Blogistanian voittajat

Kirjabloggaajat ovat puhuneet! Blogistanian äänestyksen voitti Katja Ketun Kätilö ja kas vain - Kätilö onkin sohvapöydällä odottamassa. Aihe on tosin niin rankka, että saa nähdä tuleeko lukemisesta mitään, mutta yritetään, olen entistä kiinnostuneempi siitä kyllä.

Luin muuten Joni Pyysalon erinomaista novellikokoelmaa viimeksi, mutten ehtinyt postata siitä ja nyt en muista kirjasta juuri mitään. :-/ Luen sitä vähän uusiksi ja palailen, mutta sen sijaan yllätän teidät kertomalla, että olen lukenut eilen ja tänään yhden kirjan! Kyllä! Palaan siihenkin, romaani se tosin ei ole...

Palatakseni varsinaiseen aiheeseen, Sallan blogista löytyy koko lista täältä.

Kakkoseksi pääsi Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis (jee!), sen jälkeen itselleni vielä lukemattomia teoksia: Katja Kaukonen: Odelma, Miika Nousiainen: Metsäjätti, Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet, Marja Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle.

Kiitos Sallalle listan kokoamisesta ja isosta työstä ja onnea voittajille! Mitäs olette mieltä, onko parempi vai huonompi lista kuin alkuperäinen Finlandia-lista vai ihan yhdentekevä? ;)

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Ina, miten edes kysyt moista;-) Minä en ole lukenut yhtään kirjaa viralliselta listalta ja elämä on liian lyhyt edes niitä lukea. Monta upeampaa herkkua odottaa jo.

Minusta Ketun Kätilö on kotimaisen naiskirjallisuuden uutta aaltoa, sitä huomisen historiaa, josta vielä paljon puhutaan.

Elämyksellistä vuotta 2012 sinulle!
4. tammikuuta 2012 klo 15.41
Ina sanoi…
;) nauratti tämä elämä on liian lyhyt niitä lukea. mulla on tällä hetkellä sellanen olo, että päivä on liian lyhyt lukemiseen, mutta olen kumminkin lukenut Hesarin päivittäin ja teen pikavilkaisun sos mediaan - tulee fiilis, että on jollain lailla kiinni ulkomaailmassa sentään...

Toisaalta arki on just nyt niin jännittävää joka päivä, että en kaipaa fiktiota suuremmin, mutta eiköhän sekin kaipuu palaa.
5. tammikuuta 2012 klo 11.24
Anonyymi sanoi…
ei hitto tääkin muuttunu joksku vauvablogiksi.
8. tammikuuta 2012 klo 1.54
Ina sanoi…
aivan, terävä havainto siellä anonyymillä: bloggaajilla tosiaan on muutakin elämää, toisinaan he myös lisääntyvät - kuten olen todennut, vauvablogia tästä ei tule ja siitä syystä onkin vähän hiljaista kunnes ehdin lukea jotain, mutta lastenkirjoista tulen kirjoittamaan jatkossa kyllä (jos ehdin blogia pitää siis).

Itse pidän sitä uutena positiivisena aluevaltauksena, mutta suosittelen lämpimästi kaikkia lapsiaiheita vieroksuvia siirtymään välittömästi toisiin kirjablogeihin taakseen katsomatta! Sinänsä en tiedä mitä vauva-aiheista just tässä postauksessa oli, mutta kiitos kumminkin kannanotosta, itse pidän onnittelua normaalimpana käytäntönä, mutta meitähän on joka lähtöön. ;)
9. tammikuuta 2012 klo 17.59
Katja sanoi…
Tsih. On aina ikävää kun ei voinutkaan miellyttää Anonyymiä mielensäpahoittanutta. :D Jäämme kaipaamaan hänen teräviä havaintojaan.
12. tammikuuta 2012 klo 22.29
Anonyymi sanoi…
Luin juuri loppuun Ketun Kätilön. Sanattomaksi vetää. Kielellä herkuttelua, riipaiseva tarina eikä pätkän vertaa sievistele. Vahva kokemus. Suosittelen. Jopa Inahtajan "tilassa" olevalle.

t håå måilanen
26. helmikuuta 2012 klo 22.13
Ina sanoi…
Great: sekin odottaa pinossa meidän uutta parveketta ja mun varastettuja lukuhetkiä! Selvisin Karkkipäivästä menemättä shokkiin vaikka tiukkaa teki, joten ehkä uskallan kokeilla Kätilöäkin...
7. maaliskuuta 2012 klo 9.25
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Miksi muuten novelleja julkaistaan nykyään niin vähän? Nehän ovat loistavia kirjoja kaikkien kiireisten bussimatkoille tai väsyneen arki-illan pikalukemiseksi. Lisää novelleja! Toivoo Ina. Summa summarum : Osaa se, novellitkin. En aio sortua enää ylisanoihin Itkosen kohdalla, vaan suhtaudun teokseen viileän analyyttisesti. Säästän vielä pari novellia viikonloppuun, mutta uskoisin saaneeni jo riittävän käsityksen. Arvio : Ihana nimi novellikokoelmalle: Huolimattomia unelmia. Juuri niistä näissä tarinoissa on kyse. Hassua kyllä, Itkosen välillä vuolaskin kirjoitustyyli on mukautunut novelleihin uusiksi: kerronta on romaaneja tiivimpää ja ytimekkäämpää. Uutta on siirtyminen pari astetta äijäkirjallisuuden suuntaan: osasta novelleja tulee mieleen Antti Tuuri tai Petri Tamminen. Itkosen kyky erilaisiin kertojiin ja näkökulmien uskottavaan vaihteluun korostuu hyvin novelleissa, joissa on uusia tyyli- ja kerrontakokeiluja: ei tule toistoa tai kyllästymistä, tunnetta siitä, että kerrotaan sama...
Lue lisää

Uutisia!

Kerrankin kuulkaa uutisia! Sain syksyllä puhelun, joita ei elämässä ikinä odota ja kun sellaisen puhelun saa, sitä ei usko. Pyysivät Inahdusta mukaan uuteen naisten verkkolehteen. Luulin, että myyvät mainostilaa. Kun lopulta uskoin, että eivät halua mun maksavan mitään tai mainostavan mitään, aloin ymmärtää, että nyt ollaan jonkun aika vekkulin kuvion äärellä. Kävin tapaamassa toimituksen innostunutta ja ihanaa porukkaa ja katsomassa konseptia. Totesin, että aika mun näköinen juttu ja tällaisiin taidetaan pyytää max kerran elämässä mukaan. En tosin myöskään keksinyt yhtään syytä kieltäytyä. Mistä on kyse? A-lehdet on kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt useamman vuoden ajan uutta 18-34 -vuotiaille naisille suunnattua verkkolehteä Lilyä, joka lanseerataan ensi helmikuussa. Tänään oli eka julkkaritilaisuus ja saan viimein tulla kaapista Lilyn tulevana kirjabloggaajana. ;) Lily rakentuu aika vahvasti blogien ympärille - toimituksessa on peräti neljä henkeä, sen lisäksi on lukuisia bloggaaj...
Lue lisää

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Kuva
Koska viimeksi luit runoja? Aivan. En muista minäkään (Bob Dylanin kuuntelemisestakin on vuosia). Vaan nyitpä luin, onneksi. On taas ollut pientä hässäkkää (ja koskapa ei olisi) ja runot ovat täydellinen vastaus puoli-levottomaan olotilaan, jossa ei ehdi keskittyä mihinkään. Olen harrastanut vartin minimeditaatioita Anna Elina Isoaron loistavan runokokoelman Rakkautta ja vasta-aineita (Into, 2016) parissa. Alaotsikkona on Runoja äidiksi tulemisesta. Tykkään kirjasta niin paljon, että palaan aiheeseen vielä yhdessä Anna Elinan kanssa. Kuvan lapsi ei liity kirjaan mitenkään, ja kuitenkin kaikin tavoin. Mutta sitä ennen runoista. Pidän itse eniten siitä lajista runoutta, jota ymmärrän. Tämä on sellainen kirja. En ehdi lukea yhtä runoa koko päivää ja miettiä upeiden metaforien syviä merkityksiä. Valitettavasti. Mutta kirjat ovat ihmistä eivätkä ihmiset kirjoja varten, on valittava siitä kasasta, johon kulloinkin kykenee. Isoaron runot käsittelevät kaikkea mahdollista äitiyteen...
Lue lisää