Kävijämäärähylkiön tunnustukset
(Disclaimer: tämä juttu sisältää sisäpiiridiibadaabaa bloggaajille. Muille lukijoille lupaan palata kirjateemoihin heti tämän jälkeen.)
2) jos sinulla on viikkokävijöitä 10 tai 100 etkä pääse hakujen yläpäähän tai top listoille, älä masennu: ne ovat teknologiaa, josta omat lukijasi eivät piittaa yhtään. Kävijöitä on kiva seurata, mutta se ei ole bloggauksesta koko totuus: olet tärkeä omille lukijoillesi joka tapauksessa.
Hei, olen Ina ja olen kävijämäärähylkiö. Olen tehnyt jotain täysin epäsopivaa ja vaihtanut blogin osoitetta kaksi kertaa vuoden sisällä. Ihme, jos täällä on vielä joku - kiitän!
Ajattelin nyt kumminkin jakaa kokemuksiani ehkä muidenkin hyödyksi, koska kävijämäärät, tilastot ja mainen kunnia on puhututtanut blogeissa tänä syksynä jonkun verran: itse pidän sitä hyvänä merkkinä kirjablogien nousemisesta marginaalista suurempaan suosioon - samaa keskustelua käytiin muotiblogeissa pari vuotta sitten.
Kun siirryin A-lehtien Lilyyn tammikuussa, kävijöitä oli tässä osoitteessa n. 1400 viikossa, mitä pidin silloin oikein hyvänä (muotibloggaajilla se on normaali päiväkävijöiden määrä). Siirto Lilyyn oli jännä, koska kukaan ei tiennyt, mitä tapahtuu. En voi kertoa omia kävijämääriäni siellä tarkemmin, mutta ensi alkuun tuli notkahdus, joka sittemmin korjaantui - vaikutti siltä, että iso osa jaksoi seurata perässä ja uusiakin tuli muista blogeista. Kävijämäärät riippuivat paljon siitäkin, mainostettiinko juttujani esim. etusivulla, Lilyssä oli lopulta yhteensä noin 20 000 viikkokävijää, mikä oli hyvä saavutus. Minua arvostettiin siitä huolimatta, etten kuulunut saitin kävijäimureihin: kirjallisuutta pidettiin tärkeänä teemana, mistä kiitos toimitukselle! Kävijämäärät eivät olleet se tärkein juttu edes kaupallisella sivustolla. Ensi alkuun mietin, että voi kökkö, toisilla on noin hurjat massat ja mulla ei, mutta lakkasin vertailemasta eikä sitä tehnyt kukaan muukaan. Helpotti.
Suurin yllätys oli se, että alussa putosin Googlen hakutuloksista pois - aiemmin sain netistä paljon lukijoita kirjojen nimillä ja olin usein alkupäässä. It-tuki selvitti asiaa ja totesi, että kaikkivaltias Googlemme suosii tietenkin Bloggeria ja nostaa sitä ylös sekä mittaa mm. saitin ikää, linkkauksia, aktiivisuutta ja kävijöitä: uusi, sille tuntematon saitti ei ensin ollut hakukoneelle luotettava lähde. Asia alkoi korjautua ajan kanssa, mutta silti oli valaiseva havainto muistaa, että Google ei ole jumalan sana ja totuus, vaan sen tuloksiin vaikuttavat monet asiat, eikä vähiten mainosraha...
Kun siirryin A-lehtien Lilyyn tammikuussa, kävijöitä oli tässä osoitteessa n. 1400 viikossa, mitä pidin silloin oikein hyvänä (muotibloggaajilla se on normaali päiväkävijöiden määrä). Siirto Lilyyn oli jännä, koska kukaan ei tiennyt, mitä tapahtuu. En voi kertoa omia kävijämääriäni siellä tarkemmin, mutta ensi alkuun tuli notkahdus, joka sittemmin korjaantui - vaikutti siltä, että iso osa jaksoi seurata perässä ja uusiakin tuli muista blogeista. Kävijämäärät riippuivat paljon siitäkin, mainostettiinko juttujani esim. etusivulla, Lilyssä oli lopulta yhteensä noin 20 000 viikkokävijää, mikä oli hyvä saavutus. Minua arvostettiin siitä huolimatta, etten kuulunut saitin kävijäimureihin: kirjallisuutta pidettiin tärkeänä teemana, mistä kiitos toimitukselle! Kävijämäärät eivät olleet se tärkein juttu edes kaupallisella sivustolla. Ensi alkuun mietin, että voi kökkö, toisilla on noin hurjat massat ja mulla ei, mutta lakkasin vertailemasta eikä sitä tehnyt kukaan muukaan. Helpotti.
Suurin yllätys oli se, että alussa putosin Googlen hakutuloksista pois - aiemmin sain netistä paljon lukijoita kirjojen nimillä ja olin usein alkupäässä. It-tuki selvitti asiaa ja totesi, että kaikkivaltias Googlemme suosii tietenkin Bloggeria ja nostaa sitä ylös sekä mittaa mm. saitin ikää, linkkauksia, aktiivisuutta ja kävijöitä: uusi, sille tuntematon saitti ei ensin ollut hakukoneelle luotettava lähde. Asia alkoi korjautua ajan kanssa, mutta silti oli valaiseva havainto muistaa, että Google ei ole jumalan sana ja totuus, vaan sen tuloksiin vaikuttavat monet asiat, eikä vähiten mainosraha...
Toinen yllätys oli se, että totaalisesta hiljaisuudesta huolimatta tällä saitilla oli jatkuvasti silti noin 300 viikkokävijää. Täh?? Keitä ne ovat?? Vastaus: luultavasti eivät ketään, vaan hakukoneautomaatteja, jotka tsekkaavat sivustoja automaattisesti. Vielä viime viikollakin "kävijöitä" oli täällä 274 kpl. Aivan varmasti eivät ole eläviä ihmisiä, siihen viittaa myös määrän tasaisuus.
Ymmärrätte varmaan pointin: kävijämäärien seuranta on kiinnostavaa, mutta niissä on myös paljon teknologiaa ja tulos voi jopa riippua siitä, mitä seurantaa käyttää.
Jos bloggaisin kävijämäärien tai rahan takia, tauko Lilystä olisi jälleen harakiri: sain Lilystä uusia lukijoita, jotka eivät varmasti muista uutta osoitetta tai tule tänne vain mun takia (toivon, että menevät Jennin palstalle!). Samoin menetin osan lukijoista siirtyessäni tammikuussa Lilyyn. Osa on tietenkin kyllästynyt ajan mittaan mun juttuihin muuten vaan tai hankkinut parempaa luettavaa. ;)
Koska bloggaan siksi, että nautin siitä ja kirjakeskustelusta ja tiedän, että mulla on pieni joukko uskollisia lukijoita, jotka ehkä kestävät jopa mahdollisen tulevan tauonkin, sillä ei ole niin suurta väliä.
Haluan sanoa tämän kahdesta syystä:
1) jos sinua pyydetään ns. palkalliseksi bloggaajaksi ja uskot itse siihen, mihin sinua pyydetään, mene ihmeessä! Kokemus oli pelkästään positiivinen ja kiinnostava ainakin itselleni. Uskon, että kirjabloggaajiakin pyydetään jatkossa kaikenlaisiin juttuihin yhä enemmän. Itse en pidä sitä pahana, jos se pitää kirjoja tapetilla.
Jos bloggaisin kävijämäärien tai rahan takia, tauko Lilystä olisi jälleen harakiri: sain Lilystä uusia lukijoita, jotka eivät varmasti muista uutta osoitetta tai tule tänne vain mun takia (toivon, että menevät Jennin palstalle!). Samoin menetin osan lukijoista siirtyessäni tammikuussa Lilyyn. Osa on tietenkin kyllästynyt ajan mittaan mun juttuihin muuten vaan tai hankkinut parempaa luettavaa. ;)
Koska bloggaan siksi, että nautin siitä ja kirjakeskustelusta ja tiedän, että mulla on pieni joukko uskollisia lukijoita, jotka ehkä kestävät jopa mahdollisen tulevan tauonkin, sillä ei ole niin suurta väliä.
Haluan sanoa tämän kahdesta syystä:
1) jos sinua pyydetään ns. palkalliseksi bloggaajaksi ja uskot itse siihen, mihin sinua pyydetään, mene ihmeessä! Kokemus oli pelkästään positiivinen ja kiinnostava ainakin itselleni. Uskon, että kirjabloggaajiakin pyydetään jatkossa kaikenlaisiin juttuihin yhä enemmän. Itse en pidä sitä pahana, jos se pitää kirjoja tapetilla.
2) jos sinulla on viikkokävijöitä 10 tai 100 etkä pääse hakujen yläpäähän tai top listoille, älä masennu: ne ovat teknologiaa, josta omat lukijasi eivät piittaa yhtään. Kävijöitä on kiva seurata, mutta se ei ole bloggauksesta koko totuus: olet tärkeä omille lukijoillesi joka tapauksessa.
Meille kaikille riittää kyllä netissä tilaa. ;)
Kommentit
Ps. Minä muuten kadotin sinut Lilyyn siirryttyäsi, kunnes löysin sinut sieltä ja melkein saman tien siirryitkin taas tänne... yritän nyt pysytellä kyydissä huolellisemmin :)
Kävin tunnustamassa, että olen haahuillut sun blogissa, vaikket itse olekaan ollut kotona. :) Kirjajutut eivät kuitenkaan vanhene.
Mä itse tykkään seurata tilastoja ja hakusanoja, koska kyllä ne jotakin kertovat siitä, mitä blogista etsitään ja mitä päädytään lukemaan. Kommentti silti ilahduttaa aina eniten. :)
Mulla on sivulaskuri blogissa ja sitä on ihan hauska seurata, vaikka ei se mikään sataprosenttinen tieto olekaan. Varsinkin tuo Bloggerin oma tilasto vääristää jonkin verran, sillä siihen tulee mukaan kaikenlaisia robottikävijöitä. Sen sijaan Google Analytics karsii niitä pois tilastoistaan.
t. Uunituore kävijämäärähylkiö(kö) ;)
P.S. Kyllä täällä tosiaan on voinut olla ihan oikeita kävijöitä! Mun vanhassa blogissa on pari kirjajuttuja, jotka ovat jatkuvasti luetuimpien joukossa, suorastaan vuodesta toiseen. Kirjat eivät vanhene.
Jenni, älä huoli: Lily on nyt jo vakiintunut saitti, jonka googlekin hyväksyy, monet näistä asioista liitty nimenomaan alkuun. ;) Samoin alussa oli vielä demoefektejä kommentoinnin, rekisteröitymisen yms kanssa, sivustohan avattiin tarkoituksella vähän demona.
Maria: kyllä vaan, sain jonkun verran kommentteja siitä, että kaikki eivät saaneet kommenttejaan julkaistua tai kommentointi oli hankalaa, varsinkin rekisteröitymisessä oli selkeä kynnys. Blogger-bloggaajien on helpointa seurata muita Blogger-blogeja ja kommentoida niitä eli siinä tuli vaihtuvuutta: aktiivikommentoijien tilalle tuli ns hiljaisia lukijoita ihan selvästi. Tavallaan vaihdoin yhteisöä, mikä vähensi keskusteluakin.
Itse arvostan samoin kommentteja ja keskustelua kovasti, mutta hassua kyllä, saan jonkun verran kommentteja mm fb:n kautta, livenä tai meilitse. Mulla on siis lukijoita, jotka eivät kommentoi täällä vaan muualla kahden kesken - sekin on musta ihan fine, ymmärrän, että jotkut vieroksuvat julkista kommentointia.
Kävijämäärien tai tilastojen seurannassa ei ole mitään vikaa ja se toimii hyvänä lukijapalautteena. Kunhan ei unohdu se, että joskus yksikin lukija voi riittää. ;)
On ihan totta, että ei-bloggerissa olevia blogeja on jotenkin "vaikea" seurata, harvoin tulee enää mentyä kirjanmerkkien kautta. Toisaalta, Lilykin on alkanut vakiinnuttaa paikkaansa niin, että Jennin blogin kelkasta en ajatellut nyt pudota.
Hyvä kirjoitus! Ei se kävijämäärien tuijottelu kaikkea kerro, vaikka saattaakin aiheuttaa bloggajalle äkillistä itsetunnon nousua (tai laskua!). :)
toinen, mitä oon kuullut on se, että "virallinen" tai kaupallinen saitti nostaa kommentointikynnystä ylipäänsä, kävijät myös tarkkailee aika kauan, miten saitti toimii, miten keskustellaan jne, netissäkin ujostellaan siis! ;) kuten just todettiin, lilykin alkaa vakiintua, kestää aikansa saada uusi saitti ajettua sisään.
kyllä mun nyt täytyy uskoa teitä, että on ne sittenkin olleet valtaosin oikeita ihmisiä. näin sitä oppii uutta!
Oon löytänyt paljon hyviä kirjavinkkejä sun blogi(e)n kautta.