vaan vilkasta ainakin ne lasten paljastukset". Sen sijaan meni koko viikonloppu tätä tankatessa - but why?? Jos ette ole tietoisia syksyn suurkohusta, niin vilkaiskaa Hesarin juttu siitä, miten Suomen rikkain sisarusjoukko paljastaa menestyksen takana piilleen perhehelvetin. Itse kiinnostuin vasta, kun luin kirjoittaja John Simonin haastattelun samoin Hesarista - enkä turhaan, kirja on juuri niin hyvin ja kiinnostavasti kirjoitettu kuin toivoinkin. Vaikka hissifirma Koneen maailmanmenestykseen nostanut Pekka Herlin vaikutti kauheudessaan mielenkiintoiselta tyypiltä, en osannut silti kuvitella, että kirja kaivaisi itsestäni esiin piilevän kauppislaisen - miten yhden firman maailmanvalloituksesta kaikkine bisnesdetaljeineen voikin tehdä näin kiinnostavaa?? Siitä kirjassa on oikeasti kysymys: pahimmat paljastukset alkohol...