Lukijat ovat aina oikeassa
Olette ihania. Olen ihan samaa mieltä. Sen lisäksi olette myös tosi viisaita, koska äänestitte kakkoseksi oman ehdokkaani eli Hotakaisen - helppo ja subjektiivinen valinta, kun en ole muita kirjoja lukenut. Mukavaa olla poliittisesti epäkorrekti ja puolueellinen bloggaaja.
Niukoilla äänieroilla olitte sitä mieltä, että Hotakaisen jälkeen tulisi Mazzarella ja sen jälkeen Hyry.
Kulttuurineuvos Tuula Arkio on puhunut. Voittaja on - kuten kollegani ennustelivat - Antti Hyryn Uuni.
Lainaan Ylen uutista: "Tuula Arkio pitää Uunia kuvauksena ihmiselämän perusasioista, hyvästä arjesta ja työnteosta. Romaanissa seurataan 400 sivun verran uunin muuraamista. Arkion mukaan kiireetön kerronta imaisee mukaansa lähes hypnoottisella tavalla ja uunin rakentaminen alkaa vertautua ihmisen elämän rakentamiseen."
Nyt kuulkaa saattaa olla niin, että tämä 400 sivua uunin rakennusta voipi jäädä lukematta. Mutta tämähän onkin kirjablogi kiireisille - right? Eihän teilläkään ole aikaa näin kiireettömälle kerronnalle? ;) Ja huomatkaa: Ylen uutisessakin Arkio toivoo mahdollisimman monen lukevan Hotakaisen Ihmisen osan ja niin toivon minäkin!
Ilkeily sikseen ja onnittelut 30 000 euroa voittaneelle Hyrylle, joka on kyllä kotimaisen kirjallisuuden klassikoita! Jos kirja kävelee vastaan työpaikan käytävillä, niin lupaan ottaa sen tarkasteluun. Muuten toivon kovasti suosituksia tai kommentteja, jos jollain on Uunista jo kokemuksia?
Tämäkin on pakko silti vielä sanoa: Uunin kannesta tulee mieleen ahdistuneita muistumia koulun äidinkielen tuntien pakkoklassikoista... Hmmh. Voikohan tunteen kääntää jotenkin positiviisen nostalgian suuntaan?
Kommentit
-t
P.S. Tosin, ehkä se voisi sopia jollekin stressaantuneelle? Tai jotain.
Hui. Kauhistuttavan kuuloinen kirja.
Sukupolviero tuli esiin viimeksi Tuomas Kyrön 700 gramman suhteen: itse pidin kovasti, äitini ei - kritisoi juuri niistä asioista, joista kehuin. Sekavaa ja liian nopeatempoista, vaativaa lukea, totesi äiti; ihanan moniäänistä ja mukaansatempaava, sanoin minä.
Parnassossa on hyvä Hyryn tuntijan arvio Uunista: http://www.parnasso.fi/kritiikit/2009-11/tallaista-on/
Aloin miettiä, että voisi ehkä Uunin sijaan lukea Hyryltä jotain muuta, novelleja tms - olen ehkä lukenutkin, mutten enää muista.
(Ei sillä, etteikö hyvä kuvaus uunin rakentamisesta olisi täydellisesti lukemisen arvoinen asia. Kuinka moni voi sanoa koskaan sellaista aiemmin lukeneensa?)
No, se jää luettavaksi. Jotenkin nämä Finlandia-voittajat ovat aina hyllyyn päätyneet. Siksihän niitä mummoja tehdään, että ne paremman tekemisen puutteessa täyttäisivät lastenlastensa kirjahyllyt.
(oikeasti rukoilen, että lukekaa nyt joku ennen mua ja sanokaa jotain viisasta! ;)
Mä olen myös aikanani lukenut jonkun Hyryn romaanin, ja pidän häntä kansallisaarteena. Hän on niin taitava suomalaisen miehen jäyhän insinöörisielun kuvaaja, että samaan yltää vain Hannu Raittila, jonka suviseuroista kertova romaani Ei minulta mitään puutu on ollut mulle hienoimpia suomalaisia lukuelämyksiä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jos siis haluaa ymmärtää Ruoholahden harmaiden tietokoneen keskusyksikön näköisten lasitalojen ja hajunsyöjäpohjallisten näköisten kännyköiden teknokraatti-Suomea ja sitä, miksi hisseissä vaietaan ja anteeksipyyntö korvataan tönäisyllä, Hyry on kyllä ihan perehtymisen arvoinen kirjailija, suuri kulttuuritulkki. Tätä uusinta en ole lukenut, enkä ehkä jaksa lukeakaan, mutta epäilempä että uunin muurailun lomassa Hyry sanoo tyhjentävästi kaiken suomalaismiehestä mikä ylipäänsä on sanottavissa... Tai siis ehkä sotaa ennen syntyneistä ja suurten ikäluokkien miehistä - kikhernemiehet eivät taida kuulua Hyryn arsenaaliin.
Ulkosuomalaisena mulla on kyllä jokin lämmin paikka sydämessä näille pohjoisen maiseman jäidenlähtöä päälauseilla kirjaaville lakonisille miehille - he kiteyttävät ainakin minun perimmäistä kansallisidentiteettiäni paljon paremmin kuin lattelasien kanssa läträävät pystyotsistukkaiset tribaalitatuoidut lähettilaukkukundit, joita nyt löytyy maailman jokaisesta pienestä ja vähän suuremmastakin kaupungista.
-leena