Käännöskukkasiako?
Vallitsee syvä hämmennys. Kuten aina ikävystyessäni olen alkanut lukea Ian McEwania, tällä kertaa lyhyttä pokkaria nimeltä Vieraan turva.
En ymmärrä kirjan kieltä. Siis suomenkielistä käännöstä. Tätä ei satu usein, itse asiassa juuri koskaan. Luettelen teille parin aukeaman sisältä muutamia sanoja:
- luottamaalaus ("-- alkeelliseen luottamaalaukseen punaisesta kädestä") - ei ole virhemuoto luolamaalauksesta
- jata ("-- joka kuluneiden askelmien jatana vietti pikkuriikkiselle torille)
- sardoninen ("-- ja sen usein toistuvassa kertosäkeessä johon kuului sardoninen "ha ha ha'")
En ymmärrä kirjan kieltä. Siis suomenkielistä käännöstä. Tätä ei satu usein, itse asiassa juuri koskaan. Luettelen teille parin aukeaman sisältä muutamia sanoja:
- luottamaalaus ("-- alkeelliseen luottamaalaukseen punaisesta kädestä") - ei ole virhemuoto luolamaalauksesta
- jata ("-- joka kuluneiden askelmien jatana vietti pikkuriikkiselle torille)
- sardoninen ("-- ja sen usein toistuvassa kertosäkeessä johon kuului sardoninen "ha ha ha'")
- kerake ("-- vieraan kielen ääntiöiden ja kerakkeiden") - tämä on ehkä kielitieteen terminologiaa?
What? Voisiko joku viisas kertoa, mitä nämä sanat ovat suomeksi..? Onko siis kyseessä Ian McEwanin luoma kielellinen maailma, jonka tarkoitus onkin vieraannuttaa lukija vai oma sukupolvieroni kääntäjä Marja Alopaeukseen? Oli miten oli, tämä on häiritsevää.
Tai jospa olenkin töistä poissaolevana hukannut jo sanavarastoni sekä älyllisestä kapasiteetista noin puolet - ehkä kaikki muut ihmiset viljelevät ihan luontevasti sanaa sardoninen kirjakeskusteluissaan. Siinä tapauksessa pahoittelen ja toivon tämän hormonilobotomian menevän joskus ohi.
What? Voisiko joku viisas kertoa, mitä nämä sanat ovat suomeksi..? Onko siis kyseessä Ian McEwanin luoma kielellinen maailma, jonka tarkoitus onkin vieraannuttaa lukija vai oma sukupolvieroni kääntäjä Marja Alopaeukseen? Oli miten oli, tämä on häiritsevää.
Tai jospa olenkin töistä poissaolevana hukannut jo sanavarastoni sekä älyllisestä kapasiteetista noin puolet - ehkä kaikki muut ihmiset viljelevät ihan luontevasti sanaa sardoninen kirjakeskusteluissaan. Siinä tapauksessa pahoittelen ja toivon tämän hormonilobotomian menevän joskus ohi.
Kommentit
Kirjasta on tehty elokuva, mutta en suosittele trailereiden katsomista: Sitä mistä kestää lukea, ei ehkä kestä katsoa.
Minulle on yksi lysti, mitä nuo mahdolliset uudissanat ovat. Maistele niitä hetki ja liimaudu kiinni tarinaan!
Venetsiassa tapahtuu aina kaikki. Myös Kirjan kansassa vaikutuin eniten Venetsia -jaksosta.
sardoninen = katkeran ivallinen,
kerake = vanha nimitys konsonantista,
luotta = piirros sapluunan avulla
jata = ?, ehkä sille on joku selitys, en vain näin äkkiseltään keksi, voi olla kirjoitusvirhekin.
Jatkan siis sardonisesti lukukokemusta.
Leena: nyt mua alko jännittää, meneekö yöunet...
Mutta oon samaa mieltä Kirsin kanssa, että arvostan elävää kieltä ja käännöstyötä, jossa ei mennä siitä, missä aita on matalin. Tässä tapauksessa mennään kumminkin ehkä jo vähän zombin puolelle, jos kolme-nelikymppiset lukijatkaan eivät pysy kartalla. Tai mistä sen tietää, mitä McEwan on tässä alunperin käyttänyt, muun tuotannon perusteella kuitenkin veikkaan, että nyt suomennos voi olla hieman alkuperäistä vanhahtavampi. ;)
Kääntäminen on kyllä kiehtova ja vaativa taito. Näin spesifisesti ilmaistuna (onneks mulla on fiksuja lukijoita, tämä ilman ironiaa tahi sardoniaa!).
Luotta ja jata olivat kyllä vieraita, tosin jataa olen ihmetellyt aiemminkin ehkä. Onhan se kyllä metkaa, että oppii uutta tässäkin iässä.
Yleisenä pohdintana muuten vielä, että englanninkieliselle vieraat sanat tekstissä ovat kai yleinen ilmiö, kyseisessä kielessä kun on niin tolkuttomasti sanoja, ja niin erilaisia käytössä eri puolilla kielialuetta (ja eri aikakausina). Kerran kuulin eräältä äidinkieliseltä englanninpuhujalta, joka oli vieläpä valmistunut hyvästä yliopistosta pääaineenaan englanti, että vaikkapa ihan tavallisen (joskin laajan) Oxford English dictionaryn jokaisella aukeamalla on sanoja, joita hän ei tiedä. Että pientähän tämä on!
Sen lisäksi oivalsin, kiitos Leenan, että olen nähnyt tämän leffana. Hämmentävä tunne itse asiassa, Venetsian kuvaus ja henkilöt alkoivat tuntua epämääräisen tutuilta ja yhtäkkiä alkoi nousta Christopher Walkenin aina yhtä hyytävät kasvot mieleen. The Comfort of Strangers on alkukielinen nimi, enkä muista juonta - ainoastaan, että aika painajasmainen se oli, huu...
Hauska info englannin kielestä, en oo tullut ajatelleeksikaan, mutta sehän on ihan loogista kyllä.
Minulle tällainen monipuolinen sanasto kyllä passaa, tykkään! Pittääkin tutustua Marja Alopaeuksen kääntämiin kirjoihin. :)
Minä en ole kuullut noista sanoista ainoatakaan! Vau!
Kerake on ainut jonka noista (hämärästi) tunnistan:)
Yritän löytää mainitsemasi erikoiset sanatkin, kiinnostavaa nähdä mistä on käännetty.
Olin muuten huolimaton ja huomasin vasta nyt, että alkup. käännös on vuodelta -83. Onhan siitä aikaa siis. Kyllä silloin jo puhuttiin konsonanteista ja vokaaleista, mutta kääntäjä olisi ehkä tehnyt eri valintoja kumminkin. ;)