Kävijämäärähylkiön tunnustukset

(Disclaimer: tämä juttu sisältää sisäpiiridiibadaabaa bloggaajille. Muille lukijoille lupaan palata kirjateemoihin heti tämän jälkeen.)

Hei, olen Ina ja olen kävijämäärähylkiö. Olen tehnyt jotain täysin epäsopivaa ja vaihtanut blogin osoitetta kaksi kertaa vuoden sisällä. Ihme, jos täällä on vielä joku - kiitän!

Ajattelin nyt kumminkin jakaa kokemuksiani ehkä muidenkin hyödyksi, koska kävijämäärät, tilastot ja mainen kunnia on puhututtanut blogeissa tänä syksynä jonkun verran: itse pidän sitä hyvänä merkkinä kirjablogien nousemisesta marginaalista suurempaan suosioon - samaa keskustelua käytiin muotiblogeissa pari vuotta sitten.

Kun siirryin A-lehtien Lilyyn tammikuussa, kävijöitä oli tässä osoitteessa n. 1400 viikossa, mitä pidin silloin oikein hyvänä (muotibloggaajilla se on normaali päiväkävijöiden määrä). Siirto Lilyyn oli jännä, koska kukaan ei tiennyt, mitä tapahtuu. En voi kertoa omia kävijämääriäni siellä tarkemmin, mutta ensi alkuun tuli notkahdus, joka sittemmin korjaantui - vaikutti siltä, että iso osa jaksoi seurata perässä ja uusiakin tuli muista blogeista. Kävijämäärät riippuivat paljon siitäkin, mainostettiinko juttujani esim. etusivulla, Lilyssä oli lopulta yhteensä noin 20 000 viikkokävijää, mikä oli hyvä saavutus. Minua arvostettiin siitä huolimatta, etten kuulunut saitin kävijäimureihin: kirjallisuutta pidettiin tärkeänä teemana, mistä kiitos toimitukselle! Kävijämäärät eivät olleet se tärkein juttu edes kaupallisella sivustolla. Ensi alkuun mietin, että voi kökkö, toisilla on noin hurjat massat ja mulla ei, mutta lakkasin vertailemasta eikä sitä tehnyt kukaan muukaan. Helpotti.

Suurin yllätys oli se, että alussa putosin Googlen hakutuloksista pois - aiemmin sain netistä paljon lukijoita kirjojen nimillä ja olin usein alkupäässä. It-tuki selvitti asiaa ja totesi, että kaikkivaltias Googlemme suosii tietenkin Bloggeria ja nostaa sitä ylös sekä mittaa mm. saitin ikää, linkkauksia, aktiivisuutta ja kävijöitä: uusi, sille tuntematon saitti ei ensin ollut hakukoneelle luotettava lähde. Asia alkoi korjautua ajan kanssa, mutta silti oli valaiseva havainto muistaa, että Google ei ole jumalan sana ja totuus, vaan sen tuloksiin vaikuttavat monet asiat, eikä vähiten mainosraha...

Toinen yllätys oli se, että totaalisesta hiljaisuudesta huolimatta tällä saitilla oli jatkuvasti silti noin 300 viikkokävijää. Täh?? Keitä ne ovat?? Vastaus: luultavasti eivät ketään, vaan hakukoneautomaatteja, jotka tsekkaavat sivustoja automaattisesti. Vielä viime viikollakin "kävijöitä" oli täällä 274 kpl. Aivan varmasti eivät ole eläviä ihmisiä, siihen viittaa myös määrän tasaisuus.

Ymmärrätte varmaan pointin: kävijämäärien seuranta on kiinnostavaa, mutta niissä on myös paljon teknologiaa ja tulos voi jopa riippua siitä, mitä seurantaa käyttää.

Jos bloggaisin kävijämäärien tai rahan takia, tauko Lilystä olisi jälleen harakiri: sain Lilystä uusia lukijoita, jotka eivät varmasti muista uutta osoitetta tai tule tänne vain mun takia (toivon, että menevät Jennin palstalle!). Samoin menetin osan lukijoista siirtyessäni tammikuussa Lilyyn. Osa on tietenkin kyllästynyt ajan mittaan mun juttuihin muuten vaan tai hankkinut parempaa luettavaa. ;)

Koska bloggaan siksi, että nautin siitä ja kirjakeskustelusta ja tiedän, että mulla on pieni joukko uskollisia lukijoita, jotka ehkä kestävät jopa mahdollisen tulevan tauonkin, sillä ei ole niin suurta väliä.

Haluan sanoa tämän kahdesta syystä:
1) jos sinua pyydetään ns. palkalliseksi bloggaajaksi ja uskot itse siihen, mihin sinua pyydetään, mene ihmeessä! Kokemus oli pelkästään positiivinen ja kiinnostava ainakin itselleni. Uskon, että kirjabloggaajiakin pyydetään jatkossa kaikenlaisiin juttuihin yhä enemmän. Itse en pidä sitä pahana, jos se pitää kirjoja tapetilla.

2) jos sinulla on viikkokävijöitä 10 tai 100 etkä pääse hakujen yläpäähän tai top listoille, älä masennu: ne ovat teknologiaa, josta omat lukijasi eivät piittaa yhtään. Kävijöitä on kiva seurata, mutta se ei ole bloggauksesta koko totuus: olet tärkeä omille lukijoillesi joka tapauksessa.

Meille kaikille riittää kyllä netissä tilaa. ;)

Kommentit

Amma sanoi…
Erittäin hyvä kirjoitus viime päivien blogikeskusteluiden jatkeeksi! Tämä on hyvä pitää kaikkien mielessä. Minäkin olen huomannut, etteivät kävijämäärät ja "oikeiden" lukijoiden määrä korreloi usein keskenään. Seuraan aika tarkkaan yksittäisten postausten "menekkiä" ihan mielenkiinnosta ja olen huomannut, että joskus jokin postaus ei kerää kovinkaan paljon vierailijoita, mutta siitä huolimatta kommentteja siihen liittyen tulee paljon. Itse ainakin arvostan kommentteja kävijämääriä enemmän (vaikkeivat hiljaisetkaan kävijät luonnollisesti häiritse!).

Ps. Minä muuten kadotin sinut Lilyyn siirryttyäsi, kunnes löysin sinut sieltä ja melkein saman tien siirryitkin taas tänne... yritän nyt pysytellä kyydissä huolellisemmin :)
Toivottavasti mahdollisimman moni bloggaaja (ja lukijakin) lukee tämän!
marjis sanoi…
Voi kekkonen, mun kommentti katosi.

Kävin tunnustamassa, että olen haahuillut sun blogissa, vaikket itse olekaan ollut kotona. :) Kirjajutut eivät kuitenkaan vanhene.

Mä itse tykkään seurata tilastoja ja hakusanoja, koska kyllä ne jotakin kertovat siitä, mitä blogista etsitään ja mitä päädytään lukemaan. Kommentti silti ilahduttaa aina eniten. :)

Mulla on sivulaskuri blogissa ja sitä on ihan hauska seurata, vaikka ei se mikään sataprosenttinen tieto olekaan. Varsinkin tuo Bloggerin oma tilasto vääristää jonkin verran, sillä siihen tulee mukaan kaikenlaisia robottikävijöitä. Sen sijaan Google Analytics karsii niitä pois tilastoistaan.
Jenni S. sanoi…
Tulin katsomaan, mitä on odotettavissa! :)

t. Uunituore kävijämäärähylkiö(kö) ;)

P.S. Kyllä täällä tosiaan on voinut olla ihan oikeita kävijöitä! Mun vanhassa blogissa on pari kirjajuttuja, jotka ovat jatkuvasti luetuimpien joukossa, suorastaan vuodesta toiseen. Kirjat eivät vanhene.
Minäkin voin tunnustaa käyneeni täällä silloin, kun tämä ei päivittynyt ;). Aloitin kirjablogien aktiivisen seuraamisen vasta sitten, kun tämä Blogspot-Inahdus oli hiljennyt, mutta eksyin tänne googlella ja luin muutamia nasevia juttuja ja mahtavia keskusteluja. Jostain syystä Lily-inahduksessa keskustelu taisi olla vaikeampaa?
Ina sanoi…
No nyt joudun perumaan vähän puheitani: ilmeisesti osa kävijöistä oli sittenkin ihmisiä. ;) Veikkaan, että suurin osa oli silti hakukoneita ihan vain siksi, että niitä kävi tiettyinä aikoina liian tasaisesti, ihmisissä pitäisi olla ehkä enemmän lukumäärävaihtelua, kai..?

Jenni, älä huoli: Lily on nyt jo vakiintunut saitti, jonka googlekin hyväksyy, monet näistä asioista liitty nimenomaan alkuun. ;) Samoin alussa oli vielä demoefektejä kommentoinnin, rekisteröitymisen yms kanssa, sivustohan avattiin tarkoituksella vähän demona.

Maria: kyllä vaan, sain jonkun verran kommentteja siitä, että kaikki eivät saaneet kommenttejaan julkaistua tai kommentointi oli hankalaa, varsinkin rekisteröitymisessä oli selkeä kynnys. Blogger-bloggaajien on helpointa seurata muita Blogger-blogeja ja kommentoida niitä eli siinä tuli vaihtuvuutta: aktiivikommentoijien tilalle tuli ns hiljaisia lukijoita ihan selvästi. Tavallaan vaihdoin yhteisöä, mikä vähensi keskusteluakin.

Itse arvostan samoin kommentteja ja keskustelua kovasti, mutta hassua kyllä, saan jonkun verran kommentteja mm fb:n kautta, livenä tai meilitse. Mulla on siis lukijoita, jotka eivät kommentoi täällä vaan muualla kahden kesken - sekin on musta ihan fine, ymmärrän, että jotkut vieroksuvat julkista kommentointia.

Kävijämäärien tai tilastojen seurannassa ei ole mitään vikaa ja se toimii hyvänä lukijapalautteena. Kunhan ei unohdu se, että joskus yksikin lukija voi riittää. ;)
Tessa sanoi…
Mielenkiintoista! Minäkin kyllä luulen, että hakukonerobottien sijaan kävijät ovat olleet enimmäkseen oikeita ihmisiä: Ainakin minä huomaan jo vuoden bloggauksen jälkeen, että jotkut vanhat postaukset keräävät tosi tasaisesti lukijoita, ja mielestäni taas "epäilyttävistä" osoitteista liikennettä ohjautuu piikkeinä. Ja toisaalta roskapostia olen tainnut saada koko aikana yhden (siis roskapostikommentin blogiin ja sekin suodattui).

On ihan totta, että ei-bloggerissa olevia blogeja on jotenkin "vaikea" seurata, harvoin tulee enää mentyä kirjanmerkkien kautta. Toisaalta, Lilykin on alkanut vakiinnuttaa paikkaansa niin, että Jennin blogin kelkasta en ajatellut nyt pudota.
Nora exlibris sanoi…
Täytyy paljastaa, että minulla ei ole hajuakaan blogini tämän hetkisistä kävijämääristä. Ja paras etten tiedäkään! Tissikuville, formulauutisille ja muulle ei kuitenkaan pärjää - eikä tarvitsekaan. Sen sijaan olen hiukan harmissani siitä, että en ole saanut ihmisiä liikkelle kommentoimaan ja keskustelemaan. Hyviä vinkkejä, ystävät!!
Zephyr sanoi…
Haa, löysinpä tänne jälleen Lilyn jälkeen!

Hyvä kirjoitus! Ei se kävijämäärien tuijottelu kaikkea kerro, vaikka saattaakin aiheuttaa bloggajalle äkillistä itsetunnon nousua (tai laskua!). :)
Ina sanoi…
Nora: mulla on ainakin pari kolme kertaa kommentointi epäonnistunut jostain syystä - voi johtua ipadistakin, mutta sitä kannattaa vähän testailla: jos käyttäjä epäonnistuu kommentoinnissa kerran, voi olla, että jää yrittämättä sen jälkeen... bloggerin kommentointi on kyllä ylivoimaisen helppo, se täytyy myöntää.

toinen, mitä oon kuullut on se, että "virallinen" tai kaupallinen saitti nostaa kommentointikynnystä ylipäänsä, kävijät myös tarkkailee aika kauan, miten saitti toimii, miten keskustellaan jne, netissäkin ujostellaan siis! ;) kuten just todettiin, lilykin alkaa vakiintua, kestää aikansa saada uusi saitti ajettua sisään.

kyllä mun nyt täytyy uskoa teitä, että on ne sittenkin olleet valtaosin oikeita ihmisiä. näin sitä oppii uutta!
Salamatkustaja sanoi…
Kiinnostava kirjoitus! Ei mulla muuta tähän väliin. Ihanaa, että jatkat bloggausta :-)
Oon löytänyt paljon hyviä kirjavinkkejä sun blogi(e)n kautta.
Arja sanoi…
Ina, pakko tunnustaa, että Lilyn puolelta oli hankalampi seurata blogiasi joten jäi melko vähälle lukemiselle - ja tuntui että siellä oli myös tiukempia ikärajoituksiakin, kun suosituksia tuli usein "noin kolmikymppisille" enkä kuulu kohderyhmään... joten jotenkin vapaampaa näin. Kiva silti aina lukea teräviä kirjoituksiasi ja toivottavasti uudessa tilanteessa myös sinulla on mahdollisuus niitä jatkaa. Good luck with all ja kirjoittelemisiin!
Ina sanoi…
Kiitos ja kuulumisiin, kiva, että olet täällä! :)
Onna sanoi…
Vieno pyyntö: voisitko päivittää tämän blogin taas Blogilistalle? En tiedä käyttääkö sitä enää kukaan muu kuin minä, mutta sitä kautta blogeissa tulee vierailtua säännöllisesti :)
Ina sanoi…
hyvä pointi, voin! :) tai ainakin yritän, missähän ne tunnarit on, voi tätä nettimaailmaa...
kissu sanoi…
Täällä ilmottautuu toinenkin blogilistan käyttäjä :) Ja listan kautta onkin kätevää seurata Inahdusta riippumatta blogialustastan vaihdoista. Kommenttina tähän kirjoitukseen, mä kirjotan blogiani oikeastaan vain itselleni. Graafista on kiva käydä katsomassa että ainakin joku on eksynyt, mutta enpä seuraa kävijöitä sen enempää.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita